Mitä on psykokasvatus psykologisessa terapiassa?
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Maria Fatima Seppi Vinuales
Diagnoosin taustalla on haaste: potilaan on hyväksyttävä sairautensa, jotta hän voi aloittaa ja ylläpitää hoitoaan. Miten tämä voidaan saavuttaa, jos on olemassa pelkoja, henkilökohtaisia uskomuksia, sosiaalista leimautumista ja muita kielteisiä kokemuksia? Psykokasvatuksen avulla.
Psykokasvatus on yksi psykoterapiassa käytetyistä välineistä, joiden avulla potilaat voivat ymmärtää, miten heidän sairautensa toimii, ja tehdä työtä hoitonsa eteen sitoutuneesti, kestävästi ja vastuullisesti. Katsotaanpa asiaa tarkemmin.
Mistä psykokasvatus koostuu?
Psykokasvatus on terapiassa käytetty työkalu, jonka tavoitteena on tehdä potilaasta hänen parannus- ja hyvinvointiprosessinsa todellinen päähenkilö. Tällä tavoin se pyrkii vahvistamaan potilasta ja edistämään suurempaa autonomiaa tarjoamalla tietoa kärsimyksestä.
Psykokasvatuksen avulla potilas oppii tunnistamaan oireita, syklejä, muutoksia tai erilaisia hälytysmerkkejä, jotka auttavat häntä ehkäisemään tapahtumia. Näin hän hankkii taitoja selviytyäkseen negatiivisista tilanteista.
Se on epäilemättä keskeinen muutoksen työkalu.
Psykokasvatusta käytetään myös potilaan perheen tai läheisten kanssa, jotta heistä tulee osallistujia tai edistäjiä prosessissa. Perhe ja läheiset voivat auttaa potilasta tai vaihtoehtoisesti olla toipumisen riskitekijä.
Näin tiedottamisen lisäksi opetetaan erilaisia resursseja seuraamaan, hillitsemään ja varautumaan sairauden aiheuttamiin erilaisiin olosuhteisiin. Tällainen on esimerkiksi uudelleen sortuminen vanhoihin käyttäytymismalleihin.
Prosessin tärkeys
Psykokasvatuksen merkitys on siinä, että se tekee potilaasta aktiivisen yhteistyökumppanin terapeuttisessa prosessissaan. Toisin sanoen potilaan vastuu ylittää sen, mitä vastaanotolla tapahtuu.
Toisaalta potilaalle voi olla myös hyödyllistä saada uusi merkitys sairaudelleen. Kun hänellä on tietoa ja hän on valmistautunut, hän voi ottaa voimavaransa käyttöön ja ymmärtää, mitä hänelle tapahtuu. Näin hän tuntee, että hän tekee jotain, että hänestä on hyötyä ja että hänellä on valtaa tilaansa nähden.
Tämä pätee hänen ympäristöönsäkin, koska se auttaa vähentämään tiettyihin sairauksiin liittyvää leimautumista. Yksi näkökulma, jonka parissa ammattilaiset työskentelevät, on muistuttaa henkilöä siitä, että sairaus ei tarkoita että hän on vähemmän arvokas tai heikko. Näin puututaan myös itsetuntoon liittyviin kysymyksiin ja parannetaan hoitoon sitoutumista.
Tarjoamalla tietoa voidaan kumota myyttejä tai virheellisiä uskomuksia diagnoosista.
Kun perheestä tulee osa hoitoa, he ovat myös luotettavampia tiedonantajia, jos sairaus uusiutuu. Tämä tieto on erittäin hyödyllistä terveydenhuoltoryhmille.
Saatat olla kiinnostunut lukemaan myös tämän: Mitä on draamaterapia ja mitä hyötyä siitä on?
Psykokasvatuksen edut
Jotkut niistä eduista, joita psykokasvatuksen soveltaminen psykologisessa terapiassa tuo, ovat seuraavat:
- Potilas oppii elämään paremmin sairautensa kanssa ja hyväksyy sen osana elämäänsä, jolloin hän saa aktiivisemman roolin toipumisessaan. Se myös parantaa hänen asenteitaan ja antaa hänelle mahdollisuuden saada itseluottamusta.
- Se parantaa potilaan elämänlaatua, sillä hän omaksuu itsehoito-ohjeita.
- Se helpottaa vuorovaikutusta potilaan ja hänen perheensä välillä. Kun potilaan läheiset tietävät, mitä tapahtuu, he voivat auttaa ja ymmärtää. Heidän odotuksensa prosessista ovat todellisempia.
- Sekä potilas että hänen läheisensä sopeutuvat paremmin sairauteen.
