Aporofobia: köyhien hylkiminen ja halveksuminen
Aporofobia on neologismi, joka muodostuu kahden kreikkalaisen termin, áporos (ilman resursseja) ja fobos (pelko), yhdistelmästä. Se tarkoittaa vihaa, pelkoa, inhoa tai vihamielisyyttä köyhiä tai avuttomia kohtaan.
Ensimmäinen tätä käsitettä käyttänyt ja levittänyt henkilö oli Valencian yliopiston filosofi ja professori Adela Cortina 1990-luvulla. Hänen tavoitteenaan oli erottaa tämä asenne muista syrjivistä ilmenemismuodoista, kuten muukalaisvihasta tai rasismista. Tässä mielessä Cortina puolustaa, että muukalaisviha, rasismi sekä maahanmuuttajien tai pakolaisten hylkiminen ovat itse asiassa ilmentymiä vastenmielisyydestä, joka ei johdu heidän ulkomaalaistaustastaan, vaan yksinkertaisesti köyhyydestä.
Vuonna 2017 Urgent Spanish Foundation valitsi aporofobian vuoden sanaksi kiinnittääkseen huomiota tähän ilmiöön. Termi on jo osa espanjan kielen sanakirjaa, ja samana vuonna Espanjan senaatti hyväksyi esityksen, jossa vaadittiin aporofobian sisällyttämistä raskauttavana seikkana rikoslakiin.
Miten aporofobia ilmaistaan?
Arkielämässä aporofobia ilmenee kaksijakoisena asenteena. Ensinnäkin pyrkimyksenä asettua paremmin toimeentulevien puolelle, joilta voidaan saada jotain hyötyä, ja toiseksi taipumuksena jättää huomioimatta haavoittuvimmat, jotka eivät näytä kykenevän tarjoamaan mitään vastineeksi.
Maahanmuuttajien ja etenkin pakolaisten hylkiminen ei johdu siitä, että he ovat ulkomaalaisia, vaan siitä että heillä ei ole mitään tarjottavaa. Kuuluisalta ulkomaalaiselta jalkapalloilijalta ei tosiaankaan evätä oleskeluoikeutta, mutta köyhältä pakolaiselta yleensä se evätään.
Tässä Cortina ihmettelee, mikä on tämän maahanmuuttajien hyväksymisen ja hylkäämisen kaksoisstandardin takana. Ovatko jotkut hylätty siksi, että he ovat ulkomaalaisia, vai koska he ovat köyhiä?
Hän vastaa tähän kysymykseen itse toteamalla, että “köyhät hylätään, vaikka he olisivat omasta perheestä”. Toisin sanoen köyhät herättävät vieraanvaraisuuden sijaan hylkimistä ja vihamielisyyttä.
Mahdolliset syyt
Aporofobian syyt eivät ole kovin selviä. Joitakin hypoteeseja on kuitenkin esitetty.
Saatat nauttia tästäkin artikkelista: Mitkä ovat agorafobian oireet?
Ksenofobiset aivot
Neurotieteeseen perustuen Cortina sanoo, että aivoissa on muukalaisvihamielinen komponentti selviytymismekanismina. Toisin sanoen ihmisillä on biologinen taipumus ympäröidä itsensä ihmisillä, joiden kanssa he tuntevat enemmän läheisyyttä.
Tämä tarkoittaa, että meillä on tapana ryhmittyä ihmisten kanssa, jotka puhuvat samaa kieltä, joilla on samanlainen fysiologia, sama kulttuuri jne. Siksi on todennäköistä, että hyljeksimme niitä, jotka ovat erilaisia. Aivot voivat tulkita heidät uhkana.
Tämä selitys ei kuitenkaan yksin selitä aporofobian esiintymistä. On tärkeää huomata, että ihmiset ovat rationaalisia eläimiä, jotka tuntevat empatiaa. Pystymme huolehtimaan muista, eroistamme huolimatta.
Vastavuoroisuuden puuttuminen
Cortina toteaa, että aporofobia perustuu vastavuoroisuuden ja taloudellisen vaihdon periaatteeseen. Ihmisillä täytyy olla järjestelmässä jokin nähtävä tarkoitus.
Köyhiä, joilla ei ole resursseja, hyljeksitään, koska heillä ei ole tästä näkökulmasta mitään tarjottavaa yhteiskunnalle. Toisin sanoen köyhiä ovat ne, joilla ei ole työkaluja antaa takaisin sitä, mitä heille on annettu.
