Mitä on ortomolekulaarinen ravitsemus?
Kirjoittanut ja tarkastanut ravitsemusterapeutti Anna Vilarrasa
Ortomolekulaarinen ravitsemus on hoito, joka perustuu ravintoaineiden antamiseen elimistölle sairauksien aiheuttamien puutosten paikkaamiseksi. Näiden täydentävien ravintoaineiden on oltava peräisin luonnollisista lähteistä.
AENTOC:n (Espanjan ortomolekulaarisen ravitsemuksen yhdistys) sanoin ortomolekulaarinen ravitsemus pyrkii “edistämään sairauksien puuttumista potilaalla ja mahdollistaa yksilöiden elämisen hyvässä terveydentilassa.”
Lyhyt katsaus ortomolekulaarisen ravitsemuksen historiaan
Ortomolekulaarinen ravitsemus ei ole uutta. Linus Pauling, joka voitti Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1954, määritteli ensimmäisenä henkilönä termin ortomolekulaarinen.
Myös lääkäri Catherine Kousmine käytti ravintoaineita esimerkiksi multippeliskleroosin, polyartriitin eli moniniveltulehduksen ja joidenkin syöpien hoidossa. Tänä päivänä Kousmine-säätiö pyrkii opettamaan ja kehittämään edelleen kyseisen lääkärin menetelmää.
Yksi hänen oppilaistaan, joka hoiti paljon potilaita Ranskassa, oli Jean Seignalet. Seignalet kirjoitti kirjan La nutrition ou la troisième médecine (“Ravitsemus eli kolmas lääketiede”), josta on useita painoksia ja joka on käännetty useille kielille.
Miten ortomolekulaarinen ravitsemus toimii?
Tämän opin perusperiaatteiden mukaan sairaudet ovat peräisin elimistön biokemiallisesta epätasapainosta, joka vaikuttaa soluihin aiheuttaen erilaisia häiriöitä. Antamalla soluille oikeita mikroravintoaineita saavutamme niiden optimaalisen tasapainon ja kunnollisen toiminnan.
Tämä saavutetaan hoitamalla olemassa olevat sairaudet, kuten yllä nähtiin. Mutta lisäksi se voi parantaa epämääräiset vaivat, kuten migreenit, voimattomuuden ja ruoansulatusongelmat.
Solujen tarvitsemat mikroravintoaineet ovat:
- Vitamiinit, kuten B-ryhmän vitamiinit, C-vitamiini ja E-vitamiini.
- Kivennäisaineet, kuten kalsium, magnesium ja kalium.
- Hivenaineet, joita tarvitaan hyvin pieniä määriä: litium, kupari tai mangaani.
- Aminohapot, joista voidaan mainita L-glutamiini, L-arginiini ja L-karnitiini.
- Välttämättömät rasvahapot, kuten Omega-3 ja Omega-6.
Lue lisää: Näin sinkki vahvistaa vastustuskykyä
Mistä ortomolekulaarinen ravitsemushoito koostuu?
Ortomolekulaariseen ravitsemukseen pohjautuva hoito on aina yksilöllistä ja räätälöityä. Siihen erikoistuneen lääkärin tai terapeutin tehtävänä on arvioida potilaan ravitsemustila.
Analyyttisten testien perusteella voidaan selvittää, missä biokemiallinen epätasapaino on, mitä ravintoainepuutoksia henkilöllä on ja mikä vaatii korjaamista. Yleensä tarvitaan täydentäviä ravintoaineita.
Ensimmäinen hoitotyökalu on ruokavalio, jolla pyritään tarjoamaan optimaalinen ravitsemus soluille. Se pohjautuu yleensä laadukkaan proteiinin, tyydyttymättömän rasvan ja monimutkaisten hiilihydraattien saantiin.
Näissä ruokavalioissa vältetään erityisesti lisättyä sokeria, maitotuotteita ja tyydyttynyttä rasvaa. Yleensä suositellaan myös muutoinkin terveellisiä elämäntapoja, kuten liikuntaa ja kunnon yöunia, stressin välttämistä ja hoidon täydentämistä muilla vaihtoehtoisilla terapioilla tarvittaessa.
Käy lukemassa myös tämä artikkeli: 5 “terveellistä” välipalaa, jotka todellisuudessa ovat pitkälle prosessoituja ruokia
Saako ortomolekulaarinen ravitsemus tukea terveydenhuollon sektorilta?
Usein, kun puhutaan ruokavalioista ja terapioista, näillä työkaluilla on kannattajiensa lisäksi myös arvostelijansa. Katsotaanpa, miten ortomolekulaariseen ravitsemukseen suhtaudutaan.
Tällaisen ravitsemuksen rajoitukset
Ortomolekulaarista ravitsemusta kritisoivat eivät pidä sitä riittävän luotettavana, erityisesti koska se ei perustu tieteelliseen tutkimusnäyttöön. Lisäksi he kyseenalaistavat vitamiinien, kivennäisaineiden ja muiden ravintoaineiden käytön hoitona.
