Mistä tiedän, onko lapseni transsukupuolinen?
Tiesitkö, että Maailman terveysjärjestö (WHO) poisti hiljattain (vuonna 2018) transsukupuolisuuden psyykkisten sairauksien luettelostaan? Jos mietit, onko oma lapsesi transsukupuolinen ja mistä transsukupuolisuuden tunnistaa, kehotamme perehtymään aiheeseen tarkemmin tässä artikkelissa.
Aloitetaan määrittelemällä sosiaalinen sukupuoli.
Sosiaalinen sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, joka pohjautuu tiettyjen yhteiskunnan asettamien normien täyttämiseen. Nämä normit osoittavat naisten ja miesten roolit. Sukupuoli-identiteetti puolestaan viittaa siihen, miltä meistä itsestämme tuntuu ja miten elämme omassa kehossamme. Ilmaisemme tätä pukeutumisella, teoilla ja kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa.
Transsukupuoliset lapset tuntevat syntyneensä väärään biologiseen sukupuoleen. Jotkut transihmiset identifioituvat vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin heidän sukupuolielimensä viittaavat. Vanhempien on oltava tietoisia siitä, miltä heidän lapsistaan tuntuu, ja tuettava heitä heidän lähtiessä kulkemaan vaikeaa polkua.
Lasten sukupuoli-identiteetin kehittyminen
Kuten jo mainittiin, sukupuoli-identiteetti eroaa henkilön biologisesta sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta.
Mutta milloin sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä?
Valitsemme ja ilmaisemme tiettyä sukupuoli-identiteettiä jo hyvin nuorella iällä. 2–5 vuoden iässä lapset käyvät läpi vaiheita, joissa heidän identiteettinsä muovautuu:
- 2-vuotiaat: Lapset alkavat tiedostaa, että miehet ja naiset ovat erilaisia fyysisesti.
- 3-vuotiaat: Tässä iässä lapset tunnistavat itsensä jo joko mies- tai naispuolisiksi.
- 4-vuotiaat: Rakennettu sukupuoli-identiteetti muuttuu vakaammaksi.
- 5- ja 6-vuotiaat: Lapset ovat jo tietoisia binääristen sukupuoli-identiteettien stereotypioista eli “miehestä” ja “naisesta”.
6 transsukupuolisuudesta kertovaa merkkiä lapsella
Lapsemme viestivät meille käytöksellään. Tulee kuitenkin pitää mielessä, että käytöksen tietyissä tilanteissa on oltava jatkuvaa, ei satunnaista tai lyhytaikaista. Esimerkiksi jos poika leikkii nukeilla tai käyttää tyttöjen vaatteita vain silloin tällöin, tämä ei välttämättä vielä merkitse transsukupuolisuutta. Lisäksi on tärkeää unohtaa binäärinen ajattelutapa sosiaalisesta ja biologisesta sukupuolesta.
1. Hän torjuu sukupuolielimensä
Vaikka näin ei käy jokaisen transsukupuolisen kohdalla, heille on tavallista torjua syntymässä saadut sukupuolielimet. Tämä johtuu ristiriidasta biologisen sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin välillä. Henkilö saattaa paitsi inhota sukupuolielimiään, myös toivoa saavansa vastakkaisen sukupuolen sukupuolielimet.
3. He haluavat olla “vastakkaista” sukupuolta
Paitsi että he haluavat kuulua “vastakkaiseen” sukupuoleen kuin siihen, joka heille sukupuolielimiensä vuoksi sosiaalisesti määrättiin, he eivät koe olevansa kehossa, joka todella edustaa heitä. Ja mikä pahempaa, hormonaalisista muutoksista johtuva äänenmurros, rintojen kehittyminen ja häpykarvoituksen kasvu voivat aiheuttaa heissä syvää tyytymättömyyttä.
