Näkökyvyn menetys: syyt ja oireet
Siitä ei ole epäilystäkään, näkö on yksi aisteista, joihin luotamme eniten. Siksi näkökyvyn menetys on vakava ongelma, joka muuttaa dramaattisesti henkilön elämää. Haluatko tietää lisää äkillisen näön menetyksen syistä ja oireista? Alta löydät vastauksen näihin kysymyksiin!
Jotta näkökyky heikkenisi, on vaikutettava ainakin yhteen näkökykyyn liittyvistä tekijöistä. Tässä mielessä osittainen tai täydellinen sokeus tapahtuu, kun sarveiskalvossa, kiteisessä linssissä, verkkokalvossa tai optisessa hermossa on ongelma.
Syitä osittaiseen näkökyvyn menetykseen
Kun puhumme osittaisesta sokeudesta, puhumme ihmisistä, joiden näkökyky on heikentynyt voimakkaasti, mutta he pystyvät kuitenkin erottamaan tiettyjä muotoja, valoja ja varjoja. Kyse ei siis ole täydellisestä näkökyvyn menetyksestä, mutta ihmiset eivät voi enää täysin luottaa näkökykyynsä, kuten aiemmin.
Tilanteesta riippuen osittainen näkökyvyn menetys voi olla krooninen tai akuutti. Alta löydät yleisimpiä syitä osittaiseen näkökyvyn heikentymiseen.
Sarveiskalvon vammat
Vauriot kudoksen pinnalla aiheuttavat arpia, eikä sarveiskalvo ole poikkeus. Sarveiskalvon pinnan vauriot heikentävät sarveiskalvon läpinäkyvyyttä, tämä estää valon pääsyn silmän verkkokalvolle. Näin ollen henkilön näkökyky huononee huomattavasti.
Sarveiskalvon vaurioille voi olla monia syitä, aina vakavista infektioista traumoihin. Kaikki ärsykkeet, jotka voivat vahingoittaa sarveiskalvon soluja, voivat aiheuttaa osittaisen näkökyvyn menetyksen.
Arven sijainti ja koko vaikuttavat näkökentän laajuuteen. Näin ollen sarveiskalvon vaurioita ei ole helppo diagnosoida. Seuraavia oireita voi kuitenkin esiintyä:
- Näön hämärtyminen: musta tai läpinäkymätön alue näkökentässä
- Kipu: silmien kutina
- Vetiset silmät
- Punaiset täplät
- Ärtyneet silmät: tunne siitä, että on jotain silmässä
Kaihi
Kaihi on yksi yleisimmistä osittaisen näkökyvyn menettämisen syistä. Tämä tarkoittaa silmän linssin sameutta, tämä vaikuttaa valon taittumiseen. Silmän linssin sameus estää valon pääsyn verkkokalvolle, mikä aiheuttaa näkökyvyn osittaisen menetyksen.
Useimmissa tapauksissa se ilmenee kiteisen linssin rappeutumisen tai jonkin samankaltaisen vaurion vuoksi. Tutkimusten mukaan vanhuksilla kaihi on sokeuden aiheuttaja 47,9 prosentissa tapauksista.
Verkkokalvon ongelmat
Verkkokalvo on silmän osa, joka vastaa linssin ohjaamien valosignaalien kääntämisestä aivojen prosessoitavaksi. Joten luonnollisesti kaikki siihen kohdistuvat vammat voivat aiheuttaa näkökyvyn menetyksen.
Useimmissa tapauksissa verkkokalvon vauriot johtuvat rikkoutuneiden hiussuonten aiheuttamista ongelmista. Nämä rikkoutuneet hiussuonet vuotavat nestettä kudokseen. Siten yleisimmistä syistä voimme löytää seuraavat:
- Diabeettinen retinopatia
- Silmän valtimoiden tai laskimoiden tukkeutuminen
- Verkkokalvon repeämä
- Verkkokalvon osittainen irtoaminen
- Hypertensiivinen retinopatia (verenpainetautiin liittyvä verkkokalvosairaus)
Verkkokalvossa voi olla myös toisen tyyppinen vaurio, joka ei liity nesteiden kertymiseen. Esimerkki tällaisesta on makuladegeneraatio, jossa verkkokalvon keskusta alkaa heikentyä, mikä aiheuttaa näön hämärtymistä tai sokean alueen näkökenttään.