Kognitiivinen dissonanssi
Psykologisesta näkökulmasta on ehdotettu, että aporofobia voisi olla seurausta kognitiivisesta dissonanssista. Tämä määritellään psykologiseksi häiriöksi, joka koetaan, kun meillä on kaksi yhteensopimatonta ideaa tai käyttäytymistä, jotka eivät ole yhteensopivia uskomusjärjestelmämme kanssa.
Aporofobian tapauksessa havaitaan ristiriita sen välillä, miten joku näkee itsensä (“Olen hyvä ihminen”) ja hänen käyttäytymisensä (“En auta tai katson toiseen suuntaan, kun kohtaan haavoittuvan henkilön”). Tämä konflikti voi saada meidät etsimään perusteita ristiriitaisen käytöksen järkeistämiselle, mikä luo syyn hylkiä köyhiä ihmisiä.
Pidätkö tästä artikkelista? Saatat haluta lukea tämänkin: Mitä on tokofobia ja miksi siitä on päästävä yli?
Poliittiset ideologiat
Ideologisesta näkökulmasta uusliberaali ajattelu (perustuu individualismiin, kilpailuun ja meritokratiaan) olettaa, että menestys riippuu vain tahdosta, vaivannäöstä ja lahjakkuudesta, ja että sosioekonomisilla olosuhteilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Sen sijaan, että uusliberaali ymmärtäisi köyhyyden yhteiskunnallisena epäonnistumisena, hän reagoi halveksimalla ja syyttämällä köyhiä heidän tilanteestaan.
Sosiaaliset ja henkilökohtaiset vaikutukset
Aporofobia on ilmiö, joka ruokkii syrjäytymisen noidankehää. Ensinnäkin siksi, että sillä on kielteinen vaikutus ihmisen itsetuntoon, mikä ajaa häntä entistä syvemmälle alas.
Toiseksi, koska hylkiminen estää uudelleenintegroitumisen yhteiskuntaan ja työelämään. Köyhyyden oletetaan olevan pysyvä ja muuttumaton ihmisen identiteetin piirre.
Aporofobiaan perustuva diskurssi johtaa ihmisten dehumanisoitumiseen ja objektivointiin. Sen ankarin versio voi aiheuttaa verbaalista tai fyysistä väkivaltaa pilkkaamisen, loukkausten, nöyryytyksen tai fyysisen väkivallan muodossa.
Tällainen aggressio puolestaan vaikuttaa vakavasti uhrin mielenterveyteen, koska hän kokee usein avuttomuuden ja haavoittuvuuden tunnetta, pelkoa, ahdistusta, masennusta tai jopa itsemurha-ajatuksia.
Kuinka aporofobia voitetaan?
Adela Cortina ehdottaa, että paras tapa lopettaa apofobia on siitä opettaminen ja sen tiedostaminen (tiedottaminen kouluissa, yliopistoissa, mediassa ja sosiaalisissa verkostoissa). Niissä tulisi viljellä myötätuntoa ja altruismia.
Hänen mielestään meidän on purettava se väärä uskomus, ettei köyhillä ole mitään tarjottavaa. Cortina vahvistaa, ettei ole olemassa ihmistä, joka ei kykenisi tarjoamaan jotain arvokasta. Jos emme pysty näkemään sitä, meidän on terävöitettävä näköämme.
Myötätunto ja empatia eliminoituvat, kun uskomme, että köyhät ovat syyllisiä köyhyyteensä. Saavuttaaksemme myötätuntoisemman maailman meidän täytyy kyseenalaistaa ja miettiä uudelleen omaa uskomusjärjestelmäämme.
Ideologia, jonka mukaan köyhyys ei ole seurausta rakenteellisista olosuhteista, vaan seurausta omasta laiskuudesta, yksilön virheistä tai henkilökohtaisesta syyllisyydestä, rohkaisee köyhien näkemistä uhkana. Siten heidän syyttämisensä rohkaisee ihmisiä jättämään köyhät huomiotta ja jopa vainoamaan heitä.
Aporofobia on neologismi, joka muodostuu kahden kreikkalaisen termin, áporos (ilman resursseja) ja fobos (pelko), yhdistelmästä. Se tarkoittaa vihaa, pelkoa, inhoa tai vihamielisyyttä köyhiä tai avuttomia kohtaan.