Oman sukupuolen torjuminen näkyy esimerkiksi siinä, että lapsi valitsee sellaisia leluja ja pelejä, jotka ovat tyypillisiä sille sukupuolelle, johon he kokevat kuuluvansa. Ei pidä unohtaa, että käsitys “tyttöjen” tai “poikien” leluista ei ole muuta kuin aikuisten keksimä sosiaalinen konstruktio.
3. Oma rooli leikkiessä
On olemassa videopelejä, joissa pelaajat voivat luoda omat hahmonsa. On tavallista, että transsukupuoliset lapset rakentavat hahmostaan omaan biologiseen sukupuoleensa nähden vastakkaisen sukupuolen edustajan. Roolipeleissäkin he saattavat haluta aina leikkiä vastakkaista sukupuolta.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: 5 seksuaalisen suuntautumisen tyyppiä
4. He pukeutuvat eri tavalla
Miespuoliset henkilöt, biologisessa mielessä, haluavat joskus pukeutua tyttöjen vaatteisiin ja naispuoliset poikien vaatteisiin. On kuitenkin korostettava, että transsukupuolisten lasten kohdalla tätä ei tapahdu ainoastaan pukuleikeissä; kun heidät vie vaateostoksille, he tuntevat viehätystä tietyntyyppisiin vaatteisiin.
Muista, että tyttöjen ja poikien vaatteetkin on jaoteltu binäärisen käsityksen mukaisesti niin, että tietyt värit ja vaatetyylit “kuuluvat” toiselle sukupuolelle. Transsukupuolinen lapsi ei torju vaatetta itsessään, vaan sitä ympäröivän stereotypian.
5. He vetäytyvät sosiaalisesti
Yleisesti ottaen transsukupuoliset lapset eivät koe kuuluvansa samaa sukupuolta edustavien ystäviensä joukkoon ja alkavat vetäytyä. Tämä johtaa eristäytymiseen. Toinen mahdollisuus on, että he ystävystyvät sitä sukupuolta edustavien lasten kanssa, jonka he haluavat rakentaa.
6. He haluavat itseään kutsuttavan toisella nimellä
Transsukupuoliset lapset saattavat vaatia itseään kutsuttavan toisella nimellä; nimellä, joka sopii siihen sukupuoleen, jonka he haluavat itselleen. Mutta jos olemme tarkkaavaisia ja sukellamme hieman syvemmälle, lauseet kuten “Olen tyttö!” poikien suusta ja “Haluan olla poika” kertovat yhtä paljon.
Jos lapsi on transsukupuolinen, miten häntä voi tukea?
Jos yhä vahvemmin epäilet lapsesi olevan transsukupuolinen, on aika alkaa toimia häntä tukien. Lapsen rankaiseminen, moittiminen tai pakottaminen elämään toisin kuin hän haluaisi aiheuttaa hänelle paljon kärsimystä, ahdistusta, surua ja onnettoman aikuiselämän täynnä mielipahaa. Se voi johtaa jopa itsemurhaan.
Anna lapsen tutkailla haluamaansa sukupuoli-identiteettiä. Voit antaa hänelle vapaat kädet viikonlopuksi eli kahdeksi päiväksi, jolloin hän voi tehdä mitä sydän sanoo. Hän voi pukeutua kuten haluaa, leikkiä kuten haluaa tai jopa vaihtaa nimensä halutessaan!
Tarkkaile näiden päivien ajan hänen käytöstään. Onko hän onnellinen näin? Onko hänen mukavampi olla poika tai tyttö?
Jos huomasit, että hän oli tuona aikana yksinkertaisesti onnellinen lapsi, sinun tulisi hakea tukea tähän aiheeseen erikoistuneelta ammattilaiselta. Sekä perhe että lapsi tarvitsevat paikan ja henkilön, jossa ja jolle ilmaista huolensa.
