Mikä on tetrakromaattinen värinäkö?
Tetrakromaattinen värinäkö eli nelivärinäkö kiinnostaa monia tutkijoita. Termillä viitataan sellaiseen näkökyvyn ominaisuuteen, joka lisää suuresti sen omaavien ihmisten tai eläinten näköindeksiä.
He voivat nähdä jopa 100 miljoonaa väriä. Tetrakromaattinen värinäkö on tiettyjen eläinten, kuten lintujen, kalojen, hyönteisten ja sammakkoeläinten, ominaisuus. Sitä esiintyy itse asiassa myös joillakin ihmisillä!
Miten värinäkö syntyy?
Ennen kuin selitämme, mistä tetrakromaattinen värinäkö koostuu, on tärkeää saada jonkinlainen peruskäsitys siitä, miten näkeminen tapahtuu.
Silmämunan takana on valoherkkä kudos nimeltä retina eli verkkokalvo, joka koostuu valoherkistä sauva- ja tappisoluista. Tappisolujen ansiosta näemme värit, ja tästä syntyy kromaattinen näkö.
Tappisoluja on erilaisia riippuen siitä, kuinka ne reagoivat valoon. Valtaosalla ihmisistä on kolmenlaisia tappisoluja, joista jokainen reagoi valon eri taajuuksiin. Tämä tieto kulkee sitten näköhermon kautta aivokuorelle.
Useimmilla ihmisillä on näin ollen trikromaattinen näkökyky. Yhden tyyppiset tappisolut havaitsevat punaista valoa, toiset sinistä valoa ja kolmannet vihreää valoa. Tällä tavoin voimme nähdä lähes miljoona eri väriä.
Joillakin eläimillä tilanne on toinen. Esimerkiksi eräillä kalalajeilla on neljäskin tappisolutyyppi, jonka ansiosta ne pystyvät havaitsemaan kaikkien värien eri variaatiot.
Mikä on tetrakromaattinen värinäkö?
Tetrakromaattinen värinäkö on tila, jossa havaitaan noin sata kertaa tavanomaista enemmän värejä. Arviolta liki 12 %:lla maailman naisista on tämä ominaisuus.
Heillä siis on neljäskin tappisolutyyppi. Tällaisia ihmisiä kutsutaan tetrakromaateiksi. Neljännen tappisolun ansiosta heillä on paljon laajempi näkyvän valon spektri, sillä he pystyvät yhdistelemään enemmän päävärejä.
Loppuosa ihmisistä sen sijaan pystyy tekemään yhdistelmiä vain kolmesta väristä: punaisesta, vihreästä ja sinisestä. Heitä kutsutaan trikromaateiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että he eivät pysty näkemään kaikkia mahdollisia variaatioita.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Kuinka valita oikea väri keittiöön?
Miten se eroaa muista kategorioista?
Tällä hetkellä erotetaan toisistaan kolme erilaista värinäköä verkkokalvon tappisolujen perusteella. Ensimmäinen on trikromatismi. Se on itse asiassa yleisin värinäkö ihmisillä.
Värinäkö voi olla myös dikromaattinen. Se on yleisin tyyppi eläimillä, kuten koirilla. Niillä on vain kahdenlaisia tappisoluja, jotka ovat herkkiä siniselle ja vihreälle. Sitten on vielä tetrakromaattinen näkökyky.
On vaikea erottaa, onko henkilöllä trikromaattinen vai tetrakromaattinen värinäkö. Joskus se varmistuu vasta verkkokalvokudoksen koepalasta.
Mistä tetrakromaattinen värinäkö johtuu?
Tällainen värinäkö on lähes yksinomaan naisten ominaisuus, koska kyseessä on muutos X-kromosomissa, jossa dikromaattinen geeni sijaitsee.
Tässä kromosomissa sijaitsevat ne geenit, joiden tehtävänä on ilmentää punaisia ja vihreitä tappisoluja. Syy, miksi sitä esiintyy enemmän naisilla on se, että heillä on kaksi X-kromosomia, kun taas miehillä niitä on vain yksi.
