Tyhjän pesän syndrooma - kun koti hiljenee
Oletko joskus tuntenut olosi yksinäiseksi? Jos olet vanhempi, olet ehkä kokenut sen, kun lapset kasvavat aikuisiksi ja jättävät kotipesän. Silloin esiin nousevat pelko ja yksinäisyys voi tehdä sen, että aiheutuu tyhjän pesän syndrooma.
Kaikkiin ihmisen kokemiin tunteisiin vaikuttaa se, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Tämä ei päde ainoastaan työ- tai perhetilanteissa, sillä ympärillä olevilla henkilöillä on hyvin oleellinen rooli jokaisen elämässä.
Itse asiassa voitaisiin sanoa, että toisilla ihmisillä on tässä mielessä avainasema elämässäsi, sillä he ovat suurimmassa roolissa tunteitasi koskien.
Mitä tulee isiin ja äiteihin, lapset tulevat lopulta jättämään kotipesän. Vanhemmat kyllä tietävät tämän, mutta on silti vaikeaa kohdata kodissa vallitseva yksinäisyys. Koti on muuttunut, ja se on täynnä muistoja menneiltä ajoilta.
Tyhjän pesän syndrooma ja menetys
Tyhjän pesän syndrooma voidaan tiivistää yhteen ainoaan sanaan: menetys. Lapset ovat päättäneet lähteä omille teilleen: elämään yksin tai opiskelemaan jossakin muualla, tai ehkä he ovat vain yksinkertaisesti lähteneet luomaan elämäänsä ja rakentamaan omaa perhettään.
On mahdollista, että äidit kokevat yksinäisyyttä kodissa kaikista eniten. He ovat nimittäin kantaneet lapsiaan sisällään, ja monesti tuntevat olevansa paljon syvemmin yhteydessä heihin.
Tällä tapaa lapsilla on hyvin tärkeä rooli äideille, sillä he tuntevat itsensä erittäin vastuullisiksi kaikesta, jota lapsille saattaa mahdollisesti tapahtua.
Äkillisesti käy sitten niin, että lasten makuuhuoneet ovat tyhjillään. Äiti ei enää siis huolehdi siitä, milloin lapset tulevat kotiin, eikä hänellä enää ole myöskään mahdollisuutta puhua heille yhtä usein kuin ennen.
Kaikki on muuttunut, ja vanhemmalle tämä on surua tuova asia. Usein käy niin, että vanhempi kehittää sellaisia käytöskuvioita joista lapsi ei pidä, kuten esimerkiksi jokapäiväinen soittaminen.
Tämä on normaalia – äiti haluaa entisenlaista yhteyttä lapseensa ja päivittäistä viestintää. Mutta kaikki on kuitenkin muuttunut.
Tilanne on paljon vaikeampi yksinhuoltajille, sillä jos olet osa pariskuntaa, tyhjän pesän syndrooma on paljon helpommin kestettävissä. Jos olet yksin, tunne siitä että olet yksinäinen tulee korostumaan.
Tästä huolimatta kyseessä on kuitenkin tilanne, jota kannattaa kunnioittaa. Se kannattaa oppia kohtaamaan kaikkein parhaimmalla mahdollisella tavalla. Suru ja kaipaus ovat normaaleja asioita. Vaikka tämä onkin vaikeaa, on aika hyväksyä se tosiasia, että poikaset ovat jättäneet pesän.
Nykyajan nuorten tilanne
Tyhjän pesän syndrooma tulee korostuneeksi negatiivisella tavalla nykyisin, sillä nuorten elämää määrittävät toisenlaiset olosuhteet: jo kypsiksi ehtineet lapset eivät välttämättä voi jättää kotiaan.
Työttömyys, vaikea työtilanne, motivaation puute tai kotona asumisen mukavuus johtaa siihen, että vanhemmat uskovat, että lapset tulevat olemaan heidän kanssaan koko elämän loppuun asti.
Ja jos työpaikka sitten löytyy, ei ole tavatonta, että se sijaitsee kaukana kotoa – työ saattaa olla jopa toisessa maassa. Tämä tekee vanhemman tuntemuksista vieläkin suuremmat, sillä hän ei ole valmistautunut kohtaamaan kyseistä tilannetta.
Kun lapset lähtevät luomaan omaa elämäänsä ja aloittavat oman perheen muodostamisen erossa vanhemmistaan, epämukavuuden tunne voi korostua, sillä vanhemmat näkevät kuinka vaikeaa on hoitaa lapsenlapsia ja saada yhteys heihin.
