Opeta lapselle rakkautta - ei tottelevaisuutta pelon avulla
Toisin kuin on monen ihmisen mielestä, tiukkuus ei takaa menestystä lastenkasvatuksessa. Tottelevaisuutta luodaan usein huudoilla ja tiukoilla säännöillä, minkä seurauksena on lapsessa pelkoa ja epävarmuutta.
Itse asiassa onkin kiintoisaa, miten kielemme puitteissa yhdistämme “tottelevaisen ja säyseän lapsen” johonkin sellaiseen asiaan, jota toivotaan ja jopa odotetaan useimmissa perheissä.
Joskus kuitenkin tällaisen säyseän ulkokuoren takana on alhaista itsetuntoa ja onnettomuutta. Tällöin lapsella on niin monta seinää pystytettynä ympärilleen, että hän kokee elämän vain vankilana.
Tämän lisäksi lapsen mieli muuttuu kykenemättömäksi tekemään aloitteita, sillä hän odottaa aina toisten ihmisten kertovan hänelle, mitä hän voi tai ei voi tehdä. Onnellinen lapsi on sellainen, joka tutkii, leikkii, nauraa ja viestii. Pelko ja tiukat rajat leikkaavat siivet lapsen kasvulta ja itsetunnolta.
Kun siis mietit sitä, minkälainen vanhempi haluat lapsillesi olla, kannattaisi valita sellainen malli, joka antaa lasten kasvaa eheinä. Valitse sellainen tapa, joka mahdollistaa heidän elämisensä maailmassa kunnioitusta käsittäen, ja jonka avulla he voivat olla onnellisia ja myös antaa onnellisuutta.
Seuraavaksi tarjoammekin yksinkertaisia ohjeita, joita kannattaa hyödyntää lastenkasvatuksessa – jatka lukemista, jos itse pohdit, kuinka lapsistasi tulisi onnellisia!
Rajat lastenkasvatuksessa
Jokainen äiti tai isä haluaa sellaisen lapsen, joka kuuntelee vanhempiaan, haluaa miellyttää heitä sekä saavuttaa ne “standardit”, jotka heille asetetaan. Vaikka tämä on asia jota yleisesti ottaen halutaan, ei tulisi unohtaa sitä että tällaisen käytöksen tulisi olla harmoniassa muiden asioiden kanssa.
Tottelevaisuus ja sääntöjen ymmärtäminen ovat asioita, joiden tulisi olla käsi kädessä. Lapsen tulisi ymmärtää, mitä häneltä jokaisena hetkenä odotetaan, ja miksi kyseisiä sääntöjä asetetaan vanhemman taholta.
“Teen sen, mitä äiti sanoo, sillä hän haluaa parasta minulle. Laitan leluni säilöön joka ilta, koska huoneeni täytyy pysyä siistinä. Olen hiljaa toisten puhuessa, sillä kunnioitan ja kuuntelen heitä.”
Lasten ei tulisi totella sääntöjä pelon tai rangaistuksen vuoksi. Käytöspsykologia ei aina toimi, kun kyseessä on kasvatus. Jos lapsi tottuu huutoon tai johonkin toisen tyyppiseen moitteeseen joka kerta kun hän tekee virheen tai toimii sopimattomalla tavalla, hän tulee olemaan pelokas ja vihainen sinua, omaa vanhempaansa kohtaan.
Seuraavassa selitämme asiaa hiukan tarkemmin.
Pelko perusteena lastenkasvatuksessa saa aikaan pahaa oloa
Varhaislapsuus on se jakso, joka käsittää lapsen ensimmäisen kuukauden ja seitsemän ikävuoden välisen ajan. Kaikki, mikä tapahtuu tämän jakson aikana, on avainasemassa lapsen tulevan kehityksen kannalta.
Jokainen vanhempi haluaa lapsensa tottelevan häntä, kun lasta pyydetään tekemään jotain, ja tämä auttaa lasta tulemaan osaksi perheen dynamiikka, ja se myös pitää hänet turvassa.
Lapset haluavat kuitenkin aina mennä rajojen ukopuolelle, jotta he voisivat todistaa asioita itselleen, kuten myös sinulle.
