Mikä on sosiaalinen krapula ja mitä sille voi tehdä?

Termi “sosiaalinen krapula” yleistyi pandemian jälkeisenä aikana. Pandemian aikana vietimme niin paljon aikaa yksin, ja sitten kun aktiviteetit ja kokoontumiset alkoivat taas olla sallittuja, monet pyrkivät korvaamaan menetetyn ajan.

Suunnitelmia perheen, ystävien ja toimistokavereiden kanssa oli runsaasti… Ilman lepoa, ilman taukoa, päivä toisensa jälkeen. Tällaisesta on tietenkin seurauksia. Monet ihmiset huomasivat sanovansa asioita, jotka kuvailivat seurauksia varsin hyvin: “En pääse sängystä ylös. Energiani on hukassa. Olen poikki.”

Tämä on sosiaalisen krapulan ydin: liian kiireisen sosiaalisen elämän kielteiset vaikutukset. Katsotaanpa, miten sitä voi käsitellä.

Mikä on sosiaalinen krapula?

Sosiaalisella krapulalla tarkoitetaan fyysistä, henkistä ja emotionaalista uupumusta, joka luo eräänlaisen burnoutin, joka johtuu useista peräkkäisistä sosiaalisista tapaamisista. Toisin sanoen, se korostaa niitä haitallisia tai kielteisiä vaikutuksia, joita koemme erittäin aktiivisen sosiaalisen elämän jälkeen.

Kun tapaamme ihmisiä, otamme käyttöön useita resursseja: kognitiivisia, sosiaalisia, kommunikatiivisia jne. Käytämme myös kehoamme liikkeiden, eleiden ja äänensävyjen kautta. On siis loogista, että lähes maratonimaisen sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen olemme väsyneitä.

On tärkeää selventää, että sosiaalinen krapula ei ole virallinen diagnoosi. Se on vain tapa havainnollistaa todellista sosiaalista tilannetta, sellaista, joka ei esiinny missään diagnostisessa käsikirjassa. On kuitenkin totta, että se on yleisempää tietyissä tapauksissa: esimerkiksi erityisherkillä, yksinäisillä ja introverteilla ihmisillä.

Sosiaalisen krapulan merkit

Nämä ovat joitakin merkkejä, jotka viittaavat sosiaaliseen krapulaan:

• Halun tai kiinnostuksen menettäminen osallistua tapaamiseen. Tämä tapahtuu jonkun toisen tai toisten tapaamisten jälkeen. Eli lauantaina ei enää halua nähdä ketään, koska on edellisenä päivänä tai koko viikon jo tavannut ihmisiä.
• Kyvyttömyys pysyä läsnä. Halu olla läsnä, pitää korvat auki ja olla vastaanottavainen, mutta se ei onnistu. Sen sijaan päässä pyörii kysymys, milloin tapaaminen loppuu tai milloin pääsee kotiin. Tähän voidaan sisällyttää myös keskittymisvaikeudet.
• Fyysiset vaikutukset. Näitä voivat olla päänsärky, ylivilkkauden tunne, tukehtuminen ja huimaus. Joissakin tapauksissa voidaan kokea kurkkukipua tai äänen menetystä. Tämä tapahtuu, kun tavataan tungoksessa, jossa on kovaäänistä musiikkia ja jossa meidän on puhuttava kovempaa kuin normaalisti.
• Mielialan muutokset: Ärtyneisyys ja halu olla yksin.
• Vaikeus pysähtyä. Saatamme jo olla uupuneita, mutta aivot ja ajatukset jatkavat hurjaa juoksuaan. On vaikea palata lepotilaan. Tähän saattaa liittyä jopa unihäiriöitä.

Saatat nauttia tämänkin artikkelin lukemisesta: Olen oppinut olemaan yksin tuntematta oloani yksinäiseksi

Mitä tehdä, jos sosiaalinen krapula iskee

Käydään seuraavaksi läpi muutamia vinkkejä, joiden avulla voidaan välttää sosiaalinen krapula. Ne ovat yksinkertaisia toimenpiteitä, jotka voivat auttaa, jos tunnemme joutuvamme tähän tilanteeseen.

Opetellaan sanomaan ei

Herkkyydellä ja itsevarmuudella voimme selittää toiselle henkilölle tilanteemme ja tunteemme ja kieltäytyä kutsusta. Tämä on tervettä itsekkyyttä, jossa itsestä huolehtiminen on etusijalla. Voimme miettiä vastaehdotusta, jonka kautta osoitamme kiinnostusta: “Ehdotan, että huomisen sijaan tapaisimme ensi keskiviikkona. Minulla on silloin enemmän vapaa-aikaa”.

Asetetaan laatu määrän edelle

Etsitään tapaamisen aitoutta määrän sijaan. On parempi lykätä tapahtumaa, jotta voi olla täysin läsnä.

Ehdotetaan muita tapoja tavata

Tyypillinen tilanne on loppuvuosi. Joulukuu alkaa itsenäisyyspäivän maljapuheilla, päättäjäisjuhlilla ja joulunajan kerääntymisillä.

Meillä on koko vuosi aikaa tavata ihmisiä ja nauttia jokaisesta tapaamisesta. Meidän ei kannata tulla hulluksi loppuvuoden kiireiden takia. Ystävämmekin tulevat kiittämään meitä siitä, että olemme enemmän läsnä tapaamisissa.

Pidetään taukoa itse suunnitelmana

Meidän ei tule levätä ja rentoutua vain siksi, että yhtenä päivänä meillä ei satu olemaan suunnitelmia lähteä ulos. Päinvastoin, meidän pitäisi varata itsellemme omaa aikaa rentoutumiseen, mielen tyhjentämiseen ja yhteyden luomiseen itseemme.

Taistellaan haamuja ja epävarmuutta vastaan

Kukaan ei lakkaa rakastamasta meitä tai pitämästä meistä vain siksi, että perumme sovitun tapaamisen. Tai jos niin käykin, se tarkoittaa, että kyseessä ei ole terve ja lämmin ihmissuhde.

Meidän on myös kohdattava FOMO (“fear of missing out” eli pelko, että jää jostakin paitsi). Tämä on pelkoa ja ahdistusta, joka saa meidät aina hyväksymään kaikki kutsut, koska uskomme, että jos emme mene, jäämme paitsi jostain tärkeästä.

Pidätkö tästä artikkelista? Saatat haluta lukea tämänkin: 6 vinkkiä särkyneen ystävyyssuhteen hyväksymiseksi

Muotoile sosiaalinen almanakkasi uudelleen

Onko väärin tavata ystäviä, juhlia joidenkin kanssa ja lounastaa toisten kanssa? Ei tietenkään.

Siitä tulee haitallista silloin, kun se viedään äärimmilleen niin, että itselle ei sallita taukoja ja yksinoloa. Kehomme varoitussignaalien huomiotta jättäminen ja kaikkien miellyttäminen ei ole tervettä.

Kyse on itsestä huolehtimisesta silloin, kun lykkää joitakin tapahtumia uupumuksen vuoksi. Se osoittaa myös kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, sillä haluammehan antaa hänelle huomiota ja kuunnella häntä silloin, kun tapaamme. Olkoon tapaaminen siis jakamista ja iloa, ei pelkkä ruksattava kohta almanakassa.