Mikä on hampaiden kiillehypoplasia?

Kiillehypoplasia on hampaiden pinnalla olevan tärkeän kudoksen, kiilteen, heikkenemistä. Tällainen muutos hampaiden suojapinnassa voi aiheuttaa monia ongelmia siitä kärsiville ihmisille.

Hammaskiille on hampaiden kaikkein uloin ja pinnallisin kudos, joka koostuu enimmäkseen mineraaleista. Se on muodostunut ryhmästä kalkkikiteitä nimeltä hydroksiapatiitti, ja se on kehon kovin ja kestävin aine. Sen pääasiallinen tehtävä on peittää ja suojata hampaita.

Jos tämä rakenne on puutteellinen tai heikentynyt, kyseessä saattaa olla kiillehypoplasia. Tässä artikkelissa kerromme, mikä tämä hampaiden poikkeavuus on, miksi se syntyy ja mitä komplikaatioita se voi aiheuttaa. Kerromme lisäksi mitä voit tehdä, jos kärsit tästä vaivasta.

Mikä on kiillehypoplasia?

Kiillehypoplasia on hammaskiilteen häiriö, joka liittyy hampaiden vääränlaiseen kehitykseen. Yleensä se syntyy hampaan muodostuessa.

Tuloksena on hammas, jonka kiille on puutteellinen tai laadultaan kehno. Toisinaan tämän vaivan aiheuttamia oireita tuskin huomataan ja ne jäävät lähes havaitsematta.

Toisinaan ne taas ovat hyvin selkeitä. Ne voidaan nähdä valkoisina läiskinä tai pisteinä, juovina, koloina, lommoina, urina tai hampaiden muodon ja pinnan heikkenemisenä. Pinta on karhea, ja yllä mainitut viat näyttävät ruskeilta tai keltaisilta. Vakavimmissa tapauksissa kiille puuttuu kokonaan, ja hampaat ovat pienemmät ja epämuodostuneet.

Kuten jo mainittiin, kiilteen tehtävänä on peittää ja suojata hampaita. Kun tämä kudos on puutteellinen tai vaurioitunut, hampaan sisemmät ja pehmeämmät kerrokset saattavat paljastua.

Tämä johtaa seuraaviin komplikaatioihin:

• Kipu
• Herkkyys kylmälle, kuumalle ja makealle
• Reikiintymisen kohonnut riski
• Epäesteettinen hymy

Aiheuttajat ja hypoplasiaan liittyvät vaivat

Kiillehypoplasian syytä on usein vaikea määrittää. Kuten jo kerroimme, ongelma syntyy hampaan kasvun ja muodostumisen aikana, mutta se tulee ilmi vasta myöhemmin hampaan puhjetessa suuhun.

Se johtuu yleensä vaivoista tai olosuhteista, jotka edistävät sen syntyä ja joita ilmenee jo kohdussa tai lapsuudessa. Alla olemme luetelleet joitakin sellaisia olosuhteita, jotka voivat aiheuttaa kiillehypoplasiaa.

Ongelmat raskauden aikana

Hampaamme alkavat muodostua jo ollessamme äitimme kohdussa. Kalkkimineraalit kiinnittyvät muodostaen sen mistä tulee tulevien hampaiden kruunu.

Millä tahansa raskautta haittaavalla tekijällä voi olla seurauksia kiilteen kehittymiseen, estäen tai hidastaen sen muodostumista. Jokin odottavan äidin sairaus, korkea kuume, infektio raskausaikana, tiettyjen lääkkeiden syönti, huumeriippuvuus tai ravintoaineiden puutokset voivat aiheuttaa kiillehypoplasiaa kehittyvässä vauvassa.

Ongelmat varhaislapsuudessa

Aivan kuten kohdussa, henkilön elämän ensimmäisinä vuosina hampaat ovat vasta muodostumassa. Mikä tahansa haitallinen tapahtuma tässä vaiheessa voi vaikuttaa kiillettä muodostaviin soluihin ja aiheuttaa hypoplasiaa.