Näitä ravintoaineita määrätään joskus niin suurina määrinä, että ne ylittävät huomattavasti tahojen kuten EFSA:n (Euroopan ruokaturvallisuusviranomainen) ja Yhdysvaltain lääkeinstituutin viralliset suositukset. Näiden järjestöjen mukaan näin suuret annokset voivat aiheuttaa haittoja lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Jotkut terveydenhoidon ja ravitsemustieteen sektorin järjestöt – kuten Espanjan Real Academia Nacional de Medicina, Espanjan ravitsemusterapeuttien ja ravitsemusasiantuntijoiden yhdistys sekä Amerikan syöpäyhdistys – väittävät, että sen tehosta ei ole todisteita, ja kuvaavat sitä “paratieteelliseksi, harhaanjohtavaksi ja mahdollisesti vaaralliseksi“.
Ortomolekulaarisen ravitsemuksen hyödyt
Ortomolekulaarisen ravitsemuksen puolustajien mielestä tällainen hoitotyökalu taas on realiteetti. Itse asiassa jopa konventionaalinen lääketiede käyttää yhdistelmähoitoja.
Ortomolekulaariselle lääketieteelle omistautuneiden ammattilaisten mukaan on saatu näyttöä sen positiivisista vaikutuksista skitsofrenian, masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden sekä aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöiden hoidossa. Lisäksi ortomolekulaarista lääketiedettä ja ravitsemusta on hyödynnetty konventionaalisten hoitojen ohessa hyvin tuloksin.
Ortomolekulaarinen ravitsemus herättää mielenkiintoa
Ortomolekulaarinen ravitsemus pyrkii tasapainottamaan elimistön biokemiaa taatakseen sen, että kaikki elimistön järjestelmät toimivat kunnolla. Jotkut lääketieteen ja ravitsemustieteen ammattilaiset kuvaavat sitä pseudotieteeksi. Todellisuudessa se on kuitenkin saamassa yhä enemmän jalansijaa työkaluna sairauksien parantamisessa ja ehkäisyssä.
Ortomolekulaarinen ravitsemus on hoito, joka perustuu ravintoaineiden antamiseen elimistölle sairauksien aiheuttamien puutosten paikkaamiseksi. Näiden täydentävien ravintoaineiden on oltava peräisin luonnollisista lähteistä.
AENTOC:n (Espanjan ortomolekulaarisen ravitsemuksen yhdistys) sanoin ortomolekulaarinen ravitsemus pyrkii “edistämään sairauksien puuttumista potilaalla ja mahdollistaa yksilöiden elämisen hyvässä terveydentilassa.”
Lyhyt katsaus ortomolekulaarisen ravitsemuksen historiaan
Ortomolekulaarinen ravitsemus ei ole uutta. Linus Pauling, joka voitti Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1954, määritteli ensimmäisenä henkilönä termin ortomolekulaarinen.
Myös lääkäri Catherine Kousmine käytti ravintoaineita esimerkiksi multippeliskleroosin, polyartriitin eli moniniveltulehduksen ja joidenkin syöpien hoidossa. Tänä päivänä Kousmine-säätiö pyrkii opettamaan ja kehittämään edelleen kyseisen lääkärin menetelmää.
Yksi hänen oppilaistaan, joka hoiti paljon potilaita Ranskassa, oli Jean Seignalet. Seignalet kirjoitti kirjan La nutrition ou la troisième médecine (“Ravitsemus eli kolmas lääketiede”), josta on useita painoksia ja joka on käännetty useille kielille.
Miten ortomolekulaarinen ravitsemus toimii?
Tämän opin perusperiaatteiden mukaan sairaudet ovat peräisin elimistön biokemiallisesta epätasapainosta, joka vaikuttaa soluihin aiheuttaen erilaisia häiriöitä. Antamalla soluille oikeita mikroravintoaineita saavutamme niiden optimaalisen tasapainon ja kunnollisen toiminnan.
Tämä saavutetaan hoitamalla olemassa olevat sairaudet, kuten yllä nähtiin. Mutta lisäksi se voi parantaa epämääräiset vaivat, kuten migreenit, voimattomuuden ja ruoansulatusongelmat.
Solujen tarvitsemat mikroravintoaineet ovat:
- Vitamiinit, kuten B-ryhmän vitamiinit, C-vitamiini ja E-vitamiini.
- Kivennäisaineet, kuten kalsium, magnesium ja kalium.
- Hivenaineet, joita tarvitaan hyvin pieniä määriä: litium, kupari tai mangaani.
- Aminohapot, joista voidaan mainita L-glutamiini, L-arginiini ja L-karnitiini.
- Välttämättömät rasvahapot, kuten Omega-3 ja Omega-6.
Lue lisää: Näin sinkki vahvistaa vastustuskykyä
Mistä ortomolekulaarinen ravitsemushoito koostuu?
