Mitä ruumiissa tapahtuu kuoleman jälkeen?
Tarkistanut ja hyväksynyt: sairaanhoitaja Leidy Mora Molina
Kuolema on useimmille ihmisille epämiellyttävä ja arka aihe. Siksi monet eivät olekaan selvillä, mitä ruumiissa tapahtuu kuoleman jälkeen.
Elämää ylläpitävien elintoimintojen peruuttamaton päättyminen on dynaaminen ilmiö, johon vaikuttavat monet eri tekijät. Tutkimukset selittävät, että kuoleman jälkeen elimistössä käynnistyy joukko rakenteellisia, fyysisiä ja kemiallisia muutoksia. Kukin näistä fyysisistä muutoksista tapahtuu määrätyn ajan kuluessa, ja tästä tiedosta on hyötyä mm. oikeuslääketieteessä.
Kuolema
Useimmat ihmiset ajattelevat kuoleman olevan pulssin puuttumista ja hengityksen loppumista. Se on kuitenkin monitahoisempi prosessi, ja joissakin tapauksissa ne voivat olla palautettavissa elvytyksellä.
Kuolleilla potilailla tehdyt sähkökardiografiset tutkimukset viittaavat siihen, että ihmisen aivot jatkavat toimintaansa jopa 10 minuuttia kuoleman jälkeen. Tässä mielessä elimistö voi olla tietyllä tavalla tietoinen lähestyvästä kuolemasta.
Terveydenhuollon ammattilaiset käyttävätkin erilaisia kriteerejä todetakseen henkilön kuolleeksi. Näitä ovat muun muassa refleksien reagoimattomuus ja pupillien reagoimattomuus valoon sekä pulssin ja hengityksen peruuttamaton loppuminen.
Lue tämäkin: Urheilijoiden äkkikuoleman estäminen
Mitä muutoksia ruumiissa tapahtuu kuoleman jälkeen?
Elämän sammumisen hetkellä ihmiskeho kokee useita muutoksia, jotka johtuvat ruumiin biokemiallisista prosesseista ja altistumisesta ympäristölle. Nämä fyysiset muutokset voidaan luokitella varhaisiin ja myöhäisiin muutoksiin.
Varhaiset muutokset
Varhaiset muutokset ovat muutoksia, jotka tapahtuvat ruumiissa 24 tunnin kuluessa kuolemasta. Näitä ovat muun muassa seuraavat.
Kalpeus
Koska sydän lakkaa pumppaamasta verta, iho kalpenee yleensä jo ensimmäisten minuuttien kuluessa kuolemasta. Sen jälkeen veri alkaa jakautua painovoiman vaikutuksesta lähimpänä maata oleviin ruumiinosiin muodostaen lautuman eli livor mortisin. Nämä ovat violetteja läiskiä kehon alimmilla alueilla.
Tästä ilmiöstä on yleensä hyötyä ruumiin sijainnin määrittämisessä kuoleman hetkellä, sillä ne voivat muuttua jos ruumista siirretään ensimmäisten 12 tunnin aikana kuolemasta. Uusia ei muodostu enää 24 tunnin kuluttua kuolemasta.
Jäähtyminen
Kuoleman tyypillinen merkki on kuolonkylmyys eli algor mortis. Tämä ruumiin jäähtyminen tapahtuu ensimmäisten 24 tunnin aikana kuoleman jälkeen, kunnes ruumis saavuttaa ympäröivän ilman lämpötilan.
Kuoleman jälkeen lämpöhäviö on 1 celsiusaste tunnissa, riippuen ilmakehän olosuhteista. Jäähtyminen näkyy yleensä selvimmin varhain kasvoissa ja käsissä ja myöhemmin kaulassa ja kainaloissa. Ylipainoisilla ihmisillä on taipumus jäähtyä hitaammin.
Jäykistyminen
Ensimmäisen tunnin aikana kuoleman jälkeen kehon lihaksisto alkaa rentoutua vaiheessa, jota kutsutaan primaariseksi velttoudeksi. Tämän seurauksena kehon nivelet joustavat, silmäluomet menettävät jännitystään ja leuka pyrkii avautumaan.
Myöhemmin alkaa lihasten jäykistyminen, jota kutsutaan termillä kuolonkankeus eli rigor mortis. Tämä alkaa kasvojen pienemmistä lihaksista ja laskeutuu muualle kehoon edistäen kehon hienovaraista vetäytymistä. Se saavuttaa suurimman voimakkuutensa 12-15 tunnin kuluttua kuolemasta.
