Tietoa ahdistuslääkkeistä

Ahdistus on ihmisen luonnollisesti kokema käytös, joka toimii vastauksena fyysiseen tai psykologiseen uhkaan. Ja siitä tulee ongelma silloin, kun reaktio on liian suuri suhteessa sen laukaisevaan tekijään. Lisäksi se voi johtaa patologiseen ahdistuksen tilaan, joka saattaa vaatia ahdistuslääkkeiden käyttöä.

Tavallisen ja patologisen ahdistuksen välillä ei ole mitään selvää rajaa. Mutta voitaisiin sanoa, että ahdistuksesta tulee patologinen kun oireet alkavat sekaantua päivittäiseen elämään.

Ahdistus on henkinen sairaus, jonka yleisyys vain kasvaa ympäri maailman. Esimerkiksi masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivien ihmisten määrä kasvoi 416 miljoonasta 615 miljoonaan vuosien 1990 ja 2013 välillä.

Joten ymmärtääksesi miksi jotkin lääkkeet ovat sopivampia kuin toiset, on tärkeää tehdä ero ahdistustyyppien välille:

1. Joihinkin ahdistuksiin liittyy pelkoa, kuten paniikkikohtauksiin, sosiaaliseen ahdistukseen ja fobioihin.
2. Jotkin ahdistukset taas ovat luonteeltaan yleisempiä, ilman mitään selvää syytä tai alkuperää.

Ahdistuksen hoito

Ensiksikin, anksiolyyttiset ahdistuslääkkeet lievittävät tai estävät ahdistuksen oireita ilman rauhoittavaa vaikutusta tai potilaan laittamista uneen. Toisaalta bentsodiatsepiini on ihanteellinen ahdistuslääke, koska vaikka sillä on rauhoittava vaikutus suurina annoksina otettuna, on ahdistuksen hallinta sen käytön avulla mahdollista, eikä se aiheuta suurta riskiä potilaalle.

Tällaisella ahdistuslääkkeellä on kuitenkin haittana se, että se aiheuttaa hyvin tunnettuja sivuvaikutuksia, kuten muistinmenetystä, riippuvuutta ja suurta fyysistä sietokykyä.

Lisäksi lääkitys tulisi aina yhdistää psykologiseen hoitoon. Viimeisten vuosikymmenten aikana ahdistuslääkkeet ja -hoidot ovat myös vaihtuneet perinteisestä hypnoottisesta hoidosta ja ahdistuslääkkeistä suureen määrään eri lääkkeitä. Ja näitä lääkkeitä käytetään keskushermoston muihin sairauksiin.

Erilaiset ahdistuslääkkeet

Bentsodiatsepiini

Ensimmäinen bentsodiatsepiini oli klooridiatsepoksidi, joka tuli markkinoille vuonna 1961. Tällainen lääke toimii valikoivasti sitoutuen GABA-reseptoreihin. Lisäksi tämä välittäjäaine toimii keskushermoston inhibitorisena välittäjäaineena. Bentsodiatsepiini siis helpottaa GABAn aktivoimien kloorikanavien avaamista ja korostaa niiden estävää vaikutusta. Ne ovat myös lievästi rauhoittavia, ne rentouttavat lihaksia ja niillä on kouristuksen vastaisia vaikutuksia.

Lisäksi bentsodiatsepiinia käytetään usein akuutin ahdistuksen hoitoon. Se toimii periaatteessa tehokkaasti paniikkikohtauksia vastaan ja sitä on käytetty jopa peräruiskeena epileptisille lapsille. Se voidaan myös luokitella sen ajan mukaan mikä sen vaikutuksen tuntemiseksi kuluu:

• Nopeasti vaikuttava bentsodiatsepiini: midatsolaami, triatsolaami.
• Keskinopeasti vaikuttava: alpratsolaami, bromatsepaami, loratsepaami, lormetatsepaami.
• Hitaasti vaikuttava: klobatsaami, kloratsepaatti, diatsepaami, klooridiatsepoksidi.

Keho myös imee tällaiset lääkkeet helposti. Ahdistuslääkkeet voivat kuitenkin olla yhteydessä psykotrooppisten lääkkeiden, alkoholin, barbituraattien, opiaattien ja allergialääkkeiden kanssa. Vanhempien ihmisten annostuksen kanssa tulee olla varovainen, jotta vältyttäisiin sen kerääntymiseltä kehoon.

Loratsepaamin, okstsepaamin ja tematsepaamin annostelua suositellaan vanhemmille ihmisille.

Näiden ahdistuslääkkeiden pääasiallisia sivuvaikutuksia ovat:

• Uneliaisuus
• Sekavuus
• Muistinmenetys
• Koordinaatiokyvyn menetys

Kaikki bentsodiatsepiinit voivat myös johtaa korkeaan sietokykyyyn (asteittaisen annosmäärän nostaminen samanlaisen vaikutuksen saamiseksi) ja riippuvuuteen. Siitä syystä sen asteittaista vähentämistä suositellaan silloin, kun potilas haluaa lopettaa hoidon.

Bentsodiatsepiinin akuutti yliannostus on myös huomattavasti vaarattomampaa kuin muiden ahdistuslääkkeiden. Se voi kuitenkin johtaa vakavaan hengityksen hidastumiseen. Flumatseniili on tyypillisempi tällaisissa tilanteissa. Lääkärit käyttävät sitä auttaakseen samanlaisen käänteisen vaikutuksen saamiseksi alkoholimyrkytystapauksissa.

Buspironi

Buspironi on ahdistuslääke, joka luokitellaan serotoniinin 5-HT1A-reseptoreihin. Se voi myös auttaa hoitamaan yleistä ahdistusta, mutta ei fobioita tai sosiaalista ahdistusta. Eikä sillä ole rauhoittavaa, kouristuksen vastaista tai lihaksia rentouttavaa vaikutusta. Lisäksi sillä on muutamia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Sen pääasiallisia sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi, huimaus, päänsärky ja levottomuus.

Masennuslääkkeet ahdistuksen hoitoon

Nämä ahdistuslääkkeet ovat tehokkaita yleisten ahdistushäiriöiden, sosiaalisen ahdistuksen ja fobioiden hoidossa. Trisyklisillä masennuslääkkeeillä ja monoamiinioksidaasi-estäjillä (MAOI) on enemmän sivuvaikutuksia, mutta myös niitä voidaan käyttää.

Tässä luokituksessa ahdistusta hoitavat yleensä:

• Selektiivisen serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI), kuten fluoksetiini tai sertraliini.
• Ja serotoniinin takaisinoton estäjät sekä noradrenaliini, kuten venlafaksiini tai duloksetiini.

Epilepsialääkkeet

Epilepsialääkkeet kuten gabapentiini, pregabaliini ja valproaatti ovat myös tehokkaita yleisen ahdistuksen hoitoon.

Atyyppiset psykoosilääkkeet

Jotkin atyyppiset antipsykootit kuten olantsapiini, risperidoni ja tsiprasidoni ovat tehokkaita tiettyjen ahdistushäiriöiden hoidossa, muun muassa yleisen ahdistuksen ja traumanjälkeisen stressihäiriön hoidossa.

Beeta-adrenergiset antagonistit

Propranololi on laajasti käytetty lääke ahdistuksen hoitoon. Se on erityisen hyödyllinen fyysisiin oireisiin kuten hikoiluun, tärinään ja nopeaan pulssiin.