Tunne-elämän kypsyys on epätäydellisyyden hyväksymistä
Tunne-elämän kypsyys on sitä, että olet onnellinen vaikka tiedät, että elämä ei ole täydellistä. Tämä kypsyys tulee sen mukana, kun saat elämän oppitunnit, liikut eteenpäin, sopeudut elämään ja opit tuntemaan sen rytmit.
Kasvu on kuin kiipeämistä vuorelle ja elämän kokemista, jotta omakuvasi voisi vahvistua ja oppisit käsittelemään niitä asioita, jotka saavat olosi epämukavaksi. Näin pystyt oppimaan, muuttumaan ja kasvamaan. Sen myötä myös tunne-elämän kypsyys kehittyy.
Ajan kanssa tulet ymmärtämään, että ei ole olemassa mitään rakkautta, joka olisi voimakkaampaa kuin oman itsesi rakastaminen, ja tämä rakkaus muodostaa elämänasenteesi perustan. Tämä rakkaus on tukesi ja turvasi joka kerta, kun joudut nousemaan ylös kaaduttuasi, ja se tekee asiat vähemmän kivuliaiksi.
Tunne-elämän kypsyys kehittyy ajan kanssa ja elämän antaessa kolhuja. On kummallista, kuinka paljon ihminen kasvaa sellaisten aikojen myötä, jolloin on paljon stressiä, surua ja kärsimystä.
Nykypäivänä löytyy kirjoja melkeinpä mihin tahansa ongelmaan, mutta vielä ei ole ilmestynyt sellaista, jonka nimi olisi Elämän käsikirja kasvamiseen. Tämä viesti jää saapumatta kaiken sen kanssa, joka kertoo ihmiselle kuinka tulisi tai ei tulisi olla, ja mitä tulisi tai ei tulisi saavuttaa.
Jokainen ihminen on uniikki, ja koska kirjaa elämässä kasvamisesta ei ole olemassa, ei ole olemassa mitään tiettyä kaavaa, joka kertoisi sinulle, kuinka sinä tulet kasvamaan tai kuinka sinun tulisi kasvaa.
Tiedän, että olen päässyt kypsyyteen kun minulla ei enää ole tarvetta tuomita tai syyttää muita ihmisiä kaikesta siitä, mitä tapahtuu minulle.
-Anthony de Mello-
Tunne-elämän kypsyys ja matka sitä kohti
Matkallamme tunnetason kypsyyteen tulee aika, jolloin alamme miettimään niitä polkuja, jotka olemme elämässämme valinneet. Mitä merkkejä tunnetason kypsyydestä on olemassa? Seuraavassa kerromme näistä hiukan.
Tiedät, milloin sinun tulee sanoa hyvästit
Tunne-elämältään kypsät ihmiset tietävät, että elämä on paljon parempaa, kun sitä elää vapaasti. He tietävät, että tulee päästää irti siitä, mikä ei enää palvele heitä, sillä he ymmärtävät, että menneisyyteen katsominen estää ihmistä sulkemasta lukuja elämänsä kirjassa, ja se estää parantamasta tunnetason haavoja.
Elämän hyväksyminen ja tunnetason kipu
Kun olet oppinut kivustasi, se pelko, jota tunsit sisääsi katsomisesta tunnetason kipusi parantamiseksi on poissa, ja voit vihdoinkin ottaa askeleen eteenpäin elämässäsi.
Tiedät, kuinka viestiä siitä mitä ajattelet ja tunnet
Jos vältät katsomasta itseesi, annat negatiivisten asioiden menneisyydestäsi vaikuttaa tulevaisuuteesi. Tämä ei jätä tilaa millekään positiiviselle, ja se sattuu. Se sattuu erittäin suuresti.
Se mielen kirkkaus, joka tunteiltaan kypsillä ihmisillä on, on suuressa ristiriidassa sen laiskuuden ja jatkuvan kaaoksen kanssa, joka sellaisilla ihmisillä on, jotka eivät vielä ole päässet tunne-elämänsä kypsyyteen. Mielen kypsyys auttaa ihmistä ratkaisemaan jokapäiväisen elämän ongelmat tehokkaasti.
Lopetat valittamasta
Kypsät ihmiset ovat oppineet sekä hyväksymään että muuttumaan, mutta valittamisesta ei ole mitään hyötyä.
Olet empaattinen toisia kohtaan ilman, että olisit rasittunut
Tunne-elämän kypsyys on pitkälti empatiaa. Kypsät ihmiset pystyvät hallitsemaan tunteitaan.
Älä rankaise itseäsi virheistäsi
Virheet ovat paras tapa oppia, sillä ne auttavat sinua ymmärtämään omia puutteitasi. Kypsät ihmiset eivät rankaise itseään omista rajoituksistaan, vaan he etsivät tapoja parantaa niitä.
Tunnetason avoimuus
Kun muutut kypsemmäksi, ymmärrät pikku hiljaa, että tunteiden rajoittaminen on vain haitaksi omalle kehityksellesi. Vaikka onkin totta, että rajat ovat joskus tarpeellisia, on tärkeää alentaa niitä aina silloin tällöin.