“Olenko tulossa hulluksi? Kuolenko? Onko tämä vakavaa?” Nämä ovat joitakin kysymyksiä joita syntyy, kun meillä ei ole tarpeeksi tietoa siitä, mitä meille tapahtuu. Tässä mielessä psykokasvatus antaa meille mahdollisuuden vähentää ahdistusta, epävarmuutta ja pelkoa.
Pidätkö tästä artikkelista? Saatat myös haluta lukea: Henkinen herääminen: 13 merkkiä
Missä tapauksissa sitä käytetään?
Psykokasvatusta suositellaan useisiin tapauksiin, ja sitä käyttävät eri ammattilaiset, ei vain psykologisen terapian puitteissa.
Se on erityisen hyödyllinen tapauksissa, joissa häiriöllä tai sairaudella on kroonisia ominaisuuksia. Ennen kaikkea sitä käytetään tyypillisesti potilaille, joilla on masennusta, ahdistuneisuutta ja skitsofreniaa.
Psykokasvatusta elämää varten
Tällä strategialla edistetään kokonaisvaltaista lähestymistapaa sairauteen painottaen biologisia, kognitiivisia ja sosiaalisia puolia. Se perustuu potilaan kouluttamiseen, jotta hänellä on tietoa siitä, mitä hänelle tapahtuu.
Tieto on kaiken hoidon avain, ja se on lääkärin tai terapeutin puoleen kääntyvän potilaan oikeus.
Psykokasvatus on myös kohtaamispaikka potilaan ja ammattilaisen välillä, sillä kyse ei ole reseptien määräämisestä, vaan yhteisten ehdotusten ja ratkaisujen löytämisestä. Potilas itse voi keksiä, mikä toimii hänelle ja mikä ei.
Se ei siis ole pystysuora tai yksisuuntainen prosessi, vaan aktiivinen ja osallistuva prosessi. Tässä mielessä on tärkeää ymmärtää, että juuri potilaan tulee soveltaa itsehoitostrategioita ja löytää taidot kohdata sairautensa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa.
Diagnoosin taustalla on haaste: potilaan on hyväksyttävä sairautensa, jotta hän voi aloittaa ja ylläpitää hoitoaan. Miten tämä voidaan saavuttaa, jos on olemassa pelkoja, henkilökohtaisia uskomuksia, sosiaalista leimautumista ja muita kielteisiä kokemuksia? Psykokasvatuksen avulla.
Psykokasvatus on yksi psykoterapiassa käytetyistä välineistä, joiden avulla potilaat voivat ymmärtää, miten heidän sairautensa toimii, ja tehdä työtä hoitonsa eteen sitoutuneesti, kestävästi ja vastuullisesti. Katsotaanpa asiaa tarkemmin.
Mistä psykokasvatus koostuu?
Psykokasvatus on terapiassa käytetty työkalu, jonka tavoitteena on tehdä potilaasta hänen parannus- ja hyvinvointiprosessinsa todellinen päähenkilö. Tällä tavoin se pyrkii vahvistamaan potilasta ja edistämään suurempaa autonomiaa tarjoamalla tietoa kärsimyksestä.
Psykokasvatuksen avulla potilas oppii tunnistamaan oireita, syklejä, muutoksia tai erilaisia hälytysmerkkejä, jotka auttavat häntä ehkäisemään tapahtumia. Näin hän hankkii taitoja selviytyäkseen negatiivisista tilanteista.
Se on epäilemättä keskeinen muutoksen työkalu.
Psykokasvatusta käytetään myös potilaan perheen tai läheisten kanssa, jotta heistä tulee osallistujia tai edistäjiä prosessissa. Perhe ja läheiset voivat auttaa potilasta tai vaihtoehtoisesti olla toipumisen riskitekijä.
Näin tiedottamisen lisäksi opetetaan erilaisia resursseja seuraamaan, hillitsemään ja varautumaan sairauden aiheuttamiin erilaisiin olosuhteisiin. Tällainen on esimerkiksi uudelleen sortuminen vanhoihin käyttäytymismalleihin.
Prosessin tärkeys
Psykokasvatuksen merkitys on siinä, että se tekee potilaasta aktiivisen yhteistyökumppanin terapeuttisessa prosessissaan. Toisin sanoen potilaan vastuu ylittää sen, mitä vastaanotolla tapahtuu.
Toisaalta potilaalle voi olla myös hyödyllistä saada uusi merkitys sairaudelleen. Kun hänellä on tietoa ja hän on valmistautunut, hän voi ottaa voimavaransa käyttöön ja ymmärtää, mitä hänelle tapahtuu. Näin hän tuntee, että hän tekee jotain, että hänestä on hyötyä ja että hänellä on valtaa tilaansa nähden.