Kuivuminen
Tämä ilmiö on seurausta kehon nesteiden jatkuvasta passiivisesta altistumisesta ympäristölle. Kuivuminen ilmenee ihon pergamentoitumisena, limakalvojen ja sukupuolielinten kuivumisena sekä silmämunien vajoamisena. Samoin rintakehän, rintakehän ja lonkkien luisten kohoumien korostuminen on yleistä. Lisäksi pienillä lapsilla esiintyy äkillistä ja laajalle levinnyttä laihtumista.
Myöhäiset muutokset
Kehossa tapahtuu myöhäisiä muutoksia 24-36 tunnin kuluttua kuolemasta. Ne johtuvat ruumiin luonnollisesta kehityksestä, ja niihin liittyy elinten ja kudosten asteittaista tuhoutumista.
Tältä osin voidaan havaita seuraavat ilmiöt.
Autolyysi eli itsestään hajoaminen
Autolyysi alkaa, kun sydän lakkaa lyömästä ja kudokset menettävät hapen. Fyysiset muutokset alkavat kuitenkin näkyä vasta useita tunteja myöhemmin.
Tutkimukset väittävät, että tämä vaihe on seurausta kehon omien entsyymien vaikutuksesta solukalvoihin. Ilmiö alkaa usein voimakkaimmin maksassa, munuaisissa, lisämunuaisissa ja vatsassa. Lisäksi aivot ovat alttiita autolyysille niiden suuren vesipitoisuuden vuoksi.
Hajoaminen
Ruumiin ekosysteemi koostuu ruumiin sisällä ja pinnalla elävistä bakteereista. Suolistomikrobisto, erityisesti umpisuolen mikrobisto, on ihmiskehon tärkein bakteerilähde. Ihmisen eläessä useimmat elimet ovat kuitenkin vailla mikrobeja.
Pian kuoleman jälkeen immuunijärjestelmä sammuu ja bakteerit voivat levitä vapaasti kaikkiin kudoksiin. Tämä mahdollistaa hajoamisen alkamisen bakteerien entsyymien soluihin kohdistaman käymistoiminnan seurauksena.
Ensimmäisten 24-48 tunnin aikana vatsan ympärille ilmestyy vihertäviä ja mustia tahroja, jotka johtuvat anaerobisten bakteerien vaikutuksesta verisuoniin. Myöhemmin mikrobitoiminnan tuottama kaasu aiheuttaa vatsan pullistumista, silmien työntymistä ja kielen työntymistä.
Tämä johtaa lopulliseen hajoamisvaiheeseen. Tässä vaiheessa kudokset tuhoutuvat ja poistuvat ruskeana, mätänevänä nesteenä. Samoin ruumiin tilavuus vähenee vähitellen, minkä jälkeen hyönteiset ja muut eläimet tuhoavat sen.
Lue lisää: Säteilysairaus: oireet ja mahdollinen hoito
Monimutkainen prosessi, joka alkaa elintoimintojen loppumisesta
Kuolema on monimutkainen patologinen tila, joka alkaa elintoimintojen peruuttamattomasta romahtamisesta ja aivojen toimintakyvyn loppumisesta. Kuoleman jälkeen ihmiskehossa tapahtuu useita fyysisiä ja biokemiallisia muutoksia ja modifikaatioita, jotka johtavat kaikkien elinten ja kudosten hajoamiseen.
Nämä muutokset tapahtuvat jokaisessa ruumiissa, ja niihin vaikuttavat kuolinsyy ja ympäristöolosuhteet. Ne ovat myös tärkein tutkimuskohde oikeuslääketieteessä.
Kuolema on useimmille ihmisille epämiellyttävä ja arka aihe. Siksi monet eivät olekaan selvillä, mitä ruumiissa tapahtuu kuoleman jälkeen.
Elämää ylläpitävien elintoimintojen peruuttamaton päättyminen on dynaaminen ilmiö, johon vaikuttavat monet eri tekijät. Tutkimukset selittävät, että kuoleman jälkeen elimistössä käynnistyy joukko rakenteellisia, fyysisiä ja kemiallisia muutoksia. Kukin näistä fyysisistä muutoksista tapahtuu määrätyn ajan kuluessa, ja tästä tiedosta on hyötyä mm. oikeuslääketieteessä.