Kypsät ihmiset nauttivat ajasta yksin ja muiden kanssa
Seuraava teksti on Charlie Chaplinin sanoma. Kuuluipa se hänelle tai ei, teksti on kaunis mietelmä siitä kävelystä elämän halki, jossa ihminen kypsyy ja muuttuu koko ajan.
“Olen antanut anteeksi virheitä, jotka olivat lähes anteeksiantamattomia. Olen yrittänyt korvata sellaisia ihmisiä, jotka olivat korvaamattomia, ja olen yrittänyt unohtaa ne, jotka olivat unohtamattomia. Olen ollut impulsiivinen, ja olen pettynyt ihmisiin silloin kun luulin sen olevan aivan mahdotonta. Mutta olen myös itse pettänyt niitä, joita olen rakastanut.
Olen nauranut kun luulin, etten siihen pystyisi. Olen saanut elinikäisiä ystäviä. Olen rakastanut ja tullut rakastetuksi, ja minut on myös torjuttu. Minua on rakastanut joku sellainen, jota en itse rakastanut.
Olen kiljunut ja hyppinyt ilosta. Olen elänyt rakkaudelle ja tehnyt ikuisia valoja, mutta olen myös rikkonut monen valan.
Olen itkenyt kuunnellessani musiikkia ja katsoessani valokuvia. Olen soittanut jollekin vain kuullakseni heidän äänensä. Olen rakastunut hymyyn. Olen hetkittäin ajatellut, että kuolen, koska kaipaan jotakuta niin paljon.
Olen pelännyt jonkun tärkeän ihmisen menettämistä (ja menettänyt hänet tästä huolimatta). Mutta olen selvinnyt!
Ja olen edelleen elossa!
En ole vain matkalla elämän läpi. Eikä sinunkaan tulisi olla.
ELÄ!!
On hyvä taistella määrätietoisesti, syleillä elämää ja elää sitä intohimoisesti. Hävitä tyylikkäästi ja voittaa rohkeasti, sillä maailma kuuluu niille, jotka uskaltavat, ja elämä on liian lyhyt ollakseen merkityksetöntä.”
Tunne-elämän kypsyys on sitä, että olet onnellinen vaikka tiedät, että elämä ei ole täydellistä. Tämä kypsyys tulee sen mukana, kun saat elämän oppitunnit, liikut eteenpäin, sopeudut elämään ja opit tuntemaan sen rytmit.
Kasvu on kuin kiipeämistä vuorelle ja elämän kokemista, jotta omakuvasi voisi vahvistua ja oppisit käsittelemään niitä asioita, jotka saavat olosi epämukavaksi. Näin pystyt oppimaan, muuttumaan ja kasvamaan. Sen myötä myös tunne-elämän kypsyys kehittyy.
Ajan kanssa tulet ymmärtämään, että ei ole olemassa mitään rakkautta, joka olisi voimakkaampaa kuin oman itsesi rakastaminen, ja tämä rakkaus muodostaa elämänasenteesi perustan. Tämä rakkaus on tukesi ja turvasi joka kerta, kun joudut nousemaan ylös kaaduttuasi, ja se tekee asiat vähemmän kivuliaiksi.
Tunne-elämän kypsyys kehittyy ajan kanssa ja elämän antaessa kolhuja. On kummallista, kuinka paljon ihminen kasvaa sellaisten aikojen myötä, jolloin on paljon stressiä, surua ja kärsimystä.
Nykypäivänä löytyy kirjoja melkeinpä mihin tahansa ongelmaan, mutta vielä ei ole ilmestynyt sellaista, jonka nimi olisi Elämän käsikirja kasvamiseen. Tämä viesti jää saapumatta kaiken sen kanssa, joka kertoo ihmiselle kuinka tulisi tai ei tulisi olla, ja mitä tulisi tai ei tulisi saavuttaa.
Jokainen ihminen on uniikki, ja koska kirjaa elämässä kasvamisesta ei ole olemassa, ei ole olemassa mitään tiettyä kaavaa, joka kertoisi sinulle, kuinka sinä tulet kasvamaan tai kuinka sinun tulisi kasvaa.
Tiedän, että olen päässyt kypsyyteen kun minulla ei enää ole tarvetta tuomita tai syyttää muita ihmisiä kaikesta siitä, mitä tapahtuu minulle.
-Anthony de Mello-
Tunne-elämän kypsyys ja matka sitä kohti
Matkallamme tunnetason kypsyyteen tulee aika, jolloin alamme miettimään niitä polkuja, jotka olemme elämässämme valinneet. Mitä merkkejä tunnetason kypsyydestä on olemassa? Seuraavassa kerromme näistä hiukan.
Tiedät, milloin sinun tulee sanoa hyvästit
Tunne-elämältään kypsät ihmiset tietävät, että elämä on paljon parempaa, kun sitä elää vapaasti. He tietävät, että tulee päästää irti siitä, mikä ei enää palvele heitä, sillä he ymmärtävät, että menneisyyteen katsominen estää ihmistä sulkemasta lukuja elämänsä kirjassa, ja se estää parantamasta tunnetason haavoja.