Tämä pätee hänen ympäristöönsäkin, koska se auttaa vähentämään tiettyihin sairauksiin liittyvää leimautumista. Yksi näkökulma, jonka parissa ammattilaiset työskentelevät, on muistuttaa henkilöä siitä, että sairaus ei tarkoita että hän on vähemmän arvokas tai heikko. Näin puututaan myös itsetuntoon liittyviin kysymyksiin ja parannetaan hoitoon sitoutumista.
Tarjoamalla tietoa voidaan kumota myyttejä tai virheellisiä uskomuksia diagnoosista.
Kun perheestä tulee osa hoitoa, he ovat myös luotettavampia tiedonantajia, jos sairaus uusiutuu. Tämä tieto on erittäin hyödyllistä terveydenhuoltoryhmille.
Saatat olla kiinnostunut lukemaan myös tämän: Mitä on draamaterapia ja mitä hyötyä siitä on?
Psykokasvatuksen edut
Jotkut niistä eduista, joita psykokasvatuksen soveltaminen psykologisessa terapiassa tuo, ovat seuraavat:
- Potilas oppii elämään paremmin sairautensa kanssa ja hyväksyy sen osana elämäänsä, jolloin hän saa aktiivisemman roolin toipumisessaan. Se myös parantaa hänen asenteitaan ja antaa hänelle mahdollisuuden saada itseluottamusta.
- Se parantaa potilaan elämänlaatua, sillä hän omaksuu itsehoito-ohjeita.
- Se helpottaa vuorovaikutusta potilaan ja hänen perheensä välillä. Kun potilaan läheiset tietävät, mitä tapahtuu, he voivat auttaa ja ymmärtää. Heidän odotuksensa prosessista ovat todellisempia.
- Sekä potilas että hänen läheisensä sopeutuvat paremmin sairauteen.
“Olenko tulossa hulluksi? Kuolenko? Onko tämä vakavaa?” Nämä ovat joitakin kysymyksiä joita syntyy, kun meillä ei ole tarpeeksi tietoa siitä, mitä meille tapahtuu. Tässä mielessä psykokasvatus antaa meille mahdollisuuden vähentää ahdistusta, epävarmuutta ja pelkoa.
Pidätkö tästä artikkelista? Saatat myös haluta lukea: Henkinen herääminen: 13 merkkiä
Missä tapauksissa sitä käytetään?
Psykokasvatusta suositellaan useisiin tapauksiin, ja sitä käyttävät eri ammattilaiset, ei vain psykologisen terapian puitteissa.
Se on erityisen hyödyllinen tapauksissa, joissa häiriöllä tai sairaudella on kroonisia ominaisuuksia. Ennen kaikkea sitä käytetään tyypillisesti potilaille, joilla on masennusta, ahdistuneisuutta ja skitsofreniaa.
Psykokasvatusta elämää varten
Tällä strategialla edistetään kokonaisvaltaista lähestymistapaa sairauteen painottaen biologisia, kognitiivisia ja sosiaalisia puolia. Se perustuu potilaan kouluttamiseen, jotta hänellä on tietoa siitä, mitä hänelle tapahtuu.
Tieto on kaiken hoidon avain, ja se on lääkärin tai terapeutin puoleen kääntyvän potilaan oikeus.
Psykokasvatus on myös kohtaamispaikka potilaan ja ammattilaisen välillä, sillä kyse ei ole reseptien määräämisestä, vaan yhteisten ehdotusten ja ratkaisujen löytämisestä. Potilas itse voi keksiä, mikä toimii hänelle ja mikä ei.
Se ei siis ole pystysuora tai yksisuuntainen prosessi, vaan aktiivinen ja osallistuva prosessi. Tässä mielessä on tärkeää ymmärtää, että juuri potilaan tulee soveltaa itsehoitostrategioita ja löytää taidot kohdata sairautensa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Aragonès, Enric & Cardoner, Narcis & Colom, Francesc & Lopez-Cortacans, German & Gilaberte, Inmaculada. (2013). Guía de Buena Práctica Clínica: Psicoeducación en pacientes con depresión.
- Arone Mallqui, P., & Llaque Guerra, G. M. (2019). Eficacia del programa de psicoeducación para reducir las recaídas y mejorar la adherencia al tratamiento en el paciente con trastorno bipolar.
- Beck, A. “Terapia cognitiva de la depresión” (1979) Ed. Desclee de Brouwer.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.