Lämpö ja kylmä urheiluvammojen hoidossa
Liikunnan harrastamiseen liittyy aina riski äkillisistä urheiluvammoista. Vamman sattuessa alamme usein pohtia, miten sitä tulisi hoitaa. Vaikka kylmä ja lämpö ovat urheiluvammojen hoidossa yleisesti käytetyt menetelmät, tähän liittyen tulisi paikata eräitä tietoaukkoja.
Miten lämpö ja kylmä auttavat urheiluvammojen hoidossa? Milloin suositellaan lämmintä ja milloin kylmää? Miten niitä käytetään ja kuinka kauan hoitoa tulisi jatkaa? Näihin kysymyksiin löydät vastaukset tästä artikkelista. Jatka siis lukemista, jotta opit hoitamaan vammojasi tehokkaasti!
Kylmä urheiluvammojen hoidossa
Kylmää käytetään erilaisiin tuki- ja liikuntaelinten vaivojen hoitoon. Tarkemmin ottaen paikallista kylmähoitoa käytetään tulehduksen, trauman aiheuttamien vammojen ja lihasvenähdysten lievittämiseen. Jäätä voidaan käyttää seuraavissa vaivoissa.
- Nyrjähdykset
- Bursiitti
- Lihasrevähdykset
- Tulehdus
Kylmä vaikuttaa vasokonstriktion kautta, eli se kaventaa verisuonia. Näin vammautuneen alueen verenkierto vähenee, mikä auttaa lievittämään tulehdusta lyhytaikaisesti.
Hyödyt
Kylmä auttaa lievittämään traumasta johtuvaa kipua, laskemaan turvotusta ja vähentämään lihaskramppeja.
Kuinka kylmää käytetään
Asiantuntijat suosittelevat käyttämään kylmiä geelipakkauksia tai liinaan käärittyä jääpalaa, jotta se ei ole suorassa kosketuksessa ihoon. Sitä tulisi käyttää 10–30 minuuttia. Prosessin tulisi olla keskeytymätön ja se tulisi toistaa kahden tunnin sykleissä.
Kylmähoitoa ei sitä vastoin suositella seuraavissa tilanteissa:
- Avohaavat
- Autonomisen hermoston toimintahäiriö
- Raynaud’n oireyhtymä
- Kasvaimet
Tutustu myös: Luun ruhjevamma: syyt, oireet ja hoidot
Lämpö urheiluvammojen hoidossa
Olemme nyt selventäneet, milloin kylmää tulisi käyttää urheiluvammojen hoidossa. Milloin on sitten syytä nostaa hoidon lämpötilaa?
Lämpöä käytetään erityisesti lihasvammoihin (kontraktuuriin) ja nivelten vaivoihin. Siitä tulee hoidon kulmakivi myös silloin, kun urheilijalla on kroonista kipua.
Lämpöhoito vaikuttaa verisuonia laajentavasti, mikä parantaa veren, ravinteiden ja hapen kulkeutumista hoidettavalle alueelle. Se käynnistää myös aineenvaihduntatoiminnan ja lisää tietysti myös tulehdusta.
Hyödyt
Lämpöhoidon hyötyjä, kun sitä tehdään tunnollisesti yllä mainittujen vaivojen hoitamiseksi, ovat esimerkiksi seuraavat:
- Lihasten rentoutuminen
- Lihas- ja nivelkivun lievittyminen
- Lisääntynyt pehmytkudosten suorituskyky
- Verenpaineen lasku
- Lisääntynyt liikkuvuus vamma-alueella, mikä on seurausta jänteiden, lihasten ja nivelten parantuneesta notkeudesta
Kuinka lämpöhoito toteutetaan
Lämpöhauteet, porekylvyt, lämpöpeitteet, lämpölamput ja ultraääni ovat yleisimpiä välineitä, joilla vamma-aluetta voidaan lämmittää.
Toipumisprosessi tulisi aloittaa lämpöhoidolla 48–72 tunnin kuluessa vamman synnystä. Alustavan vaiheen jälkeen valittu materiaali laitetaan iholle (ei jatkuvasti) 10–30 minuutin ajaksi.
Kuten kylmän kohdalla, lämpöä tulisi välttää tietyissä tilanteissa. Lämpöhoitoa ei suositella muun muassa seuraavissa tilanteissa:
- Tulehdus
- Hyvin kuumat alueet
- Pahanlaatuiset kasvaimet
- Tuoreet iskut
- Tuntoherkkyyden muutokset
- Infektiot
- Verenvuodot
Lue myös: Kuinka korkeat lämpötilat vaikuttavat lääkkeisiin?