Ensimmäinen tätä käsitettä käyttänyt ja levittänyt henkilö oli Valencian yliopiston filosofi ja professori Adela Cortina 1990-luvulla. Hänen tavoitteenaan oli erottaa tämä asenne muista syrjivistä ilmenemismuodoista, kuten muukalaisvihasta tai rasismista. Tässä mielessä Cortina puolustaa, että muukalaisviha, rasismi sekä maahanmuuttajien tai pakolaisten hylkiminen ovat itse asiassa ilmentymiä vastenmielisyydestä, joka ei johdu heidän ulkomaalaistaustastaan, vaan yksinkertaisesti köyhyydestä.
Vuonna 2017 Urgent Spanish Foundation valitsi aporofobian vuoden sanaksi kiinnittääkseen huomiota tähän ilmiöön. Termi on jo osa espanjan kielen sanakirjaa, ja samana vuonna Espanjan senaatti hyväksyi esityksen, jossa vaadittiin aporofobian sisällyttämistä raskauttavana seikkana rikoslakiin.
Miten aporofobia ilmaistaan?
Arkielämässä aporofobia ilmenee kaksijakoisena asenteena. Ensinnäkin pyrkimyksenä asettua paremmin toimeentulevien puolelle, joilta voidaan saada jotain hyötyä, ja toiseksi taipumuksena jättää huomioimatta haavoittuvimmat, jotka eivät näytä kykenevän tarjoamaan mitään vastineeksi.
Maahanmuuttajien ja etenkin pakolaisten hylkiminen ei johdu siitä, että he ovat ulkomaalaisia, vaan siitä että heillä ei ole mitään tarjottavaa. Kuuluisalta ulkomaalaiselta jalkapalloilijalta ei tosiaankaan evätä oleskeluoikeutta, mutta köyhältä pakolaiselta yleensä se evätään.
Tässä Cortina ihmettelee, mikä on tämän maahanmuuttajien hyväksymisen ja hylkäämisen kaksoisstandardin takana. Ovatko jotkut hylätty siksi, että he ovat ulkomaalaisia, vai koska he ovat köyhiä?
Hän vastaa tähän kysymykseen itse toteamalla, että “köyhät hylätään, vaikka he olisivat omasta perheestä”. Toisin sanoen köyhät herättävät vieraanvaraisuuden sijaan hylkimistä ja vihamielisyyttä.
Mahdolliset syyt
Aporofobian syyt eivät ole kovin selviä. Joitakin hypoteeseja on kuitenkin esitetty.
Saatat nauttia tästäkin artikkelista: Mitkä ovat agorafobian oireet?
Ksenofobiset aivot
Neurotieteeseen perustuen Cortina sanoo, että aivoissa on muukalaisvihamielinen komponentti selviytymismekanismina. Toisin sanoen ihmisillä on biologinen taipumus ympäröidä itsensä ihmisillä, joiden kanssa he tuntevat enemmän läheisyyttä.
Tämä tarkoittaa, että meillä on tapana ryhmittyä ihmisten kanssa, jotka puhuvat samaa kieltä, joilla on samanlainen fysiologia, sama kulttuuri jne. Siksi on todennäköistä, että hyljeksimme niitä, jotka ovat erilaisia. Aivot voivat tulkita heidät uhkana.
Tämä selitys ei kuitenkaan yksin selitä aporofobian esiintymistä. On tärkeää huomata, että ihmiset ovat rationaalisia eläimiä, jotka tuntevat empatiaa. Pystymme huolehtimaan muista, eroistamme huolimatta.
Vastavuoroisuuden puuttuminen
Cortina toteaa, että aporofobia perustuu vastavuoroisuuden ja taloudellisen vaihdon periaatteeseen. Ihmisillä täytyy olla järjestelmässä jokin nähtävä tarkoitus.
Köyhiä, joilla ei ole resursseja, hyljeksitään, koska heillä ei ole tästä näkökulmasta mitään tarjottavaa yhteiskunnalle. Toisin sanoen köyhiä ovat ne, joilla ei ole työkaluja antaa takaisin sitä, mitä heille on annettu.
Kognitiivinen dissonanssi
Psykologisesta näkökulmasta on ehdotettu, että aporofobia voisi olla seurausta kognitiivisesta dissonanssista. Tämä määritellään psykologiseksi häiriöksi, joka koetaan, kun meillä on kaksi yhteensopimatonta ideaa tai käyttäytymistä, jotka eivät ole yhteensopivia uskomusjärjestelmämme kanssa.
Aporofobian tapauksessa havaitaan ristiriita sen välillä, miten joku näkee itsensä (“Olen hyvä ihminen”) ja hänen käyttäytymisensä (“En auta tai katson toiseen suuntaan, kun kohtaan haavoittuvan henkilön”). Tämä konflikti voi saada meidät etsimään perusteita ristiriitaisen käytöksen järkeistämiselle, mikä luo syyn hylkiä köyhiä ihmisiä.
Pidätkö tästä artikkelista? Saatat haluta lukea tämänkin: Mitä on tokofobia ja miksi siitä on päästävä yli?
Poliittiset ideologiat
Ideologisesta näkökulmasta uusliberaali ajattelu (perustuu individualismiin, kilpailuun ja meritokratiaan) olettaa, että menestys riippuu vain tahdosta, vaivannäöstä ja lahjakkuudesta, ja että sosioekonomisilla olosuhteilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Sen sijaan, että uusliberaali ymmärtäisi köyhyyden yhteiskunnallisena epäonnistumisena, hän reagoi halveksimalla ja syyttämällä köyhiä heidän tilanteestaan.
Sosiaaliset ja henkilökohtaiset vaikutukset
Aporofobia on ilmiö, joka ruokkii syrjäytymisen noidankehää. Ensinnäkin siksi, että sillä on kielteinen vaikutus ihmisen itsetuntoon, mikä ajaa häntä entistä syvemmälle alas.
Toiseksi, koska hylkiminen estää uudelleenintegroitumisen yhteiskuntaan ja työelämään. Köyhyyden oletetaan olevan pysyvä ja muuttumaton ihmisen identiteetin piirre.
Aporofobiaan perustuva diskurssi johtaa ihmisten dehumanisoitumiseen ja objektivointiin. Sen ankarin versio voi aiheuttaa verbaalista tai fyysistä väkivaltaa pilkkaamisen, loukkausten, nöyryytyksen tai fyysisen väkivallan muodossa.
Tällainen aggressio puolestaan vaikuttaa vakavasti uhrin mielenterveyteen, koska hän kokee usein avuttomuuden ja haavoittuvuuden tunnetta, pelkoa, ahdistusta, masennusta tai jopa itsemurha-ajatuksia.
Kuinka aporofobia voitetaan?
Adela Cortina ehdottaa, että paras tapa lopettaa apofobia on siitä opettaminen ja sen tiedostaminen (tiedottaminen kouluissa, yliopistoissa, mediassa ja sosiaalisissa verkostoissa). Niissä tulisi viljellä myötätuntoa ja altruismia.
Hänen mielestään meidän on purettava se väärä uskomus, ettei köyhillä ole mitään tarjottavaa. Cortina vahvistaa, ettei ole olemassa ihmistä, joka ei kykenisi tarjoamaan jotain arvokasta. Jos emme pysty näkemään sitä, meidän on terävöitettävä näköämme.
Myötätunto ja empatia eliminoituvat, kun uskomme, että köyhät ovat syyllisiä köyhyyteensä. Saavuttaaksemme myötätuntoisemman maailman meidän täytyy kyseenalaistaa ja miettiä uudelleen omaa uskomusjärjestelmäämme.
Ideologia, jonka mukaan köyhyys ei ole seurausta rakenteellisista olosuhteista, vaan seurausta omasta laiskuudesta, yksilön virheistä tai henkilökohtaisesta syyllisyydestä, rohkaisee köyhien näkemistä uhkana. Siten heidän syyttämisensä rohkaisee ihmisiä jättämään köyhät huomiotta ja jopa vainoamaan heitä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Cortina A. Aporofobia, el rechazo al pobre: Un desafío para la democracia. Barcelona: Paidós, 2017.
- Del Prado, L. (2019). Adela Cortina: Aporofobia, el rechazo al pobre. Comunitania: Revista internacional de trabajo social y ciencias sociales, (17), 161-164.
- Esquembre, C. O. (2019). La aporofobia como desafío antropológico. De la lógica de la cooperación a la lógica del reconocimiento. Daimon Revista Internacional De Filosofía, (77), 215-224.
- Rojas D. Aporofobia, el rechazo al pobre. Rev. filos. [Internet]. 2018 [cosultado 19 oct 2021] 74: 319-321. Disponible en: https://www.scielo.cl/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0718-43602018000100319
- Valverde, E. M. P., Librero, A. B. N., Ordaz, R. G., Macho, A. Y., & González, Á. J. (2019). Detección de la discriminación hacia los pobres,«aporofobia». Miscelánea Comillas. Revista de Ciencias Humanas y Sociales, 77(151), 417-430.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.