Logo image
Logo image

Miten kiteytyneen hunajan saa takaisin juoksevaksi?

4 minuuttia
Kiteytyneestä hunajasta liikkuu paljon myyttejä. Kerromme totuuden kiteytymisestä ja vastaamme kaikkiin kysymyksiin siihen liittyen.
Miten kiteytyneen hunajan saa takaisin juoksevaksi?
Maria Patricia Pinero Corredor

Kirjoittanut ja tarkastanut ravitsemusterapeutti Maria Patricia Pinero Corredor

Viimeisin päivitys: 17 joulukuuta, 2022

Monen mielestä hunajan kiteytyminen on merkki laimennetusta tuotteesta, mutta tämä ei voisi pitää vähempää paikkaansa. Ainoa ongelma hunajan pienissa sokerikiteissä on se, kuinka tuotteen saa pois purkista, jotta sitä voi edelleen käyttää. Tässä artikkelissa jaamme hyviä vinkkejä, joilla kiteytyneen hunajan saa takaisin juoksevaksi.

Jotta hunajan saisi takaisin nestemäiseen muotoonsa, sen koostumus on ensin hyvä tuntea. Lisäksi on syytä muistaa, että kyseistä tuotetta tulisi käsitellä yhtä hellävaraisesti kuin sitä valmistaneita mehiläisiä.

Mitä hunaja on?

Hunaja on tuote, jota tarhamehiläiset tuottavat kukkien nektarista ja muista kasvien eritteistä. Ainutlaatuisen hunajasta tekee se, että mehiläiset erittävät, muuntavat, yhdistävät, kuivattavat, tiivistävät ja varastoivat hunajakennoissaan näitä kasviaineita.

Hunaja on yleensä nestemäistä, mutta sitä löytyy myös kiinteässä tai puolikiinteässä muodossa, kuten kiteytyneenä hunajana. Kiteytyminen ei ole merkki tuotteen heikkenemisestä tai sen aistinvaraisten ja lääkitsevien ominaisuuksien katoamisesta.

Kun hunaja on kiteytynyttä, se on varma merkki siitä, ettei tuotetta ole laimennettu liiallisella lämmittämisellä. Näin ollen siinä on tallella kaikki sen luontaiset ominaisuudet.

Lue lisää täältä: 3 hunajahoitoa, jotka auttavat huolehtimaan hengityselinten terveydestä

Millainen on hunajan kemiallinen koostumus?

Hunajalla on taipumus kiteytyä aina jossain määrin riippuen sen kemiallisista komponenteista. Sen koostumus riippuu nektarin lähteestä, mehiläishoidon käytännöistä, ilmastosta ja ympäröivistä olosuhteista.

Jos hunajassa on vähemmän vettä ja enemmän liuotettavia aineita, se kiteytyy helpommin.

Some figure
Mehiläisten tuottamassa hunajassa sokeria on runsaasti ja nestettä on vähän, mikä edesauttaa kiteytymistä.

Hiilihydraatit

Hiilihydraatit ovat hunajan pääasiallinen ainesosa, ja niistä kiteet muodostuvat. Ne koostuvat yksinkertaisista sokereista, kuten fruktoosista ja glukoosista, joita on 80 % kaikesta kiinteästä aineesta.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan hunaja kiteytyy nopeammin säilömisen aikana silloin, kun siinä on enemmän glukoosia kuin fruktoosia. Sitä vastoin mitä enemmän fruktoosia se sisältää, sitä pidempään se pysyy nestemäisenä.

Vesi

Kypsän hunajan vesipitoisuus on alle 18 %. Kun nestettä on tätä enemmän, se yleensä fermentoituu. Vesi vaikuttaa hunajan viskositeettiin ja väriin sekä tuotteen aistinvaraisiin ominaisuuksiin.

