Makeutusaineet taistossa lihavuutta vastaan: totta vai tarua?
4 minuuttia
Perinteisesti makeutusaineita on pidetty hyödyllisenä liittolaisena taistossa lihavuutta vastaan, mutta kuinka totta tämä todellisuudessa on? Paljastamme sinulle seuraavaksi kaikki makeutusaineisiin liittyvät myytit ja totuudet.
Sana “makeutusaine” viittaa mihin tahansa aineeseen, joka pystyy tarjoamaan elintarvikkeeseen makeaa makua. Tässä artikkelissa keskitämme huomiomme niihin makeutusaineisiin, jotka eivät sisällä kaloreita. Mutta ovatko nämä makeutusaineet todellisuudessa hyödyllisiä liittolaisia taistossa lihavuutta vastaan?
Olemme historian aikana osoittaneet kiistatonta taipumusta makeita ruokia kohtaan. Kuitenkin jo 1800-luvulla havaittiin, että sokeri on terveydelle haitallista ja samanaikaisesti myös kauneuden stereotypiat muuttuivat entistä hoikemmiksi.
Nämä olosuhteet johtivat ensimmäisen kalorittoman makeutusaineen luomiseen 1800-luvun lopulla. Näin tuo himoittu makea maku näytti olevan meidän kuluttajien rajoittamattomassa käytössä vaarantamatta kuitenkaan omaa terveydentilaamme. Mutta kuinka totta tämä todellisuudessa on?
Makeutusaineet sopivat ihmisen ravintoon
Makeutusaineet ovat osoittautuneet turvallisiksi aineiksi ja soveltuvat näin ollen myös ihmisen ruokavalioon. On kuitenkin välttämätöntä ymmärtää ja seurata alan viranomaisten vahvistamia enimmäisannoksia.
Lukuisat tutkimukset ovat kuitenkin kyseenalaistaneet makeutusaineiden hyödyt silloin, kun kyse on ylipainon ja liikalihavuuden ehkäisystä, hoidosta ja torjunnasta.
Makeutusaineiden vaikutuksia on tutkittu muun muassa insuliinin tuotannossa, ruokahalussa, kylläisyyden ja hyvityksen tunteen tuottamisessa, suoliston mikrobistossa sekä rasvasoluissa. Kaikki nämä edellä mainitut tekijät ovat tunnetusti mukana liikalihavuuden kehittymisessä.
Niin kauan kuin suositeltua enimmäisannosta ei ylitetä, makeutusaineet soveltuvat turvalliseksi osaksi ihmisen ruokavaliota.
Onko makeutusaineista todellisuudessa hyötyä taistossa lihavuutta vastaan?
Tieteelliset todisteet eivät tue makeutusaineiden hyödyllisyyttä taistossa lihavuutta vastaan. Avaamme seuraavaksi hieman tarkemmin syitä sille, miksi makeutusaineiden teho ylipainon hoidossa ja ehkäisyssä on kumottu.
Makeutusaineiden vaikutus insuliinin vapautumiseen
Insuliini on haiman vapauttama hormoni, jonka tarkoituksena on pyrkiä poistamaan verestä ylimääräistä glukoosia. Tämän tehtävän suorittamiseksi haima kuljettaa glukoosia glykogeenin ja rasvan ylläpitämiin varastoihin. Tähän asti on ajateltu, että kalorittomat makeutusaineet eivät ole pystyneet stimuloimaan tämän hormonin vapautumista. Vaikka tämä onkin totta, mahtuu siihen muutamia varteenotettavia näkökulmia.
On totta, että makeutusaineet eivät kykene suoranaisesti stimuloimaan insuliinin tuotantoa. Lisäksi on kuitenkin todistettu, että ne voivat tehdä sen epäsuorasti.
Tämä epäsuora vaikutus johtuu makeutusaineiden kyvystä kiihdyttää vatsan tyhjenemistä ja tehostaa ruoan imeytymistä suolistossa. Mutta koska makeutusaineet ovat aineita, joissa ei ole kaloreita, tästä ei periaatteessa pitäisi olla haittaa.
Makeutusaineita lisätään usein kuitenkin sellaisiin elintarvikkeisiin, joista kaloreita löytyy – ja usein jopa runsaasti. Näistä hyviä esimerkkejä ovat erilaiset mehut, leivonnaiset, keksit ja maitotuotteet. Näiden ruoka-aineiden nauttiminen (olivat ne sitten kyllästettyjä kalorittomilla makeutusaineilla tai eivät) luovat ihanteelliset olosuhteet ylimääräisen glukoosin tuottamiseksi veressä ja näin johtavat myös insuliinin nopeaan vapautumiseen.