- Jos joka kerta lapsen mennessä rajojen ulkopuolelle hän saa reaktioksi voimakasta rangaistusta, huutoa tai moitetta, lapsi voi reagoida kahdella mahdollisella tavalla.
- Hänen vihansa tulee kasvamaan, joten hän tulee haastamaan vanhempiaan yhä enemmän, tai sitten hän voi sulkeutua omaan itseensä.
- Lapsen ei tulisi viettää varhaista lapsuuttaan siten, että hän kokee pelkoa joka päivä.
- Pelko saa lapsen itsetunnon heikkenemään sekä aiheuttaa tarpeetonta stressiä nuorille ja kypsyville aivoille.
- Kasvatus, joka perustuu rangaistukseen, saa lapsen keskittymään vain ulkopuoliseen tunnustukseen. Vanhempi aiheuttaa näin lapsen kehittymistä epävarmaksi ihmiseksi, jolla ei ole ollenkaan itseluottamusta.
Jokainen lapsi, joka löytää maailman pelon kautta – jonka hänen perheensä asettaa – kasvaa onnettomana.
“Jos ne ihmiset, jotka rakastavat minua eniten, pelottavat minua, minun täytyy puolustaa itseäni tässä maailmassa.”
Opeta lasta rakkaudella ja kunnioituksella
- Kasvattaminen kunnioituksella tarkoittaa sitä, että lapsesi on sitä mitä häneltä odotetaan jokaisella hetkellä. Samaan aikaan se tarkoittaa sitä, että kannustat lastasi olemaan oma itsensä ja tutkimaan maailmaa turvallisesti, sinun ollessasi hänen rinnallaan.
- Rakkaudella opettaminen tarkoittaa, että ei ole tarvetta huutamiselle, ja että erimielisyydet ilmenevät rennon ja selkeän äänen kautta.
- Jos haluat opettaa lapsillesi tottelevaisuutta rakkauden kautta, sinun tulee myös kuunnella. Kiinnitä huomiota lastesi ajatuksiin, ja niiden perusteella tee sitten ehdotuksia, selkeytyksiä ja tarjoa opastusta.
- Älä yritä tehdä lapsistasi täydellisiä. Tavoitteenasi tulisi olla onnellisten lasten kasvattaminen – sellaisten, jotka tietävät perheesi kuten myös yhteiskunnan säännöt.
- Jotta voisit opettaa, sinun tulee antaa lapsellesi ääni. Jos keskityt rangaistukseen ja moitteisiin sekä osoitat vain sen, minkä lapsi tekee väärin, kasvatat sellaisen ihmisen, joka ei pysty olemaan varma itsestään.
- Sen sijaan että olisit liian ankara kun lapsesi käyttäytyy huonosti, selitä hänelle, mitä hän on tehnyt väärin ja kuinka hän voisi toimia paremmin.
- Muista se, että ei ole hyväksi asettaa liikaa vaatimuksia. Et halua kasvattaa sellaista lasta, joka on alistuva ja hiljainen.
Keskity lapsesi luonnollisiin kykyihin, jotta hän voisi tuntea olonsa varmasi kun aika tulee sen tavoittelemiselle, joka hänet tekee onnelliseksi.
Opi saamaan “yhteys” lapseesi sen sijaan, että rankaisisit häntä. Jos ymmärrät lapsesi tarpeet, voit paremmin auttaa häntä kasvamaan päivä päivältä. Ota tämän artikkelin vinkit käyttöön lastenkasvatuksessa – tulet huomaamaan positiiviset vaikutukset!
Toisin kuin on monen ihmisen mielestä, tiukkuus ei takaa menestystä lastenkasvatuksessa. Tottelevaisuutta luodaan usein huudoilla ja tiukoilla säännöillä, minkä seurauksena on lapsessa pelkoa ja epävarmuutta.
Itse asiassa onkin kiintoisaa, miten kielemme puitteissa yhdistämme “tottelevaisen ja säyseän lapsen” johonkin sellaiseen asiaan, jota toivotaan ja jopa odotetaan useimmissa perheissä.