Entsyymit

Hunajan erikoispiirteenä on mehiläisten siihen lisäämät entsyymit. Nämä muuntavat nektarissa olevat kolme sokeria noin 25 lisäsokeriksi. Tästä syystä hunajan monimutkaisen koostumuksen katsotaan johtuvan entsyymeistä.

Osa näistä entsyymeistä on invertaaseja, jotka muuntavat nektarissa olevan sakkaroosin glukoosiksi ja fruktoosiksi. Oksidaasi on vastuussa hunajan antibakteerisista ominaisuuksista. Fosfataasi hajottaa tärkkelystä, ja diastaasia käytetään laimentamisen indikaattorina hunajaa lämmitettäessä.

Proteiinit

Hunajassa ei ole proteiinia edes yhtä prosenttia. Monet niistä ovat entsyymejä.

Useimmat sen aminohapoista ovat vapaita, kuten proliini, alaniini, leusiini ja isoleusiini. Ne sitoutuvat sokereihin ja tummentavat sen.

Orgaaniset hapot

Hunajan orgaaniset hapot tuovat tuotteeseen makua, tuoksua ja stabiliteettia. Siinä on tyypillisesti glukonihappoa, jota saadaan oksidaadientsyymin vaikutuksesta glukoosiin. Muita happoja ovat etikkahappo, voihappo, omenahappo, sitruunahappo, oksaalihappo ja viinihappo.

Miksi hunaja kiteytyy?

Syy hunajan kiteytymiseen on sen kemiallinen koostumus, sillä se on liuos, jossa monia sokereita on liuenneena pieneen määrään vettä. Hunajassa on noin 80 % sokeria vain 18 %:ssa vettä.

Kiteiden muodostumisnopeus riippuu tietyistä tekijöistä, joita ovat muun muassa säilömisaika, astia ja ympäröivä lämpötila.

Esimerkiksi muoviastioissa vesi pääsee karkaamaan hunajasta, mikä nopeuttaa kiteytymistä. Lisäksi hunajan säilöminen 14 celsiusasteessa edistää kiteiden muodostumista. Yli 25 celsiusasteessa se pysyy nestemäisenä.

Purkin äkillinen liikuttaminen tai hunajassa olevat vieraat partikkelit muodostavat nekin kiteitä. Mitä nopeammin kiteytymistä tapahtuu, sitä kermamaisempaa hunaja on.

Vaikka moni on tottunut käyttämään juoksevaa hunajaa, kiteytyneessä muodossa sitä voidaan annostella lusikalla tai levittää veitsellä. Tietyillä menetelmillä hunaja saadaan kuitenkin tarvittaessa takaisin luontaiseen nestemäiseen muotoonsa.

Lue lisää täältä: Kolme hunajahoitoa flunssan lievittämiseksi

Miten kiteytyneen hunajan saa takaisin juoksevaksi?

Jos haluat kiteytyneen hunajan takaisin juoksevaksi, voit käyttää kahta lämmittämiseen perustuvaa menetelmää.

1. Lämmittäminen vesihauteessa

Vesihauteessa ruoka ei vastaanota lämpöä suoraan, vaan hitaasti veden kuumentuessa ympärillä olevassa astiassa.

Ensimmäiseksi kiteytynyt hunaja tulee laittaa astiassaan toiseen astiaan, jossa on kuumaa vettä. Sekoita jatkuvasti, kunnes hunaja liukenee.

Voit myös palauttaa sen nestemäiseen muotoonsa annoksittain riippuen tarvittavasta määrästä. Vaarana on nimittäin hunajan kiteytyminen uudelleen.

Veden lämpötilaa tulisi nostaa asteittain niin, ettei hunaja varmasti pala.

Kun hunaja on taas juoksevaa, se tulee säilyttää tietyissä olosuhteissa kiteytymisen välttämiseksi (vähintään 20 celsiusasteessa, ei koskaan jääkaapissa).