Näin ollen naisilla on suuremmalla todennäköisyydellä kaksi eri versiota noista geeneistä. Näin he ilmentäisivät neljää tappisolutyyppiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö miehilläkin voisi olla tetrakromaattinen värinäkö.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Viagra voi aiheuttaa näköhäiriöitä
Miten tetrakromaattinen värinäkö voidaan tunnistaa?
Tällä hetkellä ei ole mitään testiä, joka diagnosoisi tetrakromaattisen värinäön luotettavasti. Nettitestejä tämän ominaisuuden vahvistamiseksi ei ole tieteellisesti todistettu toimiviksi.
Syynä on se, että ne tehdään digitaalisilla näytöillä, jotka perustuvat RGB-teknologiaan. Toisin sanoen ne tehdään järjestelmällä, jossa värit esitetään trikromaattisesti. Tutkijat yrittävät kuitenkin valmistaa täsmällisiä työkaluja sen diagnosoimiseksi.
Tetrakromaattinen värinäkö voidaan kyllä diagnosoida varmuudella, mutta se on monimutkaista. Sen tekemiseksi tarvitaan näyte verkkokalvolta. Tällaisia koepaloja on hyvin hankala ottaa, sillä ne voivat vaarantaa potilaan näön monella tapaa.
Tetrakromaattinen värinäkö on luultua yleisempi
Tetrakromaattinen värinäkö on ominaisuus, jota esiintyy erityisesti naisilla. Siinä henkilöllä on yksi tappisolutyyppi eli värinäöstä vastaava verkkokalvon solutyyppi enemmän. Yleensä erilaisia variantteja on kolme, mutta tällaisilla ihmisillä niitä on neljä.
Tämän vuoksi he näkevät liki sata kertaa tavanomaista enemmän värejä. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole mitään vakiintunutta menetelmää tetrakromaattisen värinäön diagnosoimiseksi.
Tetrakromaattinen värinäkö eli nelivärinäkö kiinnostaa monia tutkijoita. Termillä viitataan sellaiseen näkökyvyn ominaisuuteen, joka lisää suuresti sen omaavien ihmisten tai eläinten näköindeksiä.
He voivat nähdä jopa 100 miljoonaa väriä. Tetrakromaattinen värinäkö on tiettyjen eläinten, kuten lintujen, kalojen, hyönteisten ja sammakkoeläinten, ominaisuus. Sitä esiintyy itse asiassa myös joillakin ihmisillä!
Miten värinäkö syntyy?
Ennen kuin selitämme, mistä tetrakromaattinen värinäkö koostuu, on tärkeää saada jonkinlainen peruskäsitys siitä, miten näkeminen tapahtuu.
Silmämunan takana on valoherkkä kudos nimeltä retina eli verkkokalvo, joka koostuu valoherkistä sauva- ja tappisoluista. Tappisolujen ansiosta näemme värit, ja tästä syntyy kromaattinen näkö.
Tappisoluja on erilaisia riippuen siitä, kuinka ne reagoivat valoon. Valtaosalla ihmisistä on kolmenlaisia tappisoluja, joista jokainen reagoi valon eri taajuuksiin. Tämä tieto kulkee sitten näköhermon kautta aivokuorelle.
Useimmilla ihmisillä on näin ollen trikromaattinen näkökyky. Yhden tyyppiset tappisolut havaitsevat punaista valoa, toiset sinistä valoa ja kolmannet vihreää valoa. Tällä tavoin voimme nähdä lähes miljoona eri väriä.
Joillakin eläimillä tilanne on toinen. Esimerkiksi eräillä kalalajeilla on neljäskin tappisolutyyppi, jonka ansiosta ne pystyvät havaitsemaan kaikkien värien eri variaatiot.
Mikä on tetrakromaattinen värinäkö?
Tetrakromaattinen värinäkö on tila, jossa havaitaan noin sata kertaa tavanomaista enemmän värejä. Arviolta liki 12 %:lla maailman naisista on tämä ominaisuus.
