Syövättömän kylän salaisuus

Nykyään syöpä on epäilemättä yksi yhteiskuntamme suurimmista huolista. Tiede ja lääketiede ovat yrittäneet selvittää sen mekanismeja, ei vain sen pysäyttämisen takia, vaan myös useampien hoitomahdollisuuksien luomiseksi.

Jos me kertoisimme sinulle että on olemassa populaatio, tai oikeastaan tietyn “tyyppinen” ihminen, jolle syöpä ei aiheuta minkäänlaista vaaraa, et välttämättä uskoisi koko juttua.

Joka tapauksessa näin on, ja tämän päivän artikkelissa haluamme viedä sinut kanssamme oppimaan tästä kauniista ja erityisestä paikasta: syövättömästä kylästä, Vilcabambasta, Lojan laaksossa Ecuadorissa.

Syövätön kylä

Jotta ymmärtäisit hiukan enemmän tästä uskomattomasta paikasta, on tarpeellista kertoa tietystä geneettisestä sairaudesta: Laronin oireyhtymästä.

Laronin oireyhtymä on harvinainen geneettinen sairaus, joka aiheuttaa vajaakasvua. Lisäksi tämä geneettinen ominaisuus luo 100-prosenttisen immuniteetin syöpää sekä diabetesta vastaan.

Käydään asiaa läpi vähän tarkemmin.

Laronin oireyhtymä: 350 ihmistä koko maailmassa

Laronin oireyhtymä löydettiin ensimmäistä kertaa 1950-luvun alkupuolella israelilaisen lääkärin Zvi Laronin toimesta. Hän kiinnostui ryhmästä potilaita, jotka asuivat maan pienessä kylässä ja olivat kooltaan hyvin pikkuruisia.

Heidän fyysinen tilansa kulki käsi kädessä täydellisen yleisterveyden kanssa: he voivat syödä mitä tahansa, ilman riskiä diabeteksesta, eikä kukaan heidän esi-isistään ollut koskaan sairastunut syöpään.

Yli 30 vuoden tutkimisen jälkeen vuonna 2001, hän julkaisi löydöksensä koskien mielenkiintoisen oireyhtymän toimintaa. Yleisesti ottaen, nämä ovat hänen löytämänsä avaintekijät:

• Laronin oireyhtymä vaikuttaa 350 ihmiseen ympäri maailmaa. Suurin osa heistä asuu Vilcabamban kylässä Lojassa, Ecuadorissa. Loput elävät Israelissa ja osa Välimeren maissa.
• Ne ihmiset joilla on tämä geneettinen sairaus, ovat hyvin pieniä.
• Pienen kokonsa lisäksi he jakavat tiettyjä fysiognomisia piirteitä.
• Tämän oireyhtymän alkuperä on kasvuhormonien puutteessa.
• Vaikka kasvuhormonia eli GH:ta tuotetaan normaalien arvojen mukaisesti, toisen hormonin puute, IGF-1, joka on tiiviisti tekemisissä insuliinin kanssa, estää GH:n jakautumisen aineenvaihdunnassa tasaisesti koko kehoon.
• Tämä oireyhtymä voi siirtyä ainoastaan, jos molemmilla vanhemmilla, äidillä ja isällä, on tämä geeni.

Laronin oireyhtymä – ei syöpää tai diabetesta

Tämän geneettisen sairauden omaavat ihmiset elävät normaalia elämää. Pientä kokoa lukuun ottamatta he eivät kärsi mistään sairauksista tai fyysisistä ongelmista.

Tämä vaikutus on niin vahva, että monet lääkärit ovat yllättyneitä, koska vaikka suurella osalla heistä on huono ruokavalio ja he syövät esimeriksi epäterveellisiä rasvoja sekä paistettuja ja sokerisia ruokia, he eivät koskaan kehitä diabetesta tai syöpää.

Siitä lähtien kun Laronin oireyhtymä löydettiin, yhdelläkään henkilöistä ei ole diagnosoitu mitään näistä sairauksista. Syy saattaa johtua seuraavista tekijöistä:

• Avain kaikkeen sijaitsee maksassa ja siinä hormonissa, joka hidastaa kasvuhormonin vapauttamista.
• IGF-1 on tarpeellinen, ei pelkästään lasten kasvulle, vaan myös aikuisikään saapumisen jälkeen se jatkaa solujen jakaantumisen tukemista – mahdollisesti helpottaen syövän leviämistä.
• Yksilöt, joilla on Laronin oireyhtymä, ovat herkempiä insuliinille, hidastaen diabeteksen ja muiden aineenvaihduntaan liittyvien ongelmien puhkeamisen.
• Näiden henkilöiden suurimmat ongelmat ilmenevät lapsuuden aikana, koska he eivät kehity odotetulla tavalla.
• Aikuisuuteen päästyään IGF-hormonin tuotantovaje kuitenkin toimii erinomaisena suojautumiskeinona kahta yhteiskuntamme yleisintä sairautta vastaan: syöpää ja diabetesta.

Haaste tieteelle ja toivoa niille, joilla on Laronin syndrooma

Vaikka he eivät koskaan sairastukaan syöpään tai diabetekseen, Laronin oireyhtymää sairastavien ihmisten elämä ei ole varsinaisesti onnella täytettyä.

Historioitsijat uskovat, että he saattavat olla espanjalaisten Sefardijuutalaisten jälkeläisiä, jotka kääntyivät kristinuskoon ja vaelsivat Etelä-Amerikkaan 1500-luvulla. Joka tapauksessa, he ovat aina joutuneet pilkan kohteiksi ja kantavat sosiaalista leimaa “erilaisuutensa” takia. 

Tällä hetkellä tiede yrittää selvittää tämän hormonin toimintaa matkiakseen sitä, luoden mullistavan lääkkeen hidastamaan syövän puhkeamista.

Tähän mennessä kokeita on suoritettu ainoastaan laboratoriossa.

Tällä välin Laronin oireyhtymää sairastaville on kehitetty uutta toivoa. Kun lapsi diagnosoidaan, hänellä on vaihtoehtona saada synteettistä IGF-1 hormonin muotoa. Ongelmana on hinta: noin 20.000 dollaria vuodessa.

Tämän pystyy maksamaan vain muutama ihminen. Toivottavasti tämän syövättömän kylän ihmisille on tiedossa valoisa tulevaisuus, ja parannus syöpään olisi mahdollinen lähitulevaisuudessa.