2. Lämmittäminen mikrossa

Mikrossa hunaja saadaan lämmitettyä nopeammin kuin vesihauteessa, mutta se edellyttää tiettyä varovaisuutta, sillä lämpö ei jakaudu tasaisestiSuositeltavaa on lämmittää aukinaista hunajapurkkia keskiteholla puoli minuuttia.

Jos hunaja on edelleen kiteytynyttä, lämmitä sitä uudelleen 20 sekuntia, ja jatka tarvittaessa näin lyhentäen perättäisiä lämmitysaikoja. Muista sekoittaa hunajaa prosessin nopeuttamiseksi.

Some figure
Mikrossa lämmittäminen voi tuntua helpommalta, mutta se ei anna lämpöä tasaisesti.

Vinkkejä hunajan lämmittämiseen

Jos hunaja on muovisessa astiassa, se kannattaa siirtää steriloituun ja kuivaan lasiastiaan. Tällä ehkäistään kosteuden häviäminen ja kiteiden muodostuminen uudelleen.

Älä ylitä 40:ää celsiusastetta lämmittäessäsi hunajaa takaisin juoksevaan muotoon. Liian korkea lämpötila saattaa vaikuttaa joihinkin sen ainesosiin, kuten entsyymeihin.

Kuumuus denaturoi entsyymejä, eli ne menettävät alkuperäisen muotonsa ja tehtävänsä. Ihan ensiksi tarvitaan siis varovaisuutta ja lämpömittari. Jos sinulla ei ole lämpömittaria, työnnä sormi hunajaan niin syvälle kuin pystyt polttamatta itseäsi.

Hyvä uutinen on se, että kiteytyneessäkin hunajassa on edelleen tallella sen makeus, tuoksu, väri ja hyödyt. Jos kiteitä muodostuu, hunaja on puhdasta.

Monen mielestä hunajan kiteytyminen on merkki laimennetusta tuotteesta, mutta tämä ei voisi pitää vähempää paikkaansa. Ainoa ongelma hunajan pienissa sokerikiteissä on se, kuinka tuotteen saa pois purkista, jotta sitä voi edelleen käyttää. Tässä artikkelissa jaamme hyviä vinkkejä, joilla kiteytyneen hunajan saa takaisin juoksevaksi.

Jotta hunajan saisi takaisin nestemäiseen muotoonsa, sen koostumus on ensin hyvä tuntea. Lisäksi on syytä muistaa, että kyseistä tuotetta tulisi käsitellä yhtä hellävaraisesti kuin sitä valmistaneita mehiläisiä.

Mitä hunaja on?

Hunaja on tuote, jota tarhamehiläiset tuottavat kukkien nektarista ja muista kasvien eritteistä. Ainutlaatuisen hunajasta tekee se, että mehiläiset erittävät, muuntavat, yhdistävät, kuivattavat, tiivistävät ja varastoivat hunajakennoissaan näitä kasviaineita.

Hunaja on yleensä nestemäistä, mutta sitä löytyy myös kiinteässä tai puolikiinteässä muodossa, kuten kiteytyneenä hunajana. Kiteytyminen ei ole merkki tuotteen heikkenemisestä tai sen aistinvaraisten ja lääkitsevien ominaisuuksien katoamisesta.

Kun hunaja on kiteytynyttä, se on varma merkki siitä, ettei tuotetta ole laimennettu liiallisella lämmittämisellä. Näin ollen siinä on tallella kaikki sen luontaiset ominaisuudet.

Lue lisää täältä: 3 hunajahoitoa, jotka auttavat huolehtimaan hengityselinten terveydestä

Millainen on hunajan kemiallinen koostumus?

Hunajalla on taipumus kiteytyä aina jossain määrin riippuen sen kemiallisista komponenteista. Sen koostumus riippuu nektarin lähteestä, mehiläishoidon käytännöistä, ilmastosta ja ympäröivistä olosuhteista.

Jos hunajassa on vähemmän vettä ja enemmän liuotettavia aineita, se kiteytyy helpommin.