Lämpö ja kylmä urheiluvammojen hoidossa (kontrastikylvyt)
Tähän saakka olemme tutustuneet laajemmin kylmän ja lämmön käyttöön urheiluvammoissa. Lämpö- ja kylmähoito eivät kuitenkaan aina sulje toisiaan pois. Tästä ovat saaneet alkunsa niin kutsutut “kontrastikylvyt”.
Tässä hoidossa kylmää ja lämmintä vuorotellaan tiettyjen vammojen ja trauman hoitamiseksi. Näin saadaan aikaan verisuonten laajenemista ja supistumista verenkierron tehostamiseksi paikallisesti, erityisesti raajoissa.
Ennen veteen upottautumista sekä kylmän että kuuman veden lämpötila on säädettävä tarkoin, sillä hoidon teho riippuu tästä. Lämpimän veden tulisi olla 38–44 ℃, kun taas kylmän veden tulisi olla 10–20 ℃. Tätä hoitoa käytetään enemmän tendinopatioihin eli jännekipuihin ja venähdyksiin.
Vielä lopuksi
Kylmä ja lämpö urheiluvammojen hoidossa ovat vain lisäapu muiden toipumista nopeuttavien menetelmien oheen. Täydellisen toipumisen takaavat lisäksi fysioterapeutin suosittelemat harjoitteet sekä hieronnat.
On erittäin tärkeää antaa ammattilaisen päättää, käytetäänkö hoidossa kylmää, lämmintä vai molempia, jotta vältetään haitalliset seuraukset, jotka voisivat aiheuttaa lisäongelmia pitkällä aikavälillä.
Liikunnan harrastamiseen liittyy aina riski äkillisistä urheiluvammoista. Vamman sattuessa alamme usein pohtia, miten sitä tulisi hoitaa. Vaikka kylmä ja lämpö ovat urheiluvammojen hoidossa yleisesti käytetyt menetelmät, tähän liittyen tulisi paikata eräitä tietoaukkoja.
Miten lämpö ja kylmä auttavat urheiluvammojen hoidossa? Milloin suositellaan lämmintä ja milloin kylmää? Miten niitä käytetään ja kuinka kauan hoitoa tulisi jatkaa? Näihin kysymyksiin löydät vastaukset tästä artikkelista. Jatka siis lukemista, jotta opit hoitamaan vammojasi tehokkaasti!
Kylmä urheiluvammojen hoidossa
Kylmää käytetään erilaisiin tuki- ja liikuntaelinten vaivojen hoitoon. Tarkemmin ottaen paikallista kylmähoitoa käytetään tulehduksen, trauman aiheuttamien vammojen ja lihasvenähdysten lievittämiseen. Jäätä voidaan käyttää seuraavissa vaivoissa.
- Nyrjähdykset
- Bursiitti
- Lihasrevähdykset
- Tulehdus
Kylmä vaikuttaa vasokonstriktion kautta, eli se kaventaa verisuonia. Näin vammautuneen alueen verenkierto vähenee, mikä auttaa lievittämään tulehdusta lyhytaikaisesti.
Hyödyt
Kylmä auttaa lievittämään traumasta johtuvaa kipua, laskemaan turvotusta ja vähentämään lihaskramppeja.
Kuinka kylmää käytetään
Asiantuntijat suosittelevat käyttämään kylmiä geelipakkauksia tai liinaan käärittyä jääpalaa, jotta se ei ole suorassa kosketuksessa ihoon. Sitä tulisi käyttää 10–30 minuuttia. Prosessin tulisi olla keskeytymätön ja se tulisi toistaa kahden tunnin sykleissä.
Kylmähoitoa ei sitä vastoin suositella seuraavissa tilanteissa:
- Avohaavat
- Autonomisen hermoston toimintahäiriö
- Raynaud’n oireyhtymä
- Kasvaimet
Tutustu myös: Luun ruhjevamma: syyt, oireet ja hoidot
Lämpö urheiluvammojen hoidossa
Olemme nyt selventäneet, milloin kylmää tulisi käyttää urheiluvammojen hoidossa. Milloin on sitten syytä nostaa hoidon lämpötilaa?
Lämpöä käytetään erityisesti lihasvammoihin (kontraktuuriin) ja nivelten vaivoihin. Siitä tulee hoidon kulmakivi myös silloin, kun urheilijalla on kroonista kipua.
Lämpöhoito vaikuttaa verisuonia laajentavasti, mikä parantaa veren, ravinteiden ja hapen kulkeutumista hoidettavalle alueelle. Se käynnistää myös aineenvaihduntatoiminnan ja lisää tietysti myös tulehdusta.
