Lapsen yökastelu: syyt ja hoito

Lapsen yökastelu on erään tyyppistä inkontinenssia, jota on yleensä 4-6 -vuotiailla. Siihen kuuluu toistuvaa virtsankarkailua yöllä nukuttaessa. Virtsa voi karkailla päivälläkin.

Jotta tilaa voitaisin pitää sairautena, kastelun tulee tapahtua ainakin kahdesti viikossa ja vähintään kolmena kuukautena peräkkäin. Jos kyseessä ei ole sairaus, tällöin lapsella on käytösongelma.

Hyvä uutinen on se, että on useita tapoja auttaa lasta oppimaan kunnolliset ja säännölliset virtsaamistottumukset. Nyt kerromme tämän tilan pääoireista sekä hoitosuosituksista, jotta voisit auttaa omaa lastasi hallitsemaan kyseistä ongelmaa.

Lapsen yökastelu: diagnosointi

Lapsen kastelun pääoireena on siis ei-tahdonalainen virtsaaminen. Näin voi käydä useasti yön aikana sekä vähemmissä määrin myös päivällä.

Tällöin lapsella on vaikeuksia herätä, ja hänellä voi olla myös ummetusta.

Jotta yökastelu voidaan diagnosoida, lastenlääkäri tai lääkäri ottaa huomioon lapsen iän, virtsaamistiheyden sekä terveyshistorian.

Lisäksi katsotaan vanhempien asennetta ongelman käsittelyyn sekä ehdotetaan lisäkokeita, jotta voidaan sulkea pois laskuista muut sairaudet.

Diagnoosi on positiivinen, jos:

• Lapsi on 4-6 -vuotias.
• Ei-tahdonalaista virtsaamista tapahtuu monta kertaa viikossa ja vähintään kolmen kuukauden ajan.
• Inkontinenssi on tavallisinta yöllä (sängyn kastelu).
• Virtsaaminen tapahtuu yleensä 30 minuutin ja kolmen tunnin välillä nukkumaanmenosta.

Lapsen yökastelun hoito

Moni vanhempi ei ota yhteyttä lastenlääkäriin, kun lapsella ilmenee yökastelua. Tällöin lapselle ei tarjota asianmukaista hoitoa. Vaikka onkin totta, että ongelma lievittyy lapsen kasvaessa, joskus se voi monimutkaistua siksi, että hoitoa ei saatu.

On tärkeää saada diagnoosi ajoissa, sillä joskus tämä ongelma johtuu jostakin taustalla olevasta asiasta. Hyvä hoito myös estää lapsen sosiaalisen elämän kärsimisen kastelun vuoksi.

Lääkkeettömät hoitomuodot

Suuri osa hoidosta koostuu lapsen käytöksen korjaamisesta. Ennen kuin lääkäri ehdottaa lääkkeitä, hänen tulee selittää sairauden syyt sekä antaa suosituksia ongelman torjumiseksi.

Keinoja voivat olla seuraavat:

• Selitetään lapselle ja vanhemmille, miten virtsatiejärjestelmä toimii ja mistä yökastelussa on kyse.
• Selitetään heille, että asia ei ole kenenkään syy, sillä se ei ole lapsen tai vanhempien aikaansaama ongelma.
• Tehdään selväksi vanhemmille, että lasta ei tulisi torua tai nolata, vaan sen sijaan hänelle tulisi tarjota tukea.
• Vanhempia pyydetään olemaan positiivisia hoidon aikana, mutta he eivät saisi olla liian aktiivisia – heidän ei siis tulisi herättää lasta keskellä yötä virtsalla käymään.
• Selitetään lapselle, että hänen tulee juoda runsaasti nestettä päivällä, mutta vähemmän kello 19 jälkeen.
• Pyydetään lasta kirjaamaan “kuivat” yöt ylös, jotta hän näkee edistymisensä.
• Autetaan luomaan hyviä virtsaamiseen liittyviä tottumuksia, jotta virtsarakon hallinta helpottuu.
• Edistetään hyvää hygieniaa kertomalla, että märät vaatteet tulee vaihtaa.
• Kerrotaan, että vaippoja ei tule käyttää, erityisiä tilanteita lukuun ottamatta.

Lääkehoito

Kun lääkäri suosittelee lääkkeitä yökasteluun, tämä voi käsittää desmopressiinin. Kyseinen lääke vähentää nesteen määrää yöllä, ja sen tehokkuus on 40-80 %.

Joskus käytetään oksibutyniinia, joka toimii lisäämällä virtsarakon tilavuutta. Lääkäri voi suositella myös imipramiinia, joka on antidiureettinen lääke. Viimeisin vaihtoehto on kuitenkin vain erityisiin tilanteisiin, sillä se tuottaa sivuvaikutuksia.

Suosituksia vanhemmille

Joillekin vanhemmille tilanteen hallinta on hyvin vaikeaa. Kannattaa ottaa avuksi seuraavat vinkit yökastelun vähentämiseksi ja lapsen olon parantamiseksi:

• Älä anna nesteitä ennen nukkumaanmenoa.
• Älä toru tai rankaise lasta, jos sänky kastuu.
• Paranna lapsen itsetuntoa motivoimalla häntä pääsemään ongelmasta ylitse.
• Opeta häntä käymään pissalla ennen nukkumaanmenoa.
• Selitä hänelle, että sängyn kastelusta yritetään päästä eroon.
• Varmista, että hän käy vessassa useamman kerran päivässä.

Lapsen yökastelu on tavallinen ja harmiton ongelma 4-6 -vuotiailla. Vaikka se ei yleensä vaikuta lapsen terveyteen, on hyvin tärkeää kiinnittää tilaan huomiota, jotta lapsen itsetunto ei kärsisi. Hoito koostuu suurissa määrin siitä, että opetetaan hyviä tottumuksia.