Some figure
Mehiläisten tuottamassa hunajassa sokeria on runsaasti ja nestettä on vähän, mikä edesauttaa kiteytymistä.

Hiilihydraatit

Hiilihydraatit ovat hunajan pääasiallinen ainesosa, ja niistä kiteet muodostuvat. Ne koostuvat yksinkertaisista sokereista, kuten fruktoosista ja glukoosista, joita on 80 % kaikesta kiinteästä aineesta.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan hunaja kiteytyy nopeammin säilömisen aikana silloin, kun siinä on enemmän glukoosia kuin fruktoosia. Sitä vastoin mitä enemmän fruktoosia se sisältää, sitä pidempään se pysyy nestemäisenä.

Vesi

Kypsän hunajan vesipitoisuus on alle 18 %. Kun nestettä on tätä enemmän, se yleensä fermentoituu. Vesi vaikuttaa hunajan viskositeettiin ja väriin sekä tuotteen aistinvaraisiin ominaisuuksiin.

Entsyymit

Hunajan erikoispiirteenä on mehiläisten siihen lisäämät entsyymit. Nämä muuntavat nektarissa olevat kolme sokeria noin 25 lisäsokeriksi. Tästä syystä hunajan monimutkaisen koostumuksen katsotaan johtuvan entsyymeistä.

Osa näistä entsyymeistä on invertaaseja, jotka muuntavat nektarissa olevan sakkaroosin glukoosiksi ja fruktoosiksi. Oksidaasi on vastuussa hunajan antibakteerisista ominaisuuksista. Fosfataasi hajottaa tärkkelystä, ja diastaasia käytetään laimentamisen indikaattorina hunajaa lämmitettäessä.

Proteiinit

Hunajassa ei ole proteiinia edes yhtä prosenttia. Monet niistä ovat entsyymejä.

Useimmat sen aminohapoista ovat vapaita, kuten proliini, alaniini, leusiini ja isoleusiini. Ne sitoutuvat sokereihin ja tummentavat sen.

Orgaaniset hapot

Hunajan orgaaniset hapot tuovat tuotteeseen makua, tuoksua ja stabiliteettia. Siinä on tyypillisesti glukonihappoa, jota saadaan oksidaadientsyymin vaikutuksesta glukoosiin. Muita happoja ovat etikkahappo, voihappo, omenahappo, sitruunahappo, oksaalihappo ja viinihappo.

Miksi hunaja kiteytyy?

Syy hunajan kiteytymiseen on sen kemiallinen koostumus, sillä se on liuos, jossa monia sokereita on liuenneena pieneen määrään vettä. Hunajassa on noin 80 % sokeria vain 18 %:ssa vettä.

Kiteiden muodostumisnopeus riippuu tietyistä tekijöistä, joita ovat muun muassa säilömisaika, astia ja ympäröivä lämpötila.

Esimerkiksi muoviastioissa vesi pääsee karkaamaan hunajasta, mikä nopeuttaa kiteytymistä. Lisäksi hunajan säilöminen 14 celsiusasteessa edistää kiteiden muodostumista. Yli 25 celsiusasteessa se pysyy nestemäisenä.

Purkin äkillinen liikuttaminen tai hunajassa olevat vieraat partikkelit muodostavat nekin kiteitä. Mitä nopeammin kiteytymistä tapahtuu, sitä kermamaisempaa hunaja on.

Vaikka moni on tottunut käyttämään juoksevaa hunajaa, kiteytyneessä muodossa sitä voidaan annostella lusikalla tai levittää veitsellä. Tietyillä menetelmillä hunaja saadaan kuitenkin tarvittaessa takaisin luontaiseen nestemäiseen muotoonsa.

Lue lisää täältä: Kolme hunajahoitoa flunssan lievittämiseksi

Miten kiteytyneen hunajan saa takaisin juoksevaksi?

Jos haluat kiteytyneen hunajan takaisin juoksevaksi, voit käyttää kahta lämmittämiseen perustuvaa menetelmää.