Useat erillaiset sieni-, lois- tai bakteeri-infektiot voivat vahingoittaa verkkokalvoa vakavasti. Tällainen sairaus on silmän toksoplasmoosi, joka on hyvin yleinen immunosuppressiivisilla henkilöillä.
Näköhermon ongelmat
Näköhermo on vastuussa verkkokalvon saaman informaation välittämisestä aivoihin. Se on tärkeä osa kehomme kykyä nähdä. Tähän rakenteeseen liittyvät ongelmat vaikuttavat yleensä yhteen tai useampaan näkökenttään.
Yleinen näköhermon ongelma on glaukooma. Tämä on sairaus, joka lisää silmänsisäistä painetta, ja se vaikuttaa näköhermon toimintaan. Näin ollen se ei pysty välittämään signaaleja, mikä aiheuttaa osittaisen näkökyvyn menetyksen.
On kuitenkin olemassa myös muita sairauksia, jotka voivat aiheuttaa osittaisen näkökyvyn menetyksen, joka vaikuttaa näköhermoon, kuten optisen neuriitin tai hermotulehduksen tapauksessa. Lisäksi aivoverisuonitapahtumien (CVE) tai keskushermoston kasvainten epäsuorat vaikutukset vaikuttavat myös näkökykyymme.
On tärkeää selventää, että näköhermovaurioiden oireet voivat vaihdella suuresti niiden aiheuttajien mukaan. Yleisimpiä oireita ovat nopea näkökyvyn menetys, punertava väri yhdessä tai useammassa näkökentässä, kaksoisnäkö ja kipu.
Syitä näkökyvyn täydelliseen menetykseen
Jotkut ihmiset voivat kärsiä näkökyvyn täydellisestä menetyksestä. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö ei pysty näkemään edes valoja tai varjoja. Näkökyvyn täydellisen menetyksen aiheuttavat syyt voivat olla samat kuin ne, jotka aiheuttavat osittaisen näkökyvyn menetyksen; tällä kertaa kyse on kroonisesta ongelmasta.
Trauma tai vakava loukkaantuminen
Kun trauma on hyvin vakava ja vaikuttaa koko sarveiskalvoon, henkilö voi kokea täydellisen näkökyvyn katoamisen. Yksi yleisimmistä tällaisen vamman syistä on kemiallinen palovamma.
Sarveiskalvon vammojen lisäksi myös monet muut vammat voivat vaikuttaa näkökykyyn. Myös pään ja silmämunan vammat voivat vahingoittaa näköhermoa sekä verkkokalvoa.
Verkkokalvon täydellinen irtoaminen
Aikaisemmin mainitsimme että verkkokalvon osittainen irtoaminen aiheuttaa näkökyvyn heikkenemisen. Mikäli sitä ei hoideta ajoissa, se voi edetä ja verkkokalvo voi irrota kokonaan, tämä aiheuttaa näkökyvyn katoamisen silmästä.
Useimmissa tapauksissa se johtuu nesteen kertymisestä verkkokalvon takaosaan. Tämä erottaa silmämunan kudoksen ja häiritsee verenkiertoa, mikä voi aiheuttaa iskemiaa sekä kyseisen kudoksen kuoleman.
Vaikka se voi olla aluksi oireeton ja kivuton, joillakin ihmisillä ilmenee seuraavanlaisia oireita:
- Täplien esiintyminen silmissä
- Äkilliset valot kaikissa näkökentissä
- Näön hämärtyminen
- Perifeerisen näön ja sitten keskiosan näkökyvyn äkillinen menetys
Diabeettinen retinopatia
Diabeettinen retinopatia on yksi diabeteksen aiheuttamista komplikaatioista. Se vaikuttaa verkkokalvon hiussuoniin, jotka suodattavat verkkokalvoon nestettä ja edistävät aineen kertymistä.