Hämmennys, ristiriitaiset tunteet ja syntymässä saadun sukupuolen torjuminen voivat olla painolasti, joka on henkilölle aivan liian raskas kantaa yksin. Tässä perhe astuu kuvaan: kannatellakseen häntä, opastaakseen häntä ja tukeakseen häntä tällä oppimisen tiellä.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Esteettisen täydellisyyden pakkomielle on saavuttanut sukupuolielimet
Rakastava suhtautuminen on avainasia, jos lapsesi on transsukupuolinen
Sukupuoli-identiteetin hakeminen on yleistä, ja kaikki lapset tekevät sitä. Lasten voi odottaa käyvän läpi tämän vaiheen, jossa he etsivät itseään ja tajuavat, että he suosivat sellaisia leluja ja vaatteita, jotka eivät välttämättä sovi binäärisen yhteiskunnan odotuksiin.
Tämä ei kuitenkaan vielä merkitse sitä, että lapsi on transsukupuolinen. Tämä on vaihe, jonka kaikki lapset käyvät läpi ja jossa he löytävät itsensä.
Kun tämä vaihe ei näytä loppuvan ja lapsi alkaa osoittaa hämmentävää itsevarmuutta siitä, kuka hän haluaa olla ja kuka ei, tällöin perheen rooli on tärkeä. Käänny asiantuntijan puoleen saadaksesi opastusta transsukupuolisen lapsesi tukemiseen parhaalla tavalla.
Lapsen rakastaminen, kunnioittaminen ja myötätunto ovat avainasemassa. Rakasta lastasi ehdoitta tavalla, joka osoittaa hänelle, ettei hän ole koskaan yksin. Tästä perheessä on kyse.
Tiesitkö, että Maailman terveysjärjestö (WHO) poisti hiljattain (vuonna 2018) transsukupuolisuuden psyykkisten sairauksien luettelostaan? Jos mietit, onko oma lapsesi transsukupuolinen ja mistä transsukupuolisuuden tunnistaa, kehotamme perehtymään aiheeseen tarkemmin tässä artikkelissa.
Aloitetaan määrittelemällä sosiaalinen sukupuoli.
Sosiaalinen sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, joka pohjautuu tiettyjen yhteiskunnan asettamien normien täyttämiseen. Nämä normit osoittavat naisten ja miesten roolit. Sukupuoli-identiteetti puolestaan viittaa siihen, miltä meistä itsestämme tuntuu ja miten elämme omassa kehossamme. Ilmaisemme tätä pukeutumisella, teoilla ja kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa.
Transsukupuoliset lapset tuntevat syntyneensä väärään biologiseen sukupuoleen. Jotkut transihmiset identifioituvat vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin heidän sukupuolielimensä viittaavat. Vanhempien on oltava tietoisia siitä, miltä heidän lapsistaan tuntuu, ja tuettava heitä heidän lähtiessä kulkemaan vaikeaa polkua.
Lasten sukupuoli-identiteetin kehittyminen
Kuten jo mainittiin, sukupuoli-identiteetti eroaa henkilön biologisesta sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta.
Mutta milloin sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä?
Valitsemme ja ilmaisemme tiettyä sukupuoli-identiteettiä jo hyvin nuorella iällä. 2–5 vuoden iässä lapset käyvät läpi vaiheita, joissa heidän identiteettinsä muovautuu:
- 2-vuotiaat: Lapset alkavat tiedostaa, että miehet ja naiset ovat erilaisia fyysisesti.
- 3-vuotiaat: Tässä iässä lapset tunnistavat itsensä jo joko mies- tai naispuolisiksi.
- 4-vuotiaat: Rakennettu sukupuoli-identiteetti muuttuu vakaammaksi.
- 5- ja 6-vuotiaat: Lapset ovat jo tietoisia binääristen sukupuoli-identiteettien stereotypioista eli “miehestä” ja “naisesta”.