Lapsuuden haitallisia tilanteita voivat olla ennenaikainen syntymä, alhainen syntymäpaino, aliravitsemus, vitamiinipuutos, infektiot, koko elimistön sairaudet, tiettyjen lääkkeiden käyttö ja hyvin korkea kuume.

Tapaturma lapsuudessa on hyvin yleinen kiillehypoplasian aiheuttaja. Yleensä käy niin, että maitohampaaseen osuva isku aiheuttaa vaurion alla olevaan pysyvään hampaaseen sen juuren kautta.

Kiillehypoplasia ja perinnöllisyys

Hampaiden muodostumiseen liittyy perittyjä geneettisiä tekijöitä. Jotkut viat ilmenevät vain yhden hampaan pienellä alueella. Vakavammissa tapauksissa vikoja voi olla useissa hampaissa.

Geneettistä alkuperää oleva kiillehypoplasia on usein vain yksi oire monimutkaisemmasta oireyhtymästä, johon liittyy muitakin oireita muualla kehossa.

Muut, hankitut kiillehypoplasian syyt

Kiilteen häviäminen ja kuluminen voi olla seurausta myös ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta hampaiden pintaan. Tämä heikentää kudoksen laatua ja ohentaa sitä paljastaen pehmeämmät, syvemmät kerrokset.

Ja vaikka kyseessä ei ole tässä tapauksessa kehityshäiriö, kuten itse hypoplasia on, se aiheuttaa samat vaivalle tyypilliset poikkeavuudet.

Tässä joitakin tähän liittyviä tilanteita:

• Hampaan eroosio: Hampaan pinnan altistuminen happamille ruoille, etikalle, virvoitusjuomille ja sitrushedelmille tuhoaa kiilteen usein peruuttamattomasti. Myös happorefluksi voi aiheuttaa tätä ongelmaa.
• Bruksismi: Hampaiden narskuttelu kuluttaa hampaita paljastaen niiden sisemmät kerrokset.
• Tapaturma: Suuhun kohdistuneet iskut voivat aiheuttaa pieniä vaurioita, kuten halkeamia kiilteeseen.
• Hyvin kovakouraiset hygieniatottumukset: Hampaiden harjaaminen hyvin nopein liikkein, liian voimakkaasti tai liian kovalla harjalla usein kuluttaa suojaavan kiilteen.

Käy lukemassa myös: Luontaishoitoja bruksismiin

Kiillehypoplasia: käytettävissä olevat hoidot

Kiillehypoplasiaan on tällä hetkellä useita hoitovaihtoehtoja. Hoito valitaan tapauskohtaisesti riippuen vaurion asteesta ja potilaan tarpeista.

Tarvitaan hammaslääkärin arviota ja tarkkaa tutkimusta. Alla kerromme yleisimmistä käytettävissä olevista hoitovaihtoehdoista kiillehypoplasiaan.

Hampaiden valkaisu

Tämä on sopiva hoito silloin, kun kiillehypoplasia ilmenee valkoisina läikkinä. Hampaiden valkaiseminen tasoittaa sävyä tehden kaikista hampaista yhtenäisemmän väriset.

Hampaita voidaan vaalentaa laittamalla pintaan erityisiä kemikaaleja. Hoito voidaan toteuttaa hammaslääkärin vastaanotolla, kotona hammaslääkärin ohjeilla tai yhdistämällä molemmat menetelmät.

Hampaiden mikroabraasio ja resiini-infiltraatio

Tämä on hyödyllinen hoito silloin, kun kiillehypoplasia ilmenee voimakkaina värjäytyminä. Siinä hampaan vaurioitunut alue hiotaan värjäytymän poistamiseksi kokonaan.

Sitten vaurioon laitetaan samanväristä komposiittia kuin hammas. Joissakin tapauksissa tämä manööveri saatetaan tehdä pyörivillä instrumenteilla, mutta joskus tämä ei ole välttämätöntä ja tarvitaan ainoastaan suolahappoa.

Hampaiden paikkaaminen

Hampaiden paikkauksessa laitetaan nestemäistä resiiniä sellaisten kolojen, uurteiden ja kohtien päälle, joissa kiillehypoplasiaa on. Tämä täyte kovetetaan sitten erityisen valon avulla. Lopputulos viimeistellään hiomalla.