Kalorittomat makeutusaineet voivat siis stimuloida insuliinin tuotantoa välillisesti.
Veren epävakaa glukoosipitoisuus oletettavasti stimuloi insuliinin tuotantoa haimassa. Tämä voi johtaa niin kutsuttuun “insuliinin vastustuskykyyn”, joka taas lisää diabetes mellituksen, ylipainon ja liikalihavuuden riskiä.
Elimistön energiatasapainon käsitteellä viitataan nautittujen kalorien ja poltettujen kalorien väliseen suhteeseen. Positiivinen energiatasapaino tarkoittaa sitä, että elimistön polttamien kalorien määrä on pienempi kuin päivässä nautittujen kalorien määrä, siinä missä loogisesti negatiivinen energiatasapaino taas viittaa siihen, että elimistön polttamien kalorien määrä on suurempi kuin päivässä nautittujen kalorien määrä.
Huolimatta makeutusaineiden kalorittomuudesta, makeutusaineet pyrkivät positiiviseen energiatasapainoon. Tämä johtuu seuraavista syistä:
Makeutusaineiden makea maku on haitallista. Toistuva altistuminen makealle vain lisää riippuvuutta siihen. Jos otamme huomioon sen, että makeaa makua ei voida saavuttaa luonnollisilla elintarvikkeilla, on selvää, että kuluttajat valitsevat mieluummin keinotekoisia ruokia. Nämä sisältävät yleensä lukemattomia määriä täysin turhia kaloreita.
Ajatus siitä, että kalorittomia makeutusaineita sisältävät elintarvikkeet “eivät lihota”, pelkästään lisää niiden kulutusta. Lopputuloksena on tällöin se, että nautimme suuremman määrän näillä makeutusaineilla makeutettuja elintarvikkeita kuin mitä olisimme nauttineet “epäterveellisiä” perinteisellä sokerilla kyllästettyjä elintarvikkeita.
Makeutusaineet vähentävät ruoan lämpövaikutusta. Lämpövaikutus viittaa ruoan sulamiseen, imeytymiseen ja aineenvaihduntaan käytettyjen kalorien määrään. Lämpövaikutuksen laskeminen tarkoittaa käytännössä sitä, että elimistön kuluttama energiamäärä laskee ja siksi tällöin myös positiivisen energiatasapainon syntymisen riski on suurempi.
Makeutusaineet eivät kykene aktivoimaan elimistön niin kutsuttua “hyvitysjärjestelmää”. Tästä syystä kalorittomilla makeutusaineilla kyllästettyjä elintarvikkeita tulee syödä jatkuvasti tämän välittömän nautinnon tunteen tuottamiseksi.
Makeutusaineiden vaikutus suoliston mikrobistoon
Suoliston mikrobistolla viitataan joukkoon bakteereja, jotka elävät suolistossamme symbioosissa (molemminpuolinen hyöty). Vaikka sen lopullinen rakenne huipentuu ihmisellä jo kahden vuoden iässä, se voi muuttua koko elämän ajan johtuen useista eri tekijöistä. Ruokavalio on yksi näistä tekijöistä.
Lihavuudesta kärsivien ihmisten suoliston mikrobisto on ominaisuuksiltaan juuri sellainen, joka suosii liikalihavuuden tilaa. Tänä päivänä tiedämme, että myös kalorittomat makeutusaineet kykenevät muuttamaan suoliston mikrobistoa, jolloin taipuvaisuus lihavuudesta kärsiville ihmisille ominaisen mikrobiston kehittämisen riski kasvaa.
Kalorittomat makeutusaineet kykenevät tuottamaan liikalihaville ihmisille ominaisen suoliston mikrobiston.
Makeutusaineiden rooli adiposyyttien eli rasvasolujen kokoon ja lukumäärään vaihtelee. Tämä vaikutus riippuu sekä makeutusaineen että niitä nauttivan henkilön ominaisuuksista. Siksi tieteellinen näyttö ei pysty vahvistamaan eikä kieltämään makeutusaineiden vaikutuksia rasvasoluihin.
Kaikkien yllä esiteltyjen syiden perusteella voisimme kuitenkin vahvistaa, että kalorittomat makeutusaineet eivät ole luotettavia liittolaisia taistossa lihavuutta vastaan.