Ortomolekulaariseen ravitsemukseen pohjautuva hoito on aina yksilöllistä ja räätälöityä. Siihen erikoistuneen lääkärin tai terapeutin tehtävänä on arvioida potilaan ravitsemustila.
Analyyttisten testien perusteella voidaan selvittää, missä biokemiallinen epätasapaino on, mitä ravintoainepuutoksia henkilöllä on ja mikä vaatii korjaamista. Yleensä tarvitaan täydentäviä ravintoaineita.
Ensimmäinen hoitotyökalu on ruokavalio, jolla pyritään tarjoamaan optimaalinen ravitsemus soluille. Se pohjautuu yleensä laadukkaan proteiinin, tyydyttymättömän rasvan ja monimutkaisten hiilihydraattien saantiin.
Näissä ruokavalioissa vältetään erityisesti lisättyä sokeria, maitotuotteita ja tyydyttynyttä rasvaa. Yleensä suositellaan myös muutoinkin terveellisiä elämäntapoja, kuten liikuntaa ja kunnon yöunia, stressin välttämistä ja hoidon täydentämistä muilla vaihtoehtoisilla terapioilla tarvittaessa.
Käy lukemassa myös tämä artikkeli: 5 “terveellistä” välipalaa, jotka todellisuudessa ovat pitkälle prosessoituja ruokia
Saako ortomolekulaarinen ravitsemus tukea terveydenhuollon sektorilta?
Usein, kun puhutaan ruokavalioista ja terapioista, näillä työkaluilla on kannattajiensa lisäksi myös arvostelijansa. Katsotaanpa, miten ortomolekulaariseen ravitsemukseen suhtaudutaan.
Tällaisen ravitsemuksen rajoitukset
Ortomolekulaarista ravitsemusta kritisoivat eivät pidä sitä riittävän luotettavana, erityisesti koska se ei perustu tieteelliseen tutkimusnäyttöön. Lisäksi he kyseenalaistavat vitamiinien, kivennäisaineiden ja muiden ravintoaineiden käytön hoitona.
Näitä ravintoaineita määrätään joskus niin suurina määrinä, että ne ylittävät huomattavasti tahojen kuten EFSA:n (Euroopan ruokaturvallisuusviranomainen) ja Yhdysvaltain lääkeinstituutin viralliset suositukset. Näiden järjestöjen mukaan näin suuret annokset voivat aiheuttaa haittoja lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Jotkut terveydenhoidon ja ravitsemustieteen sektorin järjestöt – kuten Espanjan Real Academia Nacional de Medicina, Espanjan ravitsemusterapeuttien ja ravitsemusasiantuntijoiden yhdistys sekä Amerikan syöpäyhdistys – väittävät, että sen tehosta ei ole todisteita, ja kuvaavat sitä “paratieteelliseksi, harhaanjohtavaksi ja mahdollisesti vaaralliseksi“.
Ortomolekulaarisen ravitsemuksen hyödyt
Ortomolekulaarisen ravitsemuksen puolustajien mielestä tällainen hoitotyökalu taas on realiteetti. Itse asiassa jopa konventionaalinen lääketiede käyttää yhdistelmähoitoja.
Ortomolekulaariselle lääketieteelle omistautuneiden ammattilaisten mukaan on saatu näyttöä sen positiivisista vaikutuksista skitsofrenian, masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden sekä aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöiden hoidossa. Lisäksi ortomolekulaarista lääketiedettä ja ravitsemusta on hyödynnetty konventionaalisten hoitojen ohessa hyvin tuloksin.
Ortomolekulaarinen ravitsemus herättää mielenkiintoa
Ortomolekulaarinen ravitsemus pyrkii tasapainottamaan elimistön biokemiaa taatakseen sen, että kaikki elimistön järjestelmät toimivat kunnolla. Jotkut lääketieteen ja ravitsemustieteen ammattilaiset kuvaavat sitä pseudotieteeksi. Todellisuudessa se on kuitenkin saamassa yhä enemmän jalansijaa työkaluna sairauksien parantamisessa ja ehkäisyssä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- AENTOC (Asociación Española de Nutricionistas y Terapeutas Ortomoleculares Cualificados). Principios de los Nutricionistas Ortomoleculares.
- Basulto J, et al. Nutrición Ortomolecular”. Postura del GREP‐AEDN (Grupo de Revisión, Estudio y Posicionamiento de la Asociación Española de Dietistas‐Nutricionistas). Febrero 2012.
- Janson M. Orthomolecular medicine: the therapeutic use of dietary supplements for anti-aging. Clinical interventions in aging. Setiembre 2006. 1(3):261-265.
- Maheswari S, et al. Zinc adjunct therapy reduces case fatality in severe childhood pneumonia: a randomized double blind placebo-controlled trial. BMC Medicine. Febrero 2012. 10(14).
- Zell M, Grundmann O. An orthomolecular approach to the prevention and treatment of psychiatric disorders. Advances in mind body medicine. 2012. 26(2):14-28.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.