Taudin alkuvaiheessa voi esiintyä osittaista sokeutta. Jos mitään ei tehdä sen etenemisen estämiseksi, se aiheuttaa täydellisen näönmenetyksen. Tämä johtuu siitä, että viimeisessä vaiheessa syntyy uusia verisuonia, joiden seinät ovat hyvin ohuita, jotta kudos voidaan kastella kunnolla. Nämä uudet kapillaarit ovat alttiita murtumaan spontaanisti ja aiheuttamaan verkkokalvon verenvuotoa.
Endoftalmiitti eli silmämunan tulehdus
Harvinainen syy näön menetykseen on endoftalmiitti. Tämä on silmän sisällä oleva infektio, ja se on aina hätätilanne.
Ulkoiset mikro-organismit voivat päästä silmään silmäleikkauksen tai loukkaantumisen yhteydessä ja aiheuttaa infektion. Sen voi kuitenkin aiheuttaa myös silmään vaikuttanut sisäinen septinen infektio.
Oireita ovat voimakas silmäkipu ja silmien punoitus sekä keltainen tai valkoinen aine silmämunan sisällä. Myös silmäluomet tulehtuvat.
Verisuonitukos
Kaikki kehon verisuonet ovat alttiita tukkeutumiselle. Kun verkkokalvon tai näköhermon verisuonissa esiintyy tukoksia, yksilö kokee kivuttoman näkökyvyn menetyksen.
Jos sairastunut verisuoni on verkkokalvon valtimo tai näköhermon valtimo, kudokseen ei riitä verenkiertoa. Tämä johtaa kudoksen riittämättömään hapen saantiin, mikä voi aiheuttaa sen vaurioitumisen pysyvästi.
Toisaalta, kun se vaikuttaa verkkokalvon keskuslaskimoon, verenkiertoa ei tapahdu riittävästi. Tämä aiheuttaa liiallista nesteiden kertymistä kudokseen, mikä johtaa sokeuteen.
Milloin mennä lääkäriin näköongelmien vuoksi?
Näkökyvyn menetystä, joko täydellistä tai osittaista, tulisi aina pitää hätätilanteena. Monissa tapauksissa se voi olla kivuton ja tuntua väliaikaiselta. Kivuttomuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseessä on vähemmän vakava vaiva, eikä sitä siksi pidä koskaan jättää huomiotta.
On tärkeää hakeutua asiantuntevan lääkärin luo mahdollisimman pian. Näin hän voi suorittaa tarvittavat testit ja tehdä tarkan diagnoosin. Monissa silmiin ja näkökykyyn liittyvissä ongelmissa on vain vähän aikaa toimia ennen kuin vahinko on peruuttamaton.
Niissä tapauksissa kun näkökyvyn menetystä ei voida estää, on elämäntapoja muutettava. Onneksi nykyään on monia tapoja, joilla näkövammaiset ihmiset voivat selvitä päivittäisistä askareistaan ilman ongelmia.
Siitä ei ole epäilystäkään, näkö on yksi aisteista, joihin luotamme eniten. Siksi näkökyvyn menetys on vakava ongelma, joka muuttaa dramaattisesti henkilön elämää. Haluatko tietää lisää äkillisen näön menetyksen syistä ja oireista? Alta löydät vastauksen näihin kysymyksiin!
Jotta näkökyky heikkenisi, on vaikutettava ainakin yhteen näkökykyyn liittyvistä tekijöistä. Tässä mielessä osittainen tai täydellinen sokeus tapahtuu, kun sarveiskalvossa, kiteisessä linssissä, verkkokalvossa tai optisessa hermossa on ongelma.
Syitä osittaiseen näkökyvyn menetykseen
Kun puhumme osittaisesta sokeudesta, puhumme ihmisistä, joiden näkökyky on heikentynyt voimakkaasti, mutta he pystyvät kuitenkin erottamaan tiettyjä muotoja, valoja ja varjoja. Kyse ei siis ole täydellisestä näkökyvyn menetyksestä, mutta ihmiset eivät voi enää täysin luottaa näkökykyynsä, kuten aiemmin.
Tilanteesta riippuen osittainen näkökyvyn menetys voi olla krooninen tai akuutti. Alta löydät yleisimpiä syitä osittaiseen näkökyvyn heikentymiseen.