Elämän hyväksyminen ja tunnetason kipu
Kun olet oppinut kivustasi, se pelko, jota tunsit sisääsi katsomisesta tunnetason kipusi parantamiseksi on poissa, ja voit vihdoinkin ottaa askeleen eteenpäin elämässäsi.
Tiedät, kuinka viestiä siitä mitä ajattelet ja tunnet
Jos vältät katsomasta itseesi, annat negatiivisten asioiden menneisyydestäsi vaikuttaa tulevaisuuteesi. Tämä ei jätä tilaa millekään positiiviselle, ja se sattuu. Se sattuu erittäin suuresti.
Se mielen kirkkaus, joka tunteiltaan kypsillä ihmisillä on, on suuressa ristiriidassa sen laiskuuden ja jatkuvan kaaoksen kanssa, joka sellaisilla ihmisillä on, jotka eivät vielä ole päässet tunne-elämänsä kypsyyteen. Mielen kypsyys auttaa ihmistä ratkaisemaan jokapäiväisen elämän ongelmat tehokkaasti.
Lopetat valittamasta
Kypsät ihmiset ovat oppineet sekä hyväksymään että muuttumaan, mutta valittamisesta ei ole mitään hyötyä.
Olet empaattinen toisia kohtaan ilman, että olisit rasittunut
Tunne-elämän kypsyys on pitkälti empatiaa. Kypsät ihmiset pystyvät hallitsemaan tunteitaan.
Älä rankaise itseäsi virheistäsi
Virheet ovat paras tapa oppia, sillä ne auttavat sinua ymmärtämään omia puutteitasi. Kypsät ihmiset eivät rankaise itseään omista rajoituksistaan, vaan he etsivät tapoja parantaa niitä.
Tunnetason avoimuus
Kun muutut kypsemmäksi, ymmärrät pikku hiljaa, että tunteiden rajoittaminen on vain haitaksi omalle kehityksellesi. Vaikka onkin totta, että rajat ovat joskus tarpeellisia, on tärkeää alentaa niitä aina silloin tällöin.
Kypsät ihmiset nauttivat ajasta yksin ja muiden kanssa
Seuraava teksti on Charlie Chaplinin sanoma. Kuuluipa se hänelle tai ei, teksti on kaunis mietelmä siitä kävelystä elämän halki, jossa ihminen kypsyy ja muuttuu koko ajan.
“Olen antanut anteeksi virheitä, jotka olivat lähes anteeksiantamattomia. Olen yrittänyt korvata sellaisia ihmisiä, jotka olivat korvaamattomia, ja olen yrittänyt unohtaa ne, jotka olivat unohtamattomia. Olen ollut impulsiivinen, ja olen pettynyt ihmisiin silloin kun luulin sen olevan aivan mahdotonta. Mutta olen myös itse pettänyt niitä, joita olen rakastanut.
Olen nauranut kun luulin, etten siihen pystyisi. Olen saanut elinikäisiä ystäviä. Olen rakastanut ja tullut rakastetuksi, ja minut on myös torjuttu. Minua on rakastanut joku sellainen, jota en itse rakastanut.
Olen kiljunut ja hyppinyt ilosta. Olen elänyt rakkaudelle ja tehnyt ikuisia valoja, mutta olen myös rikkonut monen valan.
Olen itkenyt kuunnellessani musiikkia ja katsoessani valokuvia. Olen soittanut jollekin vain kuullakseni heidän äänensä. Olen rakastunut hymyyn. Olen hetkittäin ajatellut, että kuolen, koska kaipaan jotakuta niin paljon.
Olen pelännyt jonkun tärkeän ihmisen menettämistä (ja menettänyt hänet tästä huolimatta). Mutta olen selvinnyt!
Ja olen edelleen elossa!
En ole vain matkalla elämän läpi. Eikä sinunkaan tulisi olla.
ELÄ!!
On hyvä taistella määrätietoisesti, syleillä elämää ja elää sitä intohimoisesti. Hävitä tyylikkäästi ja voittaa rohkeasti, sillä maailma kuuluu niille, jotka uskaltavat, ja elämä on liian lyhyt ollakseen merkityksetöntä.”
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Dean, D. G., & Bruton, B. T. (1989). Alienation and emotional maturity. Sociological Focus. https://doi.org/10.1080/00380237.1989.10570544
- Irving, J. A., & Williams, D. I. (1999). Personal growth and personal development: Concepts clarified. British Journal of Guidance and Counselling. https://doi.org/10.1080/03069889908256287
- Moore, D. (2010). 7 Steps to emotional maturity. https://doi.org/10.1080/10610278.2015.1098639
- Revista Interuniversitaria de Formación del Profesorado, 66 (23,3) (2009), 7835-81408
-
Berrocal, P. F., & Pacheco, N. E. (2009). La inteligencia emocional y el estudio de la felicidad. Revista interuniversitaria de formación del profesorado, (66), 85-108.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.