Kuolema
Useimmat ihmiset ajattelevat kuoleman olevan pulssin puuttumista ja hengityksen loppumista. Se on kuitenkin monitahoisempi prosessi, ja joissakin tapauksissa ne voivat olla palautettavissa elvytyksellä.
Kuolleilla potilailla tehdyt sähkökardiografiset tutkimukset viittaavat siihen, että ihmisen aivot jatkavat toimintaansa jopa 10 minuuttia kuoleman jälkeen. Tässä mielessä elimistö voi olla tietyllä tavalla tietoinen lähestyvästä kuolemasta.
Terveydenhuollon ammattilaiset käyttävätkin erilaisia kriteerejä todetakseen henkilön kuolleeksi. Näitä ovat muun muassa refleksien reagoimattomuus ja pupillien reagoimattomuus valoon sekä pulssin ja hengityksen peruuttamaton loppuminen.
Lue tämäkin: Urheilijoiden äkkikuoleman estäminen
Mitä muutoksia ruumiissa tapahtuu kuoleman jälkeen?
Elämän sammumisen hetkellä ihmiskeho kokee useita muutoksia, jotka johtuvat ruumiin biokemiallisista prosesseista ja altistumisesta ympäristölle. Nämä fyysiset muutokset voidaan luokitella varhaisiin ja myöhäisiin muutoksiin.
Varhaiset muutokset
Varhaiset muutokset ovat muutoksia, jotka tapahtuvat ruumiissa 24 tunnin kuluessa kuolemasta. Näitä ovat muun muassa seuraavat.
Kalpeus
Koska sydän lakkaa pumppaamasta verta, iho kalpenee yleensä jo ensimmäisten minuuttien kuluessa kuolemasta. Sen jälkeen veri alkaa jakautua painovoiman vaikutuksesta lähimpänä maata oleviin ruumiinosiin muodostaen lautuman eli livor mortisin. Nämä ovat violetteja läiskiä kehon alimmilla alueilla.
Tästä ilmiöstä on yleensä hyötyä ruumiin sijainnin määrittämisessä kuoleman hetkellä, sillä ne voivat muuttua jos ruumista siirretään ensimmäisten 12 tunnin aikana kuolemasta. Uusia ei muodostu enää 24 tunnin kuluttua kuolemasta.
Jäähtyminen
Kuoleman tyypillinen merkki on kuolonkylmyys eli algor mortis. Tämä ruumiin jäähtyminen tapahtuu ensimmäisten 24 tunnin aikana kuoleman jälkeen, kunnes ruumis saavuttaa ympäröivän ilman lämpötilan.
Kuoleman jälkeen lämpöhäviö on 1 celsiusaste tunnissa, riippuen ilmakehän olosuhteista. Jäähtyminen näkyy yleensä selvimmin varhain kasvoissa ja käsissä ja myöhemmin kaulassa ja kainaloissa. Ylipainoisilla ihmisillä on taipumus jäähtyä hitaammin.
Jäykistyminen
Ensimmäisen tunnin aikana kuoleman jälkeen kehon lihaksisto alkaa rentoutua vaiheessa, jota kutsutaan primaariseksi velttoudeksi. Tämän seurauksena kehon nivelet joustavat, silmäluomet menettävät jännitystään ja leuka pyrkii avautumaan.
Myöhemmin alkaa lihasten jäykistyminen, jota kutsutaan termillä kuolonkankeus eli rigor mortis. Tämä alkaa kasvojen pienemmistä lihaksista ja laskeutuu muualle kehoon edistäen kehon hienovaraista vetäytymistä. Se saavuttaa suurimman voimakkuutensa 12-15 tunnin kuluttua kuolemasta.
Kuivuminen
Tämä ilmiö on seurausta kehon nesteiden jatkuvasta passiivisesta altistumisesta ympäristölle. Kuivuminen ilmenee ihon pergamentoitumisena, limakalvojen ja sukupuolielinten kuivumisena sekä silmämunien vajoamisena. Samoin rintakehän, rintakehän ja lonkkien luisten kohoumien korostuminen on yleistä. Lisäksi pienillä lapsilla esiintyy äkillistä ja laajalle levinnyttä laihtumista.