Heillä siis on neljäskin tappisolutyyppi. Tällaisia ihmisiä kutsutaan tetrakromaateiksi. Neljännen tappisolun ansiosta heillä on paljon laajempi näkyvän valon spektri, sillä he pystyvät yhdistelemään enemmän päävärejä.
Loppuosa ihmisistä sen sijaan pystyy tekemään yhdistelmiä vain kolmesta väristä: punaisesta, vihreästä ja sinisestä. Heitä kutsutaan trikromaateiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että he eivät pysty näkemään kaikkia mahdollisia variaatioita.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Kuinka valita oikea väri keittiöön?
Miten se eroaa muista kategorioista?
Tällä hetkellä erotetaan toisistaan kolme erilaista värinäköä verkkokalvon tappisolujen perusteella. Ensimmäinen on trikromatismi. Se on itse asiassa yleisin värinäkö ihmisillä.
Värinäkö voi olla myös dikromaattinen. Se on yleisin tyyppi eläimillä, kuten koirilla. Niillä on vain kahdenlaisia tappisoluja, jotka ovat herkkiä siniselle ja vihreälle. Sitten on vielä tetrakromaattinen näkökyky.
On vaikea erottaa, onko henkilöllä trikromaattinen vai tetrakromaattinen värinäkö. Joskus se varmistuu vasta verkkokalvokudoksen koepalasta.
Mistä tetrakromaattinen värinäkö johtuu?
Tällainen värinäkö on lähes yksinomaan naisten ominaisuus, koska kyseessä on muutos X-kromosomissa, jossa dikromaattinen geeni sijaitsee.
Tässä kromosomissa sijaitsevat ne geenit, joiden tehtävänä on ilmentää punaisia ja vihreitä tappisoluja. Syy, miksi sitä esiintyy enemmän naisilla on se, että heillä on kaksi X-kromosomia, kun taas miehillä niitä on vain yksi.
Näin ollen naisilla on suuremmalla todennäköisyydellä kaksi eri versiota noista geeneistä. Näin he ilmentäisivät neljää tappisolutyyppiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö miehilläkin voisi olla tetrakromaattinen värinäkö.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Viagra voi aiheuttaa näköhäiriöitä
Miten tetrakromaattinen värinäkö voidaan tunnistaa?
Tällä hetkellä ei ole mitään testiä, joka diagnosoisi tetrakromaattisen värinäön luotettavasti. Nettitestejä tämän ominaisuuden vahvistamiseksi ei ole tieteellisesti todistettu toimiviksi.
Syynä on se, että ne tehdään digitaalisilla näytöillä, jotka perustuvat RGB-teknologiaan. Toisin sanoen ne tehdään järjestelmällä, jossa värit esitetään trikromaattisesti. Tutkijat yrittävät kuitenkin valmistaa täsmällisiä työkaluja sen diagnosoimiseksi.
Tetrakromaattinen värinäkö voidaan kyllä diagnosoida varmuudella, mutta se on monimutkaista. Sen tekemiseksi tarvitaan näyte verkkokalvolta. Tällaisia koepaloja on hyvin hankala ottaa, sillä ne voivat vaarantaa potilaan näön monella tapaa.
Tetrakromaattinen värinäkö on luultua yleisempi
Tetrakromaattinen värinäkö on ominaisuus, jota esiintyy erityisesti naisilla. Siinä henkilöllä on yksi tappisolutyyppi eli värinäöstä vastaava verkkokalvon solutyyppi enemmän. Yleensä erilaisia variantteja on kolme, mutta tällaisilla ihmisillä niitä on neljä.
Tämän vuoksi he näkevät liki sata kertaa tavanomaista enemmän värejä. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole mitään vakiintunutta menetelmää tetrakromaattisen värinäön diagnosoimiseksi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Hugues, B., et al. “La visión cromática en los animales.” REDVET. Revista Electrónica de Veterinaria 9.11 (2008): 1-6.
- Coria Cancelo, Guillermo. “La visión del color en los seres humanos.” (2015).
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.