Sana “makeutusaine” viittaa mihin tahansa aineeseen, joka pystyy tarjoamaan elintarvikkeeseen makeaa makua. Tässä artikkelissa keskitämme huomiomme niihin makeutusaineisiin, jotka eivät sisällä kaloreita. Mutta ovatko nämä makeutusaineet todellisuudessa hyödyllisiä liittolaisia taistossa lihavuutta vastaan?
Olemme historian aikana osoittaneet kiistatonta taipumusta makeita ruokia kohtaan. Kuitenkin jo 1800-luvulla havaittiin, että sokeri on terveydelle haitallista ja samanaikaisesti myös kauneuden stereotypiat muuttuivat entistä hoikemmiksi.
Nämä olosuhteet johtivat ensimmäisen kalorittoman makeutusaineen luomiseen 1800-luvun lopulla. Näin tuo himoittu makea maku näytti olevan meidän kuluttajien rajoittamattomassa käytössä vaarantamatta kuitenkaan omaa terveydentilaamme. Mutta kuinka totta tämä todellisuudessa on?
Makeutusaineet sopivat ihmisen ravintoon
Makeutusaineet ovat osoittautuneet turvallisiksi aineiksi ja soveltuvat näin ollen myös ihmisen ruokavalioon. On kuitenkin välttämätöntä ymmärtää ja seurata alan viranomaisten vahvistamia enimmäisannoksia.
Lukuisat tutkimukset ovat kuitenkin kyseenalaistaneet makeutusaineiden hyödyt silloin, kun kyse on ylipainon ja liikalihavuuden ehkäisystä, hoidosta ja torjunnasta.
Makeutusaineiden vaikutuksia on tutkittu muun muassa insuliinin tuotannossa, ruokahalussa, kylläisyyden ja hyvityksen tunteen tuottamisessa, suoliston mikrobistossa sekä rasvasoluissa. Kaikki nämä edellä mainitut tekijät ovat tunnetusti mukana liikalihavuuden kehittymisessä.
Niin kauan kuin suositeltua enimmäisannosta ei ylitetä, makeutusaineet soveltuvat turvalliseksi osaksi ihmisen ruokavaliota.
Onko makeutusaineista todellisuudessa hyötyä taistossa lihavuutta vastaan?
Tieteelliset todisteet eivät tue makeutusaineiden hyödyllisyyttä taistossa lihavuutta vastaan. Avaamme seuraavaksi hieman tarkemmin syitä sille, miksi makeutusaineiden teho ylipainon hoidossa ja ehkäisyssä on kumottu.
Makeutusaineiden vaikutus insuliinin vapautumiseen
Insuliini on haiman vapauttama hormoni, jonka tarkoituksena on pyrkiä poistamaan verestä ylimääräistä glukoosia. Tämän tehtävän suorittamiseksi haima kuljettaa glukoosia glykogeenin ja rasvan ylläpitämiin varastoihin. Tähän asti on ajateltu, että kalorittomat makeutusaineet eivät ole pystyneet stimuloimaan tämän hormonin vapautumista. Vaikka tämä onkin totta, mahtuu siihen muutamia varteenotettavia näkökulmia.
On totta, että makeutusaineet eivät kykene suoranaisesti stimuloimaan insuliinin tuotantoa. Lisäksi on kuitenkin todistettu, että ne voivat tehdä sen epäsuorasti.
Tämä epäsuora vaikutus johtuu makeutusaineiden kyvystä kiihdyttää vatsan tyhjenemistä ja tehostaa ruoan imeytymistä suolistossa. Mutta koska makeutusaineet ovat aineita, joissa ei ole kaloreita, tästä ei periaatteessa pitäisi olla haittaa.
Makeutusaineita lisätään usein kuitenkin sellaisiin elintarvikkeisiin, joista kaloreita löytyy – ja usein jopa runsaasti. Näistä hyviä esimerkkejä ovat erilaiset mehut, leivonnaiset, keksit ja maitotuotteet. Näiden ruoka-aineiden nauttiminen (olivat ne sitten kyllästettyjä kalorittomilla makeutusaineilla tai eivät) luovat ihanteelliset olosuhteet ylimääräisen glukoosin tuottamiseksi veressä ja näin johtavat myös insuliinin nopeaan vapautumiseen.
Kalorittomat makeutusaineet voivat siis stimuloida insuliinin tuotantoa välillisesti.
Veren epävakaa glukoosipitoisuus oletettavasti stimuloi insuliinin tuotantoa haimassa. Tämä voi johtaa niin kutsuttuun “insuliinin vastustuskykyyn”, joka taas lisää diabetes mellituksen, ylipainon ja liikalihavuuden riskiä.