Joskus kuitenkin tällaisen säyseän ulkokuoren takana on alhaista itsetuntoa ja onnettomuutta. Tällöin lapsella on niin monta seinää pystytettynä ympärilleen, että hän kokee elämän vain vankilana.
Tämän lisäksi lapsen mieli muuttuu kykenemättömäksi tekemään aloitteita, sillä hän odottaa aina toisten ihmisten kertovan hänelle, mitä hän voi tai ei voi tehdä. Onnellinen lapsi on sellainen, joka tutkii, leikkii, nauraa ja viestii. Pelko ja tiukat rajat leikkaavat siivet lapsen kasvulta ja itsetunnolta.
Kun siis mietit sitä, minkälainen vanhempi haluat lapsillesi olla, kannattaisi valita sellainen malli, joka antaa lasten kasvaa eheinä. Valitse sellainen tapa, joka mahdollistaa heidän elämisensä maailmassa kunnioitusta käsittäen, ja jonka avulla he voivat olla onnellisia ja myös antaa onnellisuutta.
Seuraavaksi tarjoammekin yksinkertaisia ohjeita, joita kannattaa hyödyntää lastenkasvatuksessa – jatka lukemista, jos itse pohdit, kuinka lapsistasi tulisi onnellisia!
Rajat lastenkasvatuksessa
Jokainen äiti tai isä haluaa sellaisen lapsen, joka kuuntelee vanhempiaan, haluaa miellyttää heitä sekä saavuttaa ne “standardit”, jotka heille asetetaan. Vaikka tämä on asia jota yleisesti ottaen halutaan, ei tulisi unohtaa sitä että tällaisen käytöksen tulisi olla harmoniassa muiden asioiden kanssa.
Tottelevaisuus ja sääntöjen ymmärtäminen ovat asioita, joiden tulisi olla käsi kädessä. Lapsen tulisi ymmärtää, mitä häneltä jokaisena hetkenä odotetaan, ja miksi kyseisiä sääntöjä asetetaan vanhemman taholta.
“Teen sen, mitä äiti sanoo, sillä hän haluaa parasta minulle. Laitan leluni säilöön joka ilta, koska huoneeni täytyy pysyä siistinä. Olen hiljaa toisten puhuessa, sillä kunnioitan ja kuuntelen heitä.”
Lasten ei tulisi totella sääntöjä pelon tai rangaistuksen vuoksi. Käytöspsykologia ei aina toimi, kun kyseessä on kasvatus. Jos lapsi tottuu huutoon tai johonkin toisen tyyppiseen moitteeseen joka kerta kun hän tekee virheen tai toimii sopimattomalla tavalla, hän tulee olemaan pelokas ja vihainen sinua, omaa vanhempaansa kohtaan.
Seuraavassa selitämme asiaa hiukan tarkemmin.
Pelko perusteena lastenkasvatuksessa saa aikaan pahaa oloa
Varhaislapsuus on se jakso, joka käsittää lapsen ensimmäisen kuukauden ja seitsemän ikävuoden välisen ajan. Kaikki, mikä tapahtuu tämän jakson aikana, on avainasemassa lapsen tulevan kehityksen kannalta.
Jokainen vanhempi haluaa lapsensa tottelevan häntä, kun lasta pyydetään tekemään jotain, ja tämä auttaa lasta tulemaan osaksi perheen dynamiikka, ja se myös pitää hänet turvassa.
Lapset haluavat kuitenkin aina mennä rajojen ukopuolelle, jotta he voisivat todistaa asioita itselleen, kuten myös sinulle.
- Jos joka kerta lapsen mennessä rajojen ulkopuolelle hän saa reaktioksi voimakasta rangaistusta, huutoa tai moitetta, lapsi voi reagoida kahdella mahdollisella tavalla.
- Hänen vihansa tulee kasvamaan, joten hän tulee haastamaan vanhempiaan yhä enemmän, tai sitten hän voi sulkeutua omaan itseensä.
- Lapsen ei tulisi viettää varhaista lapsuuttaan siten, että hän kokee pelkoa joka päivä.
- Pelko saa lapsen itsetunnon heikkenemään sekä aiheuttaa tarpeetonta stressiä nuorille ja kypsyville aivoille.