Tyhjän kodin aiheuttamien vaikeuksien voittaminen
On varmaa, että suhde vanhempien ja lasten välillä tulee määrittämään sen, kuinka vakava tyhjän pesän syndrooma vanhemmalla on. Kuten jo aikaisemmin sanoimmekin, yksinhuoltajat tulevat tuntemaan tilanteen vaikeammaksi. Tästä huolimatta voidaan kuitenkin muistaa tietyt asia, jotka helpottavat tilannetta huomattavasti.
- Tilanteen hyväksyminen: joskus saatat jäädä taistelemaan sellaista olosuhdetta vastaan, jota et pysty kyvyilläsi ratkaisemaan. On siis aika hyväksyä, että lapsesi ovat menneet eteenpäin ja alkaneet elää omaa elämäänsä.
- Keskity omaan kumppaniisi: jos olet parisuhteessa, saatat joskus jättää kumppanisi liian vähäiselle huomiolle, sillä olet keskittänyt kaiken huomiosi lapsiisi. Nyt on siis aika tehdä enemmän asioita yhdessä ja saada takaisin se avioparin elämä, joka teillä aikoinaan oli.
- Älä jää kotiin: olitpa sitten yksineläjä tai parisuhteessa, nyt on aika ottaa omaksesi tiettyjä terveellisiä sosiaalisia tapoja. Tapaa siis ystäviäsi, mene kävelylle ja tee sellaisia asioita, jotka auttavat sinua lievittämään sitä surua, jonka tunnet palatessasi tyhjään kotiisi.
Tyhjän pesän syndrooma on tietysti vaikea asia, mutta älä unohda sitä, että kyseessä on vain luonnollinen vaihe, joka jokaisen vanhemman on jossakin vaiheessa käytävä läpi.
Asia helpottuu kun hyväksyt tilanteen, ymmärrät sen sekä näet vaivaa hoitaaksesi sen parhaalla mahdollisella tavalla, jotta voisit olla oman itsesi paras liittolainen.
Oletko joskus tuntenut olosi yksinäiseksi? Jos olet vanhempi, olet ehkä kokenut sen, kun lapset kasvavat aikuisiksi ja jättävät kotipesän. Silloin esiin nousevat pelko ja yksinäisyys voi tehdä sen, että aiheutuu tyhjän pesän syndrooma.
Kaikkiin ihmisen kokemiin tunteisiin vaikuttaa se, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Tämä ei päde ainoastaan työ- tai perhetilanteissa, sillä ympärillä olevilla henkilöillä on hyvin oleellinen rooli jokaisen elämässä.
Itse asiassa voitaisiin sanoa, että toisilla ihmisillä on tässä mielessä avainasema elämässäsi, sillä he ovat suurimmassa roolissa tunteitasi koskien.
Mitä tulee isiin ja äiteihin, lapset tulevat lopulta jättämään kotipesän. Vanhemmat kyllä tietävät tämän, mutta on silti vaikeaa kohdata kodissa vallitseva yksinäisyys. Koti on muuttunut, ja se on täynnä muistoja menneiltä ajoilta.
Tyhjän pesän syndrooma ja menetys
Tyhjän pesän syndrooma voidaan tiivistää yhteen ainoaan sanaan: menetys. Lapset ovat päättäneet lähteä omille teilleen: elämään yksin tai opiskelemaan jossakin muualla, tai ehkä he ovat vain yksinkertaisesti lähteneet luomaan elämäänsä ja rakentamaan omaa perhettään.
On mahdollista, että äidit kokevat yksinäisyyttä kodissa kaikista eniten. He ovat nimittäin kantaneet lapsiaan sisällään, ja monesti tuntevat olevansa paljon syvemmin yhteydessä heihin.
Tällä tapaa lapsilla on hyvin tärkeä rooli äideille, sillä he tuntevat itsensä erittäin vastuullisiksi kaikesta, jota lapsille saattaa mahdollisesti tapahtua.
Äkillisesti käy sitten niin, että lasten makuuhuoneet ovat tyhjillään. Äiti ei enää siis huolehdi siitä, milloin lapset tulevat kotiin, eikä hänellä enää ole myöskään mahdollisuutta puhua heille yhtä usein kuin ennen.
Kaikki on muuttunut, ja vanhemmalle tämä on surua tuova asia. Usein käy niin, että vanhempi kehittää sellaisia käytöskuvioita joista lapsi ei pidä, kuten esimerkiksi jokapäiväinen soittaminen.
Tämä on normaalia – äiti haluaa entisenlaista yhteyttä lapseensa ja päivittäistä viestintää. Mutta kaikki on kuitenkin muuttunut.