Yleensä tämä hoito on hyödyllinen silloin, kun vauriot ovat vähäisiä ja pinnallisia. Tämä suojaa hammasta sekä vähentää bakteeriplakin kiinnittymistä ja reikiintymisen riskiä alueella.

Hammaslaminaatit tai -kruunut

Tätä vaihtoehtoa saatetaan harkita hyvin vakavissa tapauksissa; silloin, kun vaurioitunut alue on hyvin laaja. Laminaatit tai kruunut pystyvät peittämään erittäin näkyviä värivirheitä, karheita pintoja ja epämuodostuneita hampaita.

Ne laitetaan hampaan etuosaan. Ne ovat posliinia tai komposiittia.

Kruunut puolestaan peittävät koko hampaan korkin tavoin. Tässä tapauksessa hampaita on hiottava kruunujen laittamiseksi niihin. Kruunut voivat olla posliinia, metalli tai zirkoniumia.

Niiden malleissa otetaan huomioon hampaan väri, muoto ja koko, räätälöiden ne jokaisen kliinisen tapauksen mukaan.

Hammasimplantit tai hammassillat

Joissakin harvoissa ja äärimmäisissä tapauksissa kiillehypoplasian hoidossa joudutaan turvautumaan proteesiin. Näissä tapauksissa vaurioituminen on niin suurta, että jäljellä ei ole kovinkaan paljon hammasta, ja paras vaihtoehto on poistaa se ja korvata proteesilla.

Mahdollisuuksista ja potilaan tapauksesta riippuen puuttuvan hampaan korjaamiseen voidaan käyttää implanttia tai siltaa.

Sinua saattaa kiinnostaa myös: Hammassilta: tyypit, edut ja haitat

Näin kiillettä kannattaa hoitaa hypoplasian ehkäisemiseksi

Kiillehypoplasia ei yleensä ole ehkäistävissä. Hampaiden hoito on kuitenkin välttämätöntä muiden patologioiden, esimerkiksi reikien, synnyn ehkäisemiseksi tämän vaurion päälle.

Kuten aiemmin jo mainittiin, hammaskiille peittää ja suojaa hampaiden sisempiä kudoksia, ja jos se vaurioituu, se ei pysty uudistumaan. Tässä siis muutamia hyviä tottumuksia, joiden avulla pidät huolta tästä tärkeästä hampaan kudoksesta:

• Ruoka: Hyvin happamien ja kovien tai sokeripitoisten ruokien kulutusta tulisi vähentää. On siis tärkeää vähentää virvoitusjuomien, etikan, siiderin ja sitrushedelmien nauttimista.
• Hampaiden hygienia: Hampaiden harjaaminen fluorihammastahnalla kolme kertaa päivässä on erittäin tärkeää, jotta hampaisiin ei kerry bakteeriplakkia. Harjausliikkeiden tulisi olla hellävaraisia, ja hampaiden kaikki pinnat tulisi käydä läpi. Myös hammaslankaa ja suuvesiä tarvitaan.
• Käy säännöllisissä tarkastuksissa: Hammaslääkärissä käyminen puolen vuoden välein mahdollistaa ongelmien havaitsemisen ja hoidon varhain. Myös vastaanotolla tehtävä puhdistus ja fluoraus suojaavat kiillettä.
• Käytä fluoria: Fluori antaa kiilteelle lisäsuojaa. Hammaslääkäri saattaa määrätä reseptillä erityistä hammastahnaa tai fluorisuuvettä.

Näistä perusasioista on hyötyä paljon muussakin mielessä kuin vain hammaskiilteen kannalta: niiden avulla vältetään monet muutkin suuongelmat ja pidetään huolta hymystä yleisesti.

Nyt tiedät, mitä kiillehypoplasia on. Jos siis epäilet sitä itselläsi tai jollakulla tutullasi, kannattaa hakeutua hammaslääkärin vastaanotolle pikimmiten. Ammattilainen auttaa hoitamaan ongelman.