Sarveiskalvon vammat
Vauriot kudoksen pinnalla aiheuttavat arpia, eikä sarveiskalvo ole poikkeus. Sarveiskalvon pinnan vauriot heikentävät sarveiskalvon läpinäkyvyyttä, tämä estää valon pääsyn silmän verkkokalvolle. Näin ollen henkilön näkökyky huononee huomattavasti.
Sarveiskalvon vaurioille voi olla monia syitä, aina vakavista infektioista traumoihin. Kaikki ärsykkeet, jotka voivat vahingoittaa sarveiskalvon soluja, voivat aiheuttaa osittaisen näkökyvyn menetyksen.
Arven sijainti ja koko vaikuttavat näkökentän laajuuteen. Näin ollen sarveiskalvon vaurioita ei ole helppo diagnosoida. Seuraavia oireita voi kuitenkin esiintyä:
- Näön hämärtyminen: musta tai läpinäkymätön alue näkökentässä
- Kipu: silmien kutina
- Vetiset silmät
- Punaiset täplät
- Ärtyneet silmät: tunne siitä, että on jotain silmässä
Kaihi
Kaihi on yksi yleisimmistä osittaisen näkökyvyn menettämisen syistä. Tämä tarkoittaa silmän linssin sameutta, tämä vaikuttaa valon taittumiseen. Silmän linssin sameus estää valon pääsyn verkkokalvolle, mikä aiheuttaa näkökyvyn osittaisen menetyksen.
Useimmissa tapauksissa se ilmenee kiteisen linssin rappeutumisen tai jonkin samankaltaisen vaurion vuoksi. Tutkimusten mukaan vanhuksilla kaihi on sokeuden aiheuttaja 47,9 prosentissa tapauksista.
Verkkokalvon ongelmat
Verkkokalvo on silmän osa, joka vastaa linssin ohjaamien valosignaalien kääntämisestä aivojen prosessoitavaksi. Joten luonnollisesti kaikki siihen kohdistuvat vammat voivat aiheuttaa näkökyvyn menetyksen.
Useimmissa tapauksissa verkkokalvon vauriot johtuvat rikkoutuneiden hiussuonten aiheuttamista ongelmista. Nämä rikkoutuneet hiussuonet vuotavat nestettä kudokseen. Siten yleisimmistä syistä voimme löytää seuraavat:
- Diabeettinen retinopatia
- Silmän valtimoiden tai laskimoiden tukkeutuminen
- Verkkokalvon repeämä
- Verkkokalvon osittainen irtoaminen
- Hypertensiivinen retinopatia (verenpainetautiin liittyvä verkkokalvosairaus)
Verkkokalvossa voi olla myös toisen tyyppinen vaurio, joka ei liity nesteiden kertymiseen. Esimerkki tällaisesta on makuladegeneraatio, jossa verkkokalvon keskusta alkaa heikentyä, mikä aiheuttaa näön hämärtymistä tai sokean alueen näkökenttään.
Useat erillaiset sieni-, lois- tai bakteeri-infektiot voivat vahingoittaa verkkokalvoa vakavasti. Tällainen sairaus on silmän toksoplasmoosi, joka on hyvin yleinen immunosuppressiivisilla henkilöillä.
Näköhermon ongelmat
Näköhermo on vastuussa verkkokalvon saaman informaation välittämisestä aivoihin. Se on tärkeä osa kehomme kykyä nähdä. Tähän rakenteeseen liittyvät ongelmat vaikuttavat yleensä yhteen tai useampaan näkökenttään.
Yleinen näköhermon ongelma on glaukooma. Tämä on sairaus, joka lisää silmänsisäistä painetta, ja se vaikuttaa näköhermon toimintaan. Näin ollen se ei pysty välittämään signaaleja, mikä aiheuttaa osittaisen näkökyvyn menetyksen.
On kuitenkin olemassa myös muita sairauksia, jotka voivat aiheuttaa osittaisen näkökyvyn menetyksen, joka vaikuttaa näköhermoon, kuten optisen neuriitin tai hermotulehduksen tapauksessa. Lisäksi aivoverisuonitapahtumien (CVE) tai keskushermoston kasvainten epäsuorat vaikutukset vaikuttavat myös näkökykyymme.