Tilanne on paljon vaikeampi yksinhuoltajille, sillä jos olet osa pariskuntaa, tyhjän pesän syndrooma on paljon helpommin kestettävissä. Jos olet yksin, tunne siitä että olet yksinäinen tulee korostumaan.
Tästä huolimatta kyseessä on kuitenkin tilanne, jota kannattaa kunnioittaa. Se kannattaa oppia kohtaamaan kaikkein parhaimmalla mahdollisella tavalla. Suru ja kaipaus ovat normaaleja asioita. Vaikka tämä onkin vaikeaa, on aika hyväksyä se tosiasia, että poikaset ovat jättäneet pesän.
Nykyajan nuorten tilanne
Tyhjän pesän syndrooma tulee korostuneeksi negatiivisella tavalla nykyisin, sillä nuorten elämää määrittävät toisenlaiset olosuhteet: jo kypsiksi ehtineet lapset eivät välttämättä voi jättää kotiaan.
Työttömyys, vaikea työtilanne, motivaation puute tai kotona asumisen mukavuus johtaa siihen, että vanhemmat uskovat, että lapset tulevat olemaan heidän kanssaan koko elämän loppuun asti.
Ja jos työpaikka sitten löytyy, ei ole tavatonta, että se sijaitsee kaukana kotoa – työ saattaa olla jopa toisessa maassa. Tämä tekee vanhemman tuntemuksista vieläkin suuremmat, sillä hän ei ole valmistautunut kohtaamaan kyseistä tilannetta.
Kun lapset lähtevät luomaan omaa elämäänsä ja aloittavat oman perheen muodostamisen erossa vanhemmistaan, epämukavuuden tunne voi korostua, sillä vanhemmat näkevät kuinka vaikeaa on hoitaa lapsenlapsia ja saada yhteys heihin.
Tyhjän kodin aiheuttamien vaikeuksien voittaminen
On varmaa, että suhde vanhempien ja lasten välillä tulee määrittämään sen, kuinka vakava tyhjän pesän syndrooma vanhemmalla on. Kuten jo aikaisemmin sanoimmekin, yksinhuoltajat tulevat tuntemaan tilanteen vaikeammaksi. Tästä huolimatta voidaan kuitenkin muistaa tietyt asia, jotka helpottavat tilannetta huomattavasti.
- Tilanteen hyväksyminen: joskus saatat jäädä taistelemaan sellaista olosuhdetta vastaan, jota et pysty kyvyilläsi ratkaisemaan. On siis aika hyväksyä, että lapsesi ovat menneet eteenpäin ja alkaneet elää omaa elämäänsä.
- Keskity omaan kumppaniisi: jos olet parisuhteessa, saatat joskus jättää kumppanisi liian vähäiselle huomiolle, sillä olet keskittänyt kaiken huomiosi lapsiisi. Nyt on siis aika tehdä enemmän asioita yhdessä ja saada takaisin se avioparin elämä, joka teillä aikoinaan oli.
- Älä jää kotiin: olitpa sitten yksineläjä tai parisuhteessa, nyt on aika ottaa omaksesi tiettyjä terveellisiä sosiaalisia tapoja. Tapaa siis ystäviäsi, mene kävelylle ja tee sellaisia asioita, jotka auttavat sinua lievittämään sitä surua, jonka tunnet palatessasi tyhjään kotiisi.
Tyhjän pesän syndrooma on tietysti vaikea asia, mutta älä unohda sitä, että kyseessä on vain luonnollinen vaihe, joka jokaisen vanhemman on jossakin vaiheessa käytävä läpi.
Asia helpottuu kun hyväksyt tilanteen, ymmärrät sen sekä näet vaivaa hoitaaksesi sen parhaalla mahdollisella tavalla, jotta voisit olla oman itsesi paras liittolainen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- RAUP, J. L., & MYERS, J. E. (1989). The Empty Nest Syndrome: Myth or Reality? Journal of Counseling & Development. https://doi.org/10.1002/j.1556-6676.1989.tb01353.x
- Lowenthal, M. F. (1972). Transition to the Empty Nest. Archives of General Psychiatry. https://doi.org/10.1001/archpsyc.1972.01750190010003
- Mitchell, B. A., & Lovegreen, L. D. (2009). The empty nest syndrome in midlife families: A multimethod exploration of parental gender differences and cultural dynamics. Journal of Family Issues. https://doi.org/10.1177/0192513X09339020
- Chen, D., Yang, X., & Aagard, S. D. (2012). The Empty Nest Syndrome: Ways to Enhance Quality of Life. Educational Gerontology. https://doi.org/10.1080/03601277.2011.595285
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.