Myöhäiset muutokset
Kehossa tapahtuu myöhäisiä muutoksia 24-36 tunnin kuluttua kuolemasta. Ne johtuvat ruumiin luonnollisesta kehityksestä, ja niihin liittyy elinten ja kudosten asteittaista tuhoutumista.
Tältä osin voidaan havaita seuraavat ilmiöt.
Autolyysi eli itsestään hajoaminen
Autolyysi alkaa, kun sydän lakkaa lyömästä ja kudokset menettävät hapen. Fyysiset muutokset alkavat kuitenkin näkyä vasta useita tunteja myöhemmin.
Tutkimukset väittävät, että tämä vaihe on seurausta kehon omien entsyymien vaikutuksesta solukalvoihin. Ilmiö alkaa usein voimakkaimmin maksassa, munuaisissa, lisämunuaisissa ja vatsassa. Lisäksi aivot ovat alttiita autolyysille niiden suuren vesipitoisuuden vuoksi.
Hajoaminen
Ruumiin ekosysteemi koostuu ruumiin sisällä ja pinnalla elävistä bakteereista. Suolistomikrobisto, erityisesti umpisuolen mikrobisto, on ihmiskehon tärkein bakteerilähde. Ihmisen eläessä useimmat elimet ovat kuitenkin vailla mikrobeja.
Pian kuoleman jälkeen immuunijärjestelmä sammuu ja bakteerit voivat levitä vapaasti kaikkiin kudoksiin. Tämä mahdollistaa hajoamisen alkamisen bakteerien entsyymien soluihin kohdistaman käymistoiminnan seurauksena.
Ensimmäisten 24-48 tunnin aikana vatsan ympärille ilmestyy vihertäviä ja mustia tahroja, jotka johtuvat anaerobisten bakteerien vaikutuksesta verisuoniin. Myöhemmin mikrobitoiminnan tuottama kaasu aiheuttaa vatsan pullistumista, silmien työntymistä ja kielen työntymistä.
Tämä johtaa lopulliseen hajoamisvaiheeseen. Tässä vaiheessa kudokset tuhoutuvat ja poistuvat ruskeana, mätänevänä nesteenä. Samoin ruumiin tilavuus vähenee vähitellen, minkä jälkeen hyönteiset ja muut eläimet tuhoavat sen.
Lue lisää: Säteilysairaus: oireet ja mahdollinen hoito
Monimutkainen prosessi, joka alkaa elintoimintojen loppumisesta
Kuolema on monimutkainen patologinen tila, joka alkaa elintoimintojen peruuttamattomasta romahtamisesta ja aivojen toimintakyvyn loppumisesta. Kuoleman jälkeen ihmiskehossa tapahtuu useita fyysisiä ja biokemiallisia muutoksia ja modifikaatioita, jotka johtavat kaikkien elinten ja kudosten hajoamiseen.
Nämä muutokset tapahtuvat jokaisessa ruumiissa, ja niihin vaikuttavat kuolinsyy ja ympäristöolosuhteet. Ne ovat myös tärkein tutkimuskohde oikeuslääketieteessä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Peña A, Bustos R, Verdín O. FENOMENOS CADÁVÉRICOS Y EL TANATOCRONODIAGNÓSTICO. Gac. int. cienc. forense. México. 2019; 31: 10-37.
- Norton L, Gibson R, Gofton T, Benson C, et al. Electroencephalographic Recordings During Withdrawal of Life-Sustaining Therapy Until 30 Minutes After Declaration of Death. Canadian Journal of Neurological Sciences / Journal Canadien des Sciences Neurologiques. 2016;44(2):139-145.
- Molano M, Mejía M, Ardila C. PARTICIPACIÓN DEL ODONTÓLOGO EN LA DETERMINACIÓN DEL DIAGNÓSTICO DE LA CAUSA DE MUERTE Y DEL INTERVALO POST – MORTEM. Med. Leg. Costa Rica. 2009; 26 (1): 23-31.
- Pachar Lucio José Vicente. Cambios postmortem y data de la muerte en ambientes tropicales. Med. leg. Costa Rica. 2013 ; 30( 2 ): 51-57.
- Romero J. Muertes por sumersión: Revisión y actualización de un tema clásico de la medicina forense. Cuad. med. forense. 2007;(48-49 ): 99-130.
- De las Mercedes L. Importancia de la criminalística en el manejo de cadáveres en las labores de protección civil en México. Rev. Crim. Colombia. 2013; 55 (3): 337-350.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.