6 transsukupuolisuudesta kertovaa merkkiä lapsella
Lapsemme viestivät meille käytöksellään. Tulee kuitenkin pitää mielessä, että käytöksen tietyissä tilanteissa on oltava jatkuvaa, ei satunnaista tai lyhytaikaista. Esimerkiksi jos poika leikkii nukeilla tai käyttää tyttöjen vaatteita vain silloin tällöin, tämä ei välttämättä vielä merkitse transsukupuolisuutta. Lisäksi on tärkeää unohtaa binäärinen ajattelutapa sosiaalisesta ja biologisesta sukupuolesta.
1. Hän torjuu sukupuolielimensä
Vaikka näin ei käy jokaisen transsukupuolisen kohdalla, heille on tavallista torjua syntymässä saadut sukupuolielimet. Tämä johtuu ristiriidasta biologisen sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin välillä. Henkilö saattaa paitsi inhota sukupuolielimiään, myös toivoa saavansa vastakkaisen sukupuolen sukupuolielimet.
3. He haluavat olla “vastakkaista” sukupuolta
Paitsi että he haluavat kuulua “vastakkaiseen” sukupuoleen kuin siihen, joka heille sukupuolielimiensä vuoksi sosiaalisesti määrättiin, he eivät koe olevansa kehossa, joka todella edustaa heitä. Ja mikä pahempaa, hormonaalisista muutoksista johtuva äänenmurros, rintojen kehittyminen ja häpykarvoituksen kasvu voivat aiheuttaa heissä syvää tyytymättömyyttä.
Oman sukupuolen torjuminen näkyy esimerkiksi siinä, että lapsi valitsee sellaisia leluja ja pelejä, jotka ovat tyypillisiä sille sukupuolelle, johon he kokevat kuuluvansa. Ei pidä unohtaa, että käsitys “tyttöjen” tai “poikien” leluista ei ole muuta kuin aikuisten keksimä sosiaalinen konstruktio.
3. Oma rooli leikkiessä
On olemassa videopelejä, joissa pelaajat voivat luoda omat hahmonsa. On tavallista, että transsukupuoliset lapset rakentavat hahmostaan omaan biologiseen sukupuoleensa nähden vastakkaisen sukupuolen edustajan. Roolipeleissäkin he saattavat haluta aina leikkiä vastakkaista sukupuolta.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: 5 seksuaalisen suuntautumisen tyyppiä
4. He pukeutuvat eri tavalla
Miespuoliset henkilöt, biologisessa mielessä, haluavat joskus pukeutua tyttöjen vaatteisiin ja naispuoliset poikien vaatteisiin. On kuitenkin korostettava, että transsukupuolisten lasten kohdalla tätä ei tapahdu ainoastaan pukuleikeissä; kun heidät vie vaateostoksille, he tuntevat viehätystä tietyntyyppisiin vaatteisiin.
Muista, että tyttöjen ja poikien vaatteetkin on jaoteltu binäärisen käsityksen mukaisesti niin, että tietyt värit ja vaatetyylit “kuuluvat” toiselle sukupuolelle. Transsukupuolinen lapsi ei torju vaatetta itsessään, vaan sitä ympäröivän stereotypian.
5. He vetäytyvät sosiaalisesti
Yleisesti ottaen transsukupuoliset lapset eivät koe kuuluvansa samaa sukupuolta edustavien ystäviensä joukkoon ja alkavat vetäytyä. Tämä johtaa eristäytymiseen. Toinen mahdollisuus on, että he ystävystyvät sitä sukupuolta edustavien lasten kanssa, jonka he haluavat rakentaa.
6. He haluavat itseään kutsuttavan toisella nimellä
Transsukupuoliset lapset saattavat vaatia itseään kutsuttavan toisella nimellä; nimellä, joka sopii siihen sukupuoleen, jonka he haluavat itselleen. Mutta jos olemme tarkkaavaisia ja sukellamme hieman syvemmälle, lauseet kuten “Olen tyttö!” poikien suusta ja “Haluan olla poika” kertovat yhtä paljon.
Jos lapsi on transsukupuolinen, miten häntä voi tukea?