- Kasvatus, joka perustuu rangaistukseen, saa lapsen keskittymään vain ulkopuoliseen tunnustukseen. Vanhempi aiheuttaa näin lapsen kehittymistä epävarmaksi ihmiseksi, jolla ei ole ollenkaan itseluottamusta.
Jokainen lapsi, joka löytää maailman pelon kautta – jonka hänen perheensä asettaa – kasvaa onnettomana.
“Jos ne ihmiset, jotka rakastavat minua eniten, pelottavat minua, minun täytyy puolustaa itseäni tässä maailmassa.”
Opeta lasta rakkaudella ja kunnioituksella
- Kasvattaminen kunnioituksella tarkoittaa sitä, että lapsesi on sitä mitä häneltä odotetaan jokaisella hetkellä. Samaan aikaan se tarkoittaa sitä, että kannustat lastasi olemaan oma itsensä ja tutkimaan maailmaa turvallisesti, sinun ollessasi hänen rinnallaan.
- Rakkaudella opettaminen tarkoittaa, että ei ole tarvetta huutamiselle, ja että erimielisyydet ilmenevät rennon ja selkeän äänen kautta.
- Jos haluat opettaa lapsillesi tottelevaisuutta rakkauden kautta, sinun tulee myös kuunnella. Kiinnitä huomiota lastesi ajatuksiin, ja niiden perusteella tee sitten ehdotuksia, selkeytyksiä ja tarjoa opastusta.
- Älä yritä tehdä lapsistasi täydellisiä. Tavoitteenasi tulisi olla onnellisten lasten kasvattaminen – sellaisten, jotka tietävät perheesi kuten myös yhteiskunnan säännöt.
- Jotta voisit opettaa, sinun tulee antaa lapsellesi ääni. Jos keskityt rangaistukseen ja moitteisiin sekä osoitat vain sen, minkä lapsi tekee väärin, kasvatat sellaisen ihmisen, joka ei pysty olemaan varma itsestään.
- Sen sijaan että olisit liian ankara kun lapsesi käyttäytyy huonosti, selitä hänelle, mitä hän on tehnyt väärin ja kuinka hän voisi toimia paremmin.
- Muista se, että ei ole hyväksi asettaa liikaa vaatimuksia. Et halua kasvattaa sellaista lasta, joka on alistuva ja hiljainen.
Keskity lapsesi luonnollisiin kykyihin, jotta hän voisi tuntea olonsa varmasi kun aika tulee sen tavoittelemiselle, joka hänet tekee onnelliseksi.
Opi saamaan “yhteys” lapseesi sen sijaan, että rankaisisit häntä. Jos ymmärrät lapsesi tarpeet, voit paremmin auttaa häntä kasvamaan päivä päivältä. Ota tämän artikkelin vinkit käyttöön lastenkasvatuksessa – tulet huomaamaan positiiviset vaikutukset!
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Janzen, H. L., Hildebrand, D. K., Kaufmann, L., & Saklofske, D. H. (2001). Depresión en los niños. National Association of School Psychologist. https://doi.org/10.1007/BF01150711
- Cecilia, G., López, H., Cristina, M., & Vesga, G. (2009). Interacción familiar y desarrollo emocional en niños y niñas *. Revista Latinoamericana de Ciencias Sociales, Niñez y Juventud. https://doi.org/10.1111/ajsp.12099
- Positivo, R., Darle, C., Quitarle, N., & Negativo, E. R. (2012). Refuerzos Y Castigos. Seeducansolos.
-
Pulido, S., Castro-Osorio, J., Peña, M., & Ariza-Ramírez, D. P. (2013). Pautas, creencias y prácticas de crianza relacionadas con el castigo y su transmisión generacional. Revista Latinoamericana de Ciencias Sociales, Niñez y Juventud, 11(1), 245-259.
-
Palacios, J., & Castañeda, E. (2009). La primera infancia (0-6 años) y su futuro. Organização dos Estados Ibero-americanos para a Educação, a Ciência ea Cultura= Organización de Estados Iberoamericanos para la Educación, la Ciencia y la Cultura.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.