1. Lämmittäminen vesihauteessa

Vesihauteessa ruoka ei vastaanota lämpöä suoraan, vaan hitaasti veden kuumentuessa ympärillä olevassa astiassa.

Ensimmäiseksi kiteytynyt hunaja tulee laittaa astiassaan toiseen astiaan, jossa on kuumaa vettä. Sekoita jatkuvasti, kunnes hunaja liukenee.

Voit myös palauttaa sen nestemäiseen muotoonsa annoksittain riippuen tarvittavasta määrästä. Vaarana on nimittäin hunajan kiteytyminen uudelleen.

Veden lämpötilaa tulisi nostaa asteittain niin, ettei hunaja varmasti pala.

Kun hunaja on taas juoksevaa, se tulee säilyttää tietyissä olosuhteissa kiteytymisen välttämiseksi (vähintään 20 celsiusasteessa, ei koskaan jääkaapissa).

2. Lämmittäminen mikrossa

Mikrossa hunaja saadaan lämmitettyä nopeammin kuin vesihauteessa, mutta se edellyttää tiettyä varovaisuutta, sillä lämpö ei jakaudu tasaisestiSuositeltavaa on lämmittää aukinaista hunajapurkkia keskiteholla puoli minuuttia.

Jos hunaja on edelleen kiteytynyttä, lämmitä sitä uudelleen 20 sekuntia, ja jatka tarvittaessa näin lyhentäen perättäisiä lämmitysaikoja. Muista sekoittaa hunajaa prosessin nopeuttamiseksi.

Some figure
Mikrossa lämmittäminen voi tuntua helpommalta, mutta se ei anna lämpöä tasaisesti.

Vinkkejä hunajan lämmittämiseen

Jos hunaja on muovisessa astiassa, se kannattaa siirtää steriloituun ja kuivaan lasiastiaan. Tällä ehkäistään kosteuden häviäminen ja kiteiden muodostuminen uudelleen.

Älä ylitä 40:ää celsiusastetta lämmittäessäsi hunajaa takaisin juoksevaan muotoon. Liian korkea lämpötila saattaa vaikuttaa joihinkin sen ainesosiin, kuten entsyymeihin.

Kuumuus denaturoi entsyymejä, eli ne menettävät alkuperäisen muotonsa ja tehtävänsä. Ihan ensiksi tarvitaan siis varovaisuutta ja lämpömittari. Jos sinulla ei ole lämpömittaria, työnnä sormi hunajaan niin syvälle kuin pystyt polttamatta itseäsi.

Hyvä uutinen on se, että kiteytyneessäkin hunajassa on edelleen tallella sen makeus, tuoksu, väri ja hyödyt. Jos kiteitä muodostuu, hunaja on puhdasta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • ULLOA, JOSE ARMANDO; MONDRAGON CORTEZ, PEDRO MARTIN; RODRIGUEZ RODRIGUEZ, ROGELIO; RESENDIZ VAZQUEZ, JUAN ALBERTO; ROSAS ULLOA, PETRA. LA MIEL DE ABEJA Y SU IMPORTANCIA. Repositorio Institucional Aramara. 2010. Disponible en: http://dspace.uan.mx:8080/xmlui/handle/123456789/437
  • José Armando Ulloa, Dr. Pedro M. Mondragón Cortez, Q.F.B. Rogelio Rodríguez Rodríguez, Q.F.B. Juan Alberto Reséndiz Vázquez, M. en C. Petra Rosas Ulloa. La miel de abeja y su importancia. Revista Fuente Año 2, No. 4, Septiembre 2010. Disponible en: http://fuente.uan.edu.mx/publicaciones/01-04/2.pdf
  • PIERRE JEAN-PROST, YVES LE CONTE. Apicultura: Conocimiento de la abeja. Manejo de la colmena. 4ª edición. 2007. Disponible en: https://catalogosiidca.csuca.org/Record/UES.30133

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.