Jos yhä vahvemmin epäilet lapsesi olevan transsukupuolinen, on aika alkaa toimia häntä tukien. Lapsen rankaiseminen, moittiminen tai pakottaminen elämään toisin kuin hän haluaisi aiheuttaa hänelle paljon kärsimystä, ahdistusta, surua ja onnettoman aikuiselämän täynnä mielipahaa. Se voi johtaa jopa itsemurhaan.
Anna lapsen tutkailla haluamaansa sukupuoli-identiteettiä. Voit antaa hänelle vapaat kädet viikonlopuksi eli kahdeksi päiväksi, jolloin hän voi tehdä mitä sydän sanoo. Hän voi pukeutua kuten haluaa, leikkiä kuten haluaa tai jopa vaihtaa nimensä halutessaan!
Tarkkaile näiden päivien ajan hänen käytöstään. Onko hän onnellinen näin? Onko hänen mukavampi olla poika tai tyttö?
Jos huomasit, että hän oli tuona aikana yksinkertaisesti onnellinen lapsi, sinun tulisi hakea tukea tähän aiheeseen erikoistuneelta ammattilaiselta. Sekä perhe että lapsi tarvitsevat paikan ja henkilön, jossa ja jolle ilmaista huolensa.
Hämmennys, ristiriitaiset tunteet ja syntymässä saadun sukupuolen torjuminen voivat olla painolasti, joka on henkilölle aivan liian raskas kantaa yksin. Tässä perhe astuu kuvaan: kannatellakseen häntä, opastaakseen häntä ja tukeakseen häntä tällä oppimisen tiellä.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Esteettisen täydellisyyden pakkomielle on saavuttanut sukupuolielimet
Rakastava suhtautuminen on avainasia, jos lapsesi on transsukupuolinen
Sukupuoli-identiteetin hakeminen on yleistä, ja kaikki lapset tekevät sitä. Lasten voi odottaa käyvän läpi tämän vaiheen, jossa he etsivät itseään ja tajuavat, että he suosivat sellaisia leluja ja vaatteita, jotka eivät välttämättä sovi binäärisen yhteiskunnan odotuksiin.
Tämä ei kuitenkaan vielä merkitse sitä, että lapsi on transsukupuolinen. Tämä on vaihe, jonka kaikki lapset käyvät läpi ja jossa he löytävät itsensä.
Kun tämä vaihe ei näytä loppuvan ja lapsi alkaa osoittaa hämmentävää itsevarmuutta siitä, kuka hän haluaa olla ja kuka ei, tällöin perheen rooli on tärkeä. Käänny asiantuntijan puoleen saadaksesi opastusta transsukupuolisen lapsesi tukemiseen parhaalla tavalla.
Lapsen rakastaminen, kunnioittaminen ja myötätunto ovat avainasemassa. Rakasta lastasi ehdoitta tavalla, joka osoittaa hänelle, ettei hän ole koskaan yksin. Tästä perheessä on kyse.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- García, R. R., & Ayuso-Mateos, J. L. (2019). CIE-11 y la despatologización de la condición transgénero. Revista de psiquiatría y salud mental, 12(2), 65-67.
- Cáceres, C. F., Talavera, V. A., & Mazín Reynoso, R. (2013). Diversidad sexual, salud y ciudadanía. Revista peruana de medicina experimental y salud pública, 30, 698-704.
- De Toro, X. (2015). Niños y niñas transgéneros: ¿nacidos en el cuerpo equivocado o en una sociedad equivocada? Revista Punto Género, (5), ág-109.
- Castilla-Peón, M. F. (2018). Manejo médico de personas transgénero en la niñez y la adolescencia. Boletín médico del Hospital Infantil de México, 75(1), 7-14.
- de Celis Sierra, M. (2019). Menores transgénero en el Reino Unido: Polémica por la investigación sobre bloqueadores puberales. Clínica Contemporánea, 10(3), e25.
- Díaz Leandro, J. (2018). Aproximación de la opinión social sobre la educación sexual, roles de género y transexualidad en la etapa infantil.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.