Vanhempien menettäminen muuttaa kaiken

Vanhempien menettäminen on osa elämää, mutta siihen ei silti osaa varautua. On tärkeää antaa itselleen aikaa tottua tilanteeseen ja omistaa tarpeeksi aikaa surutyölle.

On yksi elämän surullisista tosiasioista, että kaikki menettävät vanhempansa jossain vaiheessa. Vaikka tilanne on täysin normaali ja kuolema on osa elämää, ei se tarkoita sitä, että vanhempien menettäminen olisi jotenkin helpompi kohdata tämän tiedon valossa. Vanhemmilla on valtava vaikutus lastensa elämässä ja vanhempien menettäminen on aina järkyttävä kokemus.

Kun vanhempien ja lapsien välillä vallitsee merkityksellinen, lämmin ja rakastava side, aiheutuu vanhemman kuolemasta paljon kärsimystä ja tuskaa, jota on vaikeaa kohdata. Kukaan ei voi opettaa toiselle, miltä vanhempien menettäminen tuntuu ja miten surun kanssa voi pärjätä.

Vanhemman kuolema jättää jälkeensä aukon lapsen elämässä, joka ei parane koskaan. On kuitenkin mahdollista oppia elämään tämän tyhjyyden kanssa ja lievittää kipua esimerkiksi muistelemalla mukavia yhdessä tehtyjä asioita ja vanhempien vaikutusta elämässä. Lapset kantavat vanhempiensa muistoa sydämessään aina.

Tässä artikkelissa pohdimme sitä, millainen vaikutus vanhempien kuolemalla on lapsen elämään ja miten kuolemasta seuraavan surun voi kohdata.

Kukaan ei ole valmis menettämään vanhempaansa

Sillä ei ole väliä, olitteko tiiviisti yhteydessä vai ette, sillä vanhemman ja lapsen välinen side on vahva lapsuudesta saakka. Menetyksestä aiheutuva kipu on väkevää ja musertavaa.

Rakkaan ihmisen kanssa rakennettu side ei katso aikaa tai välimatkaa, se vain on olemassa. Aikuinen lapsi voi kokea olevansa täysin hukassa ilman vanhempien läsnäoloa: heidän neuvojaan ja tukeaan, halausta ja rohkaisuja, jotka voivat tulla vain vanhemmilta.

Ihminen on sosiaalinen ja tunteellinen olento, ja vanhempiin muodostunut side on niin vahva, että kun vanhempi kuolee, tuntuu koko oma elämä romahtavan.

Jokainen kokee vanhempien kuolemasta aiheutuvan kivun eri tavalla

Surutyö on henkilökohtainen prosessi, ja jokainen käsittelee tunteitaan eri tavalla. Surutyön avulla voi kohdata kuoleman. Surussa käydään yleensä läpi seuraavat vaiheet:

• Asian kieltäminen
• Viha
• Neuvottelu
• Henkisen kivun ilmaisu
• Hyväksyminen

Kaikki nämä ovat tavallisia vaiheita surutyötä tehtäessä ja prosessi kestää yleensä 1-3 kuukautta. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että jokainen ihminen kohtaa surun eri tavalla ja osalla voi kestää vuosiakin ennen kuin olo helpottuu.

On tärkeää antaa kaikille tilaa surra omalla tavallaan. Älä loukkaannu jos sisarukset tai muu perheenjäsen reagoi eri tavalla kuin itse reagoit. Kipu kanavoidaan eri tavoin, ja mikään niistä ei ole huonompi tai parempi keino kohdata surua. Toiset itkevät viikkokausia, toiset vaikuttavat siltä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Anna kaikkien perheenjäsenten surra omalla tavallaan.

On tärkeää löytää oma kanavasi, jonka kautta voit hakea helpotusta tuskaasi. Puhuminen on yksi tärkeimmistä keinoista lievittää surua. Puhu läheisillesi tunteistasi, muistele vanhempiasi, vietä aikaa yksin, itke niin paljon kuin huvittaa ja katsele valokuvia.

Tuska hälvenee jokaisen päivän myötä. Et ehkä pysty uskomaan sitä surun ensivaiheissa, mutta lopulta tuska hellittää.

Hyvästien jättämisen merkitys

Vanhempien kuolema voi johtua pitkästä sairaudesta, yllättävästä terveysvaivasta tai onnettomuudesta. Joskus vanhempien kuolemaan pystyy valmistautumaan, jos se on tiedossa. Toisinaan se tapahtuu nopeasti ja täysin yllättäen.

• Se mikä satuttaa eniten, on tilanne, jossa lapsella ei ole ollut mahdollisuutta sanoa hyvästejä vanhemmilleen. Tilanteet, joissa lapsi kokee ettei saanut kertoa vanhemmalle miten paljon tätä rakastaa voi saada surutyön tuntumaan entistä vaikeammalta.
• Joskus läheinen ihminen kuolee riidan tai erimielisyyksien jälkeen, ja ihmisellä voi olla huono omatunto tilanteesta. Tämä voi tehdä menetyksen hyväksymisen vaikeaksi.
• Kenelläkään ei ole mahdollisuutta mennä ajassa taaksepäin. Se mitä voimme tehdä, on keskittyä siihen ajatukseen, että vanhemmat varmasti tietävät, miten paljon lapset heitä rakastavat. Vanhemmat eivät koskaan haluaisi aiheuttaa lapselle kärsimystä.

Tarve hymyillä ja kunnioittaa vanhemman muistoa

Vanhempien menettäminen jättää jälkeensä syvän haavan, joka ei parane kunnolla koskaan. Haavan kanssa voi kuitenkin oppia elämään ja onnellinen elämäkin on mahdollista vanhempien kuoleman jälkeen. Nämä vinkit voivat auttaa yli pahimmasta surusta:

• Vanhemmat eivät haluaisi, että lapset elävät surun kourissa vuodesta toiseen. Tämä voi vaikuttaa vaikealta, mutta sinun on pystyttävä hymyilemään, nauramaan ja olemaan onnellinen vanhempien kuoleman jälkeen. Onnellisen elämän viettäminen on hyvä tapa kunnioittaa heidän muistoaan.
• Täytä mielesi positiivisilla muistoilla ja erityisillä hetkillä, joista saat voimaa ja tukea.
• Parhaat isän tai äidin kanssa jaetut hetket ovat lahjoja, jotka voit välittää omille lapsillesi. Onnelliset muistot ovat paras mahdollinen perintökalleus.

Jokainen meistä joutuu jättämään hyvästit läheiselle ihmiselle. Kukaan ei kuitenkaan ole valmis tähän. Suru on osa elämää, mutta läheisten tuella ja asiasta puhumisella voi lievittää kokemaansa kipua. Tuska jota koet nyt, on voima joka kantaa sinut huomiseen. Opi elämään tässä hetkessä ja arvosta läheisiäsi nyt ja joka päivä.