On tärkeää selventää, että näköhermovaurioiden oireet voivat vaihdella suuresti niiden aiheuttajien mukaan. Yleisimpiä oireita ovat nopea näkökyvyn menetys, punertava väri yhdessä tai useammassa näkökentässä, kaksoisnäkö ja kipu.
Syitä näkökyvyn täydelliseen menetykseen
Jotkut ihmiset voivat kärsiä näkökyvyn täydellisestä menetyksestä. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö ei pysty näkemään edes valoja tai varjoja. Näkökyvyn täydellisen menetyksen aiheuttavat syyt voivat olla samat kuin ne, jotka aiheuttavat osittaisen näkökyvyn menetyksen; tällä kertaa kyse on kroonisesta ongelmasta.
Trauma tai vakava loukkaantuminen
Kun trauma on hyvin vakava ja vaikuttaa koko sarveiskalvoon, henkilö voi kokea täydellisen näkökyvyn katoamisen. Yksi yleisimmistä tällaisen vamman syistä on kemiallinen palovamma.
Sarveiskalvon vammojen lisäksi myös monet muut vammat voivat vaikuttaa näkökykyyn. Myös pään ja silmämunan vammat voivat vahingoittaa näköhermoa sekä verkkokalvoa.
Verkkokalvon täydellinen irtoaminen
Aikaisemmin mainitsimme että verkkokalvon osittainen irtoaminen aiheuttaa näkökyvyn heikkenemisen. Mikäli sitä ei hoideta ajoissa, se voi edetä ja verkkokalvo voi irrota kokonaan, tämä aiheuttaa näkökyvyn katoamisen silmästä.
Useimmissa tapauksissa se johtuu nesteen kertymisestä verkkokalvon takaosaan. Tämä erottaa silmämunan kudoksen ja häiritsee verenkiertoa, mikä voi aiheuttaa iskemiaa sekä kyseisen kudoksen kuoleman.
Vaikka se voi olla aluksi oireeton ja kivuton, joillakin ihmisillä ilmenee seuraavanlaisia oireita:
- Täplien esiintyminen silmissä
- Äkilliset valot kaikissa näkökentissä
- Näön hämärtyminen
- Perifeerisen näön ja sitten keskiosan näkökyvyn äkillinen menetys
Diabeettinen retinopatia
Diabeettinen retinopatia on yksi diabeteksen aiheuttamista komplikaatioista. Se vaikuttaa verkkokalvon hiussuoniin, jotka suodattavat verkkokalvoon nestettä ja edistävät aineen kertymistä.
Taudin alkuvaiheessa voi esiintyä osittaista sokeutta. Jos mitään ei tehdä sen etenemisen estämiseksi, se aiheuttaa täydellisen näönmenetyksen. Tämä johtuu siitä, että viimeisessä vaiheessa syntyy uusia verisuonia, joiden seinät ovat hyvin ohuita, jotta kudos voidaan kastella kunnolla. Nämä uudet kapillaarit ovat alttiita murtumaan spontaanisti ja aiheuttamaan verkkokalvon verenvuotoa.
Endoftalmiitti eli silmämunan tulehdus
Harvinainen syy näön menetykseen on endoftalmiitti. Tämä on silmän sisällä oleva infektio, ja se on aina hätätilanne.
Ulkoiset mikro-organismit voivat päästä silmään silmäleikkauksen tai loukkaantumisen yhteydessä ja aiheuttaa infektion. Sen voi kuitenkin aiheuttaa myös silmään vaikuttanut sisäinen septinen infektio.
Oireita ovat voimakas silmäkipu ja silmien punoitus sekä keltainen tai valkoinen aine silmämunan sisällä. Myös silmäluomet tulehtuvat.
Verisuonitukos
Kaikki kehon verisuonet ovat alttiita tukkeutumiselle. Kun verkkokalvon tai näköhermon verisuonissa esiintyy tukoksia, yksilö kokee kivuttoman näkökyvyn menetyksen.
Jos sairastunut verisuoni on verkkokalvon valtimo tai näköhermon valtimo, kudokseen ei riitä verenkiertoa. Tämä johtaa kudoksen riittämättömään hapen saantiin, mikä voi aiheuttaa sen vaurioitumisen pysyvästi.