Hyödyt
Lämpöhoidon hyötyjä, kun sitä tehdään tunnollisesti yllä mainittujen vaivojen hoitamiseksi, ovat esimerkiksi seuraavat:
- Lihasten rentoutuminen
- Lihas- ja nivelkivun lievittyminen
- Lisääntynyt pehmytkudosten suorituskyky
- Verenpaineen lasku
- Lisääntynyt liikkuvuus vamma-alueella, mikä on seurausta jänteiden, lihasten ja nivelten parantuneesta notkeudesta
Kuinka lämpöhoito toteutetaan
Lämpöhauteet, porekylvyt, lämpöpeitteet, lämpölamput ja ultraääni ovat yleisimpiä välineitä, joilla vamma-aluetta voidaan lämmittää.
Toipumisprosessi tulisi aloittaa lämpöhoidolla 48–72 tunnin kuluessa vamman synnystä. Alustavan vaiheen jälkeen valittu materiaali laitetaan iholle (ei jatkuvasti) 10–30 minuutin ajaksi.
Kuten kylmän kohdalla, lämpöä tulisi välttää tietyissä tilanteissa. Lämpöhoitoa ei suositella muun muassa seuraavissa tilanteissa:
- Tulehdus
- Hyvin kuumat alueet
- Pahanlaatuiset kasvaimet
- Tuoreet iskut
- Tuntoherkkyyden muutokset
- Infektiot
- Verenvuodot
Lue myös: Kuinka korkeat lämpötilat vaikuttavat lääkkeisiin?
Lämpö ja kylmä urheiluvammojen hoidossa (kontrastikylvyt)
Tähän saakka olemme tutustuneet laajemmin kylmän ja lämmön käyttöön urheiluvammoissa. Lämpö- ja kylmähoito eivät kuitenkaan aina sulje toisiaan pois. Tästä ovat saaneet alkunsa niin kutsutut “kontrastikylvyt”.
Tässä hoidossa kylmää ja lämmintä vuorotellaan tiettyjen vammojen ja trauman hoitamiseksi. Näin saadaan aikaan verisuonten laajenemista ja supistumista verenkierron tehostamiseksi paikallisesti, erityisesti raajoissa.
Ennen veteen upottautumista sekä kylmän että kuuman veden lämpötila on säädettävä tarkoin, sillä hoidon teho riippuu tästä. Lämpimän veden tulisi olla 38–44 ℃, kun taas kylmän veden tulisi olla 10–20 ℃. Tätä hoitoa käytetään enemmän tendinopatioihin eli jännekipuihin ja venähdyksiin.
Vielä lopuksi
Kylmä ja lämpö urheiluvammojen hoidossa ovat vain lisäapu muiden toipumista nopeuttavien menetelmien oheen. Täydellisen toipumisen takaavat lisäksi fysioterapeutin suosittelemat harjoitteet sekä hieronnat.
On erittäin tärkeää antaa ammattilaisen päättää, käytetäänkö hoidossa kylmää, lämmintä vai molempia, jotta vältetään haitalliset seuraukset, jotka voisivat aiheuttaa lisäongelmia pitkällä aikavälillä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Van der Bekerom M, Struijs P, Blankevoort L, Van Dijk C y Kerkhoffs G. ¿Cuál es la evidencia de la terapia de reposo, hielo, compresión y elevación en el tratamiento de los esguinces de tobillo en adultos? J Athl Train. 2012.
- Thorsson O. Kylbehandling av idrottsskador. En aktuell litteraturöversikt [Cold therapy of athletic injuries. Current literature review]. Lakartidningen. 2001 Mar 28;98(13):1512-3. Swedish. PMID: 11330146.
- Fisucus K, Kaminski T y Power M. Cambios en el flujo sanguíneo de la parte inferior de la pierna durante la terapia de agua caliente-fría y de contraste. Arch Phys Med Rehabil. 2005.
- Cochrane J. Una revisión de la inmersión alterna en agua fría y caliente para la recuperación del atleta. Fisioterapia en el deporte. 2004.
-
Malanga GA, Yan N, Stark J. Mechanisms and efficacy of heat and cold therapies for musculoskeletal injury. Postgrad Med. 2015 Jan;127(1):57-65. doi: 10.1080/00325481.2015.992719. Epub 2014 Dec 15. PMID: 25526231.
- Llor J. Evidencia científica de la hidroterapia, balneoterapia, termoterapia, crioterapia y talasoterapia. Medicina naturista. 2008. Disponible en: https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=2574514.
- Andrade J, Costa S, Facó S, Magalhães A, Silva A, Minghini B et al. LA INFLUENCIA DE LA TERMOTERAPIA EN LA GANANCIA DE FLEXIBILIDAD DE LOS MÚSCULOS ISQUIOTIBIANOS. Rev Bras Med Esporte [Internet]. 2016. Disponible en: http://www.scielo.br/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S1517-86922016000300227&lng=en.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.