Elimistön energiatasapainon käsitteellä viitataan nautittujen kalorien ja poltettujen kalorien väliseen suhteeseen. Positiivinen energiatasapaino tarkoittaa sitä, että elimistön polttamien kalorien määrä on pienempi kuin päivässä nautittujen kalorien määrä, siinä missä loogisesti negatiivinen energiatasapaino taas viittaa siihen, että elimistön polttamien kalorien määrä on suurempi kuin päivässä nautittujen kalorien määrä.
Huolimatta makeutusaineiden kalorittomuudesta, makeutusaineet pyrkivät positiiviseen energiatasapainoon. Tämä johtuu seuraavista syistä:
Makeutusaineiden makea maku on haitallista. Toistuva altistuminen makealle vain lisää riippuvuutta siihen. Jos otamme huomioon sen, että makeaa makua ei voida saavuttaa luonnollisilla elintarvikkeilla, on selvää, että kuluttajat valitsevat mieluummin keinotekoisia ruokia. Nämä sisältävät yleensä lukemattomia määriä täysin turhia kaloreita.
Ajatus siitä, että kalorittomia makeutusaineita sisältävät elintarvikkeet “eivät lihota”, pelkästään lisää niiden kulutusta. Lopputuloksena on tällöin se, että nautimme suuremman määrän näillä makeutusaineilla makeutettuja elintarvikkeita kuin mitä olisimme nauttineet “epäterveellisiä” perinteisellä sokerilla kyllästettyjä elintarvikkeita.
Makeutusaineet vähentävät ruoan lämpövaikutusta. Lämpövaikutus viittaa ruoan sulamiseen, imeytymiseen ja aineenvaihduntaan käytettyjen kalorien määrään. Lämpövaikutuksen laskeminen tarkoittaa käytännössä sitä, että elimistön kuluttama energiamäärä laskee ja siksi tällöin myös positiivisen energiatasapainon syntymisen riski on suurempi.
Makeutusaineet eivät kykene aktivoimaan elimistön niin kutsuttua “hyvitysjärjestelmää”. Tästä syystä kalorittomilla makeutusaineilla kyllästettyjä elintarvikkeita tulee syödä jatkuvasti tämän välittömän nautinnon tunteen tuottamiseksi.
Makeutusaineiden vaikutus suoliston mikrobistoon
Suoliston mikrobistolla viitataan joukkoon bakteereja, jotka elävät suolistossamme symbioosissa (molemminpuolinen hyöty). Vaikka sen lopullinen rakenne huipentuu ihmisellä jo kahden vuoden iässä, se voi muuttua koko elämän ajan johtuen useista eri tekijöistä. Ruokavalio on yksi näistä tekijöistä.
Lihavuudesta kärsivien ihmisten suoliston mikrobisto on ominaisuuksiltaan juuri sellainen, joka suosii liikalihavuuden tilaa. Tänä päivänä tiedämme, että myös kalorittomat makeutusaineet kykenevät muuttamaan suoliston mikrobistoa, jolloin taipuvaisuus lihavuudesta kärsiville ihmisille ominaisen mikrobiston kehittämisen riski kasvaa.
Kalorittomat makeutusaineet kykenevät tuottamaan liikalihaville ihmisille ominaisen suoliston mikrobiston.
Makeutusaineiden rooli adiposyyttien eli rasvasolujen kokoon ja lukumäärään vaihtelee. Tämä vaikutus riippuu sekä makeutusaineen että niitä nauttivan henkilön ominaisuuksista. Siksi tieteellinen näyttö ei pysty vahvistamaan eikä kieltämään makeutusaineiden vaikutuksia rasvasoluihin.
Kaikkien yllä esiteltyjen syiden perusteella voisimme kuitenkin vahvistaa, että kalorittomat makeutusaineet eivät ole luotettavia liittolaisia taistossa lihavuutta vastaan.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Tey SL., Salleh NB., Henry J., Forde CG., Effects of aspartame, monk fruit, stevia, and sucrose sweetened beverages on postpandrial glucose, insulina and energy intake. Int J Obes, 2017.
Pearlman M., Obert J., Casey L., The association between artificial sweeteners and obesity. Curr Gastroenterol Rep, 2017.
Clercq NC., Groen AK., Romijn JA., NIeuwdorp M., Gut microbiota in obesity and undernutrition. Adv Nutr, 2016.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.