Toisaalta, kun se vaikuttaa verkkokalvon keskuslaskimoon, verenkiertoa ei tapahdu riittävästi. Tämä aiheuttaa liiallista nesteiden kertymistä kudokseen, mikä johtaa sokeuteen.
Milloin mennä lääkäriin näköongelmien vuoksi?
Näkökyvyn menetystä, joko täydellistä tai osittaista, tulisi aina pitää hätätilanteena. Monissa tapauksissa se voi olla kivuton ja tuntua väliaikaiselta. Kivuttomuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseessä on vähemmän vakava vaiva, eikä sitä siksi pidä koskaan jättää huomiotta.
On tärkeää hakeutua asiantuntevan lääkärin luo mahdollisimman pian. Näin hän voi suorittaa tarvittavat testit ja tehdä tarkan diagnoosin. Monissa silmiin ja näkökykyyn liittyvissä ongelmissa on vain vähän aikaa toimia ennen kuin vahinko on peruuttamaton.
Niissä tapauksissa kun näkökyvyn menetystä ei voida estää, on elämäntapoja muutettava. Onneksi nykyään on monia tapoja, joilla näkövammaiset ihmiset voivat selvitä päivittäisistä askareistaan ilman ongelmia.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Boid K, Gudgel D. First Aid for Eye Scratches [Internet]. American Academy of Ophthalmology. 2019. Available from: https://www.aao.org/eye-health/tips-prevention/first-aid-eye-scratches.
- Stuart A. When It’s Not Glaucoma [Internet]. American Academy of Ophthalmology. 2018. Available from: https://www.aao.org/eyenet/article/when-its-not-glaucoma?november-2018.
- Jiménez, Pamela Maroto. “Degeneración macular relacionada con la edad.” Revista Médica de Costa Rica y Centroamérica 73.618 (2016): 49-51.
- Welch Ruiz G, Cruz Blanco M, Hernández Fernández Y. Ruptura del globo ocular. Revista Cubana de Medicina Militar. 2018;47(4).
- Mehta S. Desprendimiento de retina – Trastornos oftálmicos – Manual MSD versión para público general [Internet]. Manual MSD versión para público general. 2019.
- La retinopatía diabética | National Eye Institute [Internet]. National Eye Institute. 2019 [cited 8 October 2020]. Available from: https://www.nei.nih.gov/learn-about-eye-health/en-espanol/la-retinopatia-diabetica.
- Jürgens I. Obstrucciones u oclusiones arteriales y venosas de retina | ICR [Internet]. Centro Oftamológico de Barcelona – Institut Català de Retina. 2020.
- Rivera-Garcia, Víctor H. “Característica clínico epidemiológica de las lesiones corneales por traumatismo en pacientes que acudieron a la consulta oftalmológica.” Polo del Conocimiento 2.5 (2017): 1362-1372.
- Ortega, A. García, et al. “Neuritis ópticas desmielinizantes y autoinmunes.” Archivos de la Sociedad Española de Oftalmología (2020).
- Lopez, Hans Israel Morales, Juan Carlos Sanchez Garcia, and Jose Alejandro Diaz Mendez. “Cataract detection techniques: A review.” IEEE Latin America Transactions 14.7 (2016): 3074-3079.
- Sarabia, César Pineda, Xóchitl Josefina Zarco Vite, and María Luisa Ruiz Morales. “Retinopatía diabética, una complicación descuidada.” Atención Familiar 25.2 (2018): 83-85.
- Gallardo, Diana Florencia Medina, et al. “Oclusión de la vena central de la retina en paciente con diabetes mellitus tipo 2. Reporte de caso.” Lux Médica 13.38 (2018): 37-42.
- Nossa, Simona, Joaquin Barraquer, and Miguel Castilla Cespedes. Endoftalmitis: Diagnóstico y tratamiento en la cirugía ocular. Universitat Autònoma de Barcelona,, 2016.
- Freire, Gabriela Mishel Bravo, Glenda Elisa Espinosa Vallejo, and Karina Marisol Vargas Bosquez. “Actualización sobre patogenia, clínica y diagnóstico del desprendimiento de retina.” Journal of America health 3.2 (2020): 117-128.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.