Selkärangan nivelrikko: diagnoosi ja hoito
Tarkistanut ja hyväksynyt: bioteknikko Alejandro Duarte
Selkärangan nivelrikko on nikamavälilevyjen hyytelömäisten ydinten rappeutumista. Näiden nikamavälilevyjen paksuus ja tiheys vähenevät. Rappeutuminen johtuu välilevyjen normaalista kulumisesta.
Näin selkärangan nivelrikko kehittyy
Nuorena nikamavälilevyt ovat paksuja ja niillä on hyytelömäinen koostumus. Vuosien saatossa ne kuivuvat ja lyhenevät johtuen muutoksista hyytelömäisen ytimen koostumuksessa.
30-40 vuoden iässä on normaalia nähdä röntgenkuvissa varhaisia selän nivelrikon merkkejä. Se voi aiheuttaa kipua.
Kun välilevyt kuluvat, niiden iskunvaimennuskyky vähenee, nikamien kuormitus lisääntyy ja luu kasvaa muodostaen osteofyyttejä eli luupiikkejä, jotka voivat toisinaan yhdistää viereiset nikamat toisiinsa.
Niistä aiheutuu ongelmia vain kun ne aiheuttavat spinaalistenoosia eli selkäydinkanavan ahtaumaa tai painavat hermoa. Tämän prosessin syntyyn ja etenemiseen vaikuttavat geneettiset ja ravitsemukselliset tekijät, vammat sekä mekaaniset tekijät.
80 % yleisväestöstä on kärsinyt selkäkivusta jossain vaiheessa elämäänsä, ja kaikilla tietyn iän ylittäneillä aikuisilla on merkkejä välilevyjen rappeutumisesta.
Riskitekijät
Useat tieteelliset tutkimukset osoittavat että:
- Ylipaino ei nopeuta välilevyjen rappeutumista. Sitä vastoin asteittainen, enintään 10 kilon painonnousu viivyttää rappeutumista. Vielä tutkijat eivät kuitenkaan tiedä, mikä on tätä suuremman liikapainon vaikutus.
- Tupakointi vaikuttaa haitallisesti.
- Raskaiden painojen nostamisella on myös pieni vaikutus rappeutumiseen.
- Perintötekijät ovat ratkaiseva tekijä välilevyjen rappeutumisessa.
Lisää luettavaa: Nivelten kannalta parhaat ja huonoimmat ruoat
Selkärangan nivelrikko: oireet
Tässä joitakin selän nivelrikon oireita:
- Alaselkäkipu, joka tulee ja menee.
- Aamuinen selkärangan jäykkyys, joka paranee päivän aikana ja vähenee liikkuessa.
- Pakaroihin, reisiin ja lantion seudulle leviävä alaselkäkipu.
- Jalkojen voiman katoaminen.
- Kaulan kipu ja jäykkyys.
- Rajoittunut selkärangan liikkuvuus ja vaikeudet kumartua ja kävellä.
Kun välilevyt kuluