Logo image
Logo image

Verensiirrot – tarkoitus ja toimenpide

2 minuuttia
Verensiirto voi pelastaa verenvuodoista, luuydinongelmasta tai perinnöllisestä sairaudesta kärsivän ihmisen hengen.
Verensiirrot – tarkoitus ja toimenpide
Viimeisin päivitys: 19 helmikuuta, 2022

Verensiirrot ovat yksi nykylääketieteen tukipilareista, sillä tämä toimenpide pelastaa monia ihmishenkiä korvaamalla esimerkiksi vamman seurauksena menetetyn veren.

Tiettävästi ensimmäiset verensiirrot tehtiin 1600-luvulla, mutta vasta 1900-luvulla tutkijat tunnistivat erilaiset veriryhmät. Ennen tätä verensiirrot saattoivat olla henkeä uhkaavia.

Veriryhmä on veren luokittelua verisolujen ja niiden seerumin ominaisuuksien mukaan. Kun ihminen saa verta muusta kuin omasta veriryhmästään, ilmenee mahdollisesti kohtalokkaita hylkimisreaktioita.

Tämä oivallus oli avain verensiirtojen kehittämiseen, ja nyt ne ovat turvallinen ja tehokas toimenpide. Tämän päivän artikkelissa kerromme kaiken tarvittavan verensiirroista.

Verensiirrot toimenpiteenä

Verensiirrot ovat rutiinitoimenpide lääketieteessä. Niissä potilas saa verta, tai joitakin sen johdannaisia, toiselta henkilöltä. Veri sisältää seuraavat osatekijät:

  • Punasoluja, jotka vastaavat hapen kuljettamisesta ja auttavat poistamaan kuona-aineita.
  • Valkosoluja, jotka auttavat kehoa torjumaan infektioita.
  • Verihiutaleita, jotka liittyvät veren hyytymiseen.
  • Plasmaa, joka on veren nestemäinen osa.

Verensiirron tekemiseksi tarvitaan toisten ihmisten luovuttamaa verta. Luovuttaja on luonnollisestikin vapaaehtoinen henkilö, joka ei saa minkäänlaista korvausta veren luovuttamisesta.

Käy lukemassa myös: Kuinka usein verikokeissa tulisi käydä?

Verenluovutus toimenpiteenä

Some figure

Verenluovutus on hyvin yksinkertainen toimenpide, joka voi auttaa pelastamaan ihmishenkiä. Verta luovuttavan henkilön on oltava terve, painettava yli 50 kiloa, eikä hänellä saa olla anemiaa tai muita veriongelmia.

Verta voi luovuttaa hakeutumalla verenluovutuspalveluun tai hyödyntämällä erilaisia terveyskampanjoita. Näitä järjestetään yleensä julkisissa tiloissa, kuten kouluissa, yliopistoilla ja kaupungintaloilla.

Verenluovutuksessa istutaan käsivarsi ojennettuna kädensijan päällä. Vastuuhenkilö mittaa verenpaineen ja varmistaa, että luovuttaja on optimaalisessa kunnossa luovuttaakseen verta. Sitten käsivarren ympärille sidotaan kiristysside.

Kun kiristysside on paikallaan, laboratorioteknikko löytää helposti oikean suonen ja työntää siihen neulan. Neulan on oltava steriili ja iho tulee puhdistaa ennen pistämistä. Kun neula on työnnetty ihoon, veri alkaa täyttää noin 5 dl:n pussia.

Toimenpide on yksinkertaisempi kuin miltä se vaikuttaa, eikä se satu. Se vie yleensä noin kymmenen minuuttia. Luovutuksen jälkeen vastuuhenkilö antaa pientä purtavaa luovuttajalle, jotta tämä toipuu. Verenluovutus harvoin johtaa komplikaatioihin.

Jotkut tutkimukset väittävät, että ihmiset luovuttavat noin 92 miljoonaa yksikköä verta vuosittain. Verta tarvitaan kuitenkin edelleen 22 miljoonaa yksikköä lisää maailmanlaajuisesti. Meidän kaikkien tulisikin rohkeasti luovuttaa verta.

Saatat pitää myös tästä artikkelista: 5 tärkeää syytä tietää perheenjäsentesi veriryhmät

Mikä on verensiirtojen tarkoitus?

Verensiirtoja käytetään niiden potilaiden hoidossa, joilla on puutosta jostakin veren osatekijästä. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos luuydin ei tuota verisoluja.

Verensiirtoa käytetään hemofilian hoidossa, jotta potilaan hyytymisprosessi tapahtuu kunnolla. Muita syitä verensiirtoihin ovat:

  • Verenvuotojen jälkeen korvaamaan menetetyn veren määrä
  • Isot leikkaukset, joissa menetetään paljon verta, kuten elinsiirrot ja vaurioiden korjaus
  • Krooninen anemia
  • Kemoterapiaa läpikäyvät potilaat

Mitkä ovat verensiirtojen riskit?

Yleisesti ottaen verensiirto on turvallinen toimenpide. Tästä huolimatta komplikaatioitakin voi esiintyä, vaikka riski tähän onkin pieni. Yleisimmät komplikaatiot ovat lievät allergiset reaktiot, jotka aiheuttavat nokkosihottumaa ja kuumetta.

Samoin on hyvä tietää, että verensiirrot voivat johtaa infektioihin, vaikka laboratorioteknikot testaavatkin verenluovuttajat sulkeakseen pois mahdolliset tarttuvat infektiot, kuten HIV:n ja hepatiitin.

Valitettavasti verensiirrot voivat joskus johtaa immuunireaktioihin. Tämä johtuu siitä, että immuunijärjestelmä hyökkää vieraita siirrettyjä punasoluja vastaan.

Yhteenveto

Verensiirto on toimenpide, joka voi pelastaa monia ihmishenkiä. Tästä syystä on tärkeää tietää, että kaikki terveet ihmiset voivat luovuttaa verta. Jonain päivänä saatat vaikka itse tarvita verta luovuttajalta.

 

Verensiirrot ovat yksi nykylääketieteen tukipilareista, sillä tämä toimenpide pelastaa monia ihmishenkiä korvaamalla esimerkiksi vamman seurauksena menetetyn veren.

Tiettävästi ensimmäiset verensiirrot tehtiin 1600-luvulla, mutta vasta 1900-luvulla tutkijat tunnistivat erilaiset veriryhmät. Ennen tätä verensiirrot saattoivat olla henkeä uhkaavia.

Veriryhmä on veren luokittelua verisolujen ja niiden seerumin ominaisuuksien mukaan. Kun ihminen saa verta muusta kuin omasta veriryhmästään, ilmenee mahdollisesti kohtalokkaita hylkimisreaktioita.

Tämä oivallus oli avain verensiirtojen kehittämiseen, ja nyt ne ovat turvallinen ja tehokas toimenpide. Tämän päivän artikkelissa kerromme kaiken tarvittavan verensiirroista.

Verensiirrot toimenpiteenä

Verensiirrot ovat rutiinitoimenpide lääketieteessä. Niissä potilas saa verta, tai joitakin sen johdannaisia, toiselta henkilöltä. Veri sisältää seuraavat osatekijät:

  • Punasoluja, jotka vastaavat hapen kuljettamisesta ja auttavat poistamaan kuona-aineita.
  • Valkosoluja, jotka auttavat kehoa torjumaan infektioita.
  • Verihiutaleita, jotka liittyvät veren hyytymiseen.
  • Plasmaa, joka on veren nestemäinen osa.

Verensiirron tekemiseksi tarvitaan toisten ihmisten luovuttamaa verta. Luovuttaja on luonnollisestikin vapaaehtoinen henkilö, joka ei saa minkäänlaista korvausta veren luovuttamisesta.

Käy lukemassa myös: Kuinka usein verikokeissa tulisi käydä?

Verenluovutus toimenpiteenä

Some figure

Verenluovutus on hyvin yksinkertainen toimenpide, joka voi auttaa pelastamaan ihmishenkiä. Verta luovuttavan henkilön on oltava terve, painettava yli 50 kiloa, eikä hänellä saa olla anemiaa tai muita veriongelmia.

Verta voi luovuttaa hakeutumalla verenluovutuspalveluun tai hyödyntämällä erilaisia terveyskampanjoita. Näitä järjestetään yleensä julkisissa tiloissa, kuten kouluissa, yliopistoilla ja kaupungintaloilla.

Verenluovutuksessa istutaan käsivarsi ojennettuna kädensijan päällä. Vastuuhenkilö mittaa verenpaineen ja varmistaa, että luovuttaja on optimaalisessa kunnossa luovuttaakseen verta. Sitten käsivarren ympärille sidotaan kiristysside.

Kun kiristysside on paikallaan, laboratorioteknikko löytää helposti oikean suonen ja työntää siihen neulan. Neulan on oltava steriili ja iho tulee puhdistaa ennen pistämistä. Kun neula on työnnetty ihoon, veri alkaa täyttää noin 5 dl:n pussia.

Toimenpide on yksinkertaisempi kuin miltä se vaikuttaa, eikä se satu. Se vie yleensä noin kymmenen minuuttia. Luovutuksen jälkeen vastuuhenkilö antaa pientä purtavaa luovuttajalle, jotta tämä toipuu. Verenluovutus harvoin johtaa komplikaatioihin.

Jotkut tutkimukset väittävät, että ihmiset luovuttavat noin 92 miljoonaa yksikköä verta vuosittain. Verta tarvitaan kuitenkin edelleen 22 miljoonaa yksikköä lisää maailmanlaajuisesti. Meidän kaikkien tulisikin rohkeasti luovuttaa verta.

Saatat pitää myös tästä artikkelista: 5 tärkeää syytä tietää perheenjäsentesi veriryhmät

Mikä on verensiirtojen tarkoitus?

Verensiirtoja käytetään niiden potilaiden hoidossa, joilla on puutosta jostakin veren osatekijästä. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos luuydin ei tuota verisoluja.

Verensiirtoa käytetään hemofilian hoidossa, jotta potilaan hyytymisprosessi tapahtuu kunnolla. Muita syitä verensiirtoihin ovat:

  • Verenvuotojen jälkeen korvaamaan menetetyn veren määrä
  • Isot leikkaukset, joissa menetetään paljon verta, kuten elinsiirrot ja vaurioiden korjaus
  • Krooninen anemia
  • Kemoterapiaa läpikäyvät potilaat

Mitkä ovat verensiirtojen riskit?

Yleisesti ottaen verensiirto on turvallinen toimenpide. Tästä huolimatta komplikaatioitakin voi esiintyä, vaikka riski tähän onkin pieni. Yleisimmät komplikaatiot ovat lievät allergiset reaktiot, jotka aiheuttavat nokkosihottumaa ja kuumetta.

Samoin on hyvä tietää, että verensiirrot voivat johtaa infektioihin, vaikka laboratorioteknikot testaavatkin verenluovuttajat sulkeakseen pois mahdolliset tarttuvat infektiot, kuten HIV:n ja hepatiitin.

Valitettavasti verensiirrot voivat joskus johtaa immuunireaktioihin. Tämä johtuu siitä, että immuunijärjestelmä hyökkää vieraita siirrettyjä punasoluja vastaan.

Yhteenveto

Verensiirto on toimenpide, joka voi pelastaa monia ihmishenkiä. Tästä syystä on tärkeää tietää, että kaikki terveet ihmiset voivat luovuttaa verta. Jonain päivänä saatat vaikka itse tarvita verta luovuttajalta.

 


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • OMS | Transfusión de sangre. (2016). WHO. Retrieved from https://www.who.int/topics/blood_transfusion/es/
  • Indicaciones para la transfusión | Centro Regional de Transfusión Sanguínea de Granada y Almería. (n.d.). Retrieved August 28, 2019, from http://transfusion.granada-almeria.org/actividad/indicaciones-para-la-transfusion
  • Melians Abreu, S. M., Núñez López, E., Esquivel Hernández, M., & Padrino González, M. (2017). Revista de ciencias médicas de Pinar del Río (Vol. 21). Editorial Ciencias Médicas. Retrieved from http://scielo.sld.cu/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S1561-31942017000100005
  • Información básica para donantes – Centro de Donación de Sangre de Cruz Roja. (n.d.). Retrieved August 28, 2019, from http://www.donarsangre.org/informacion-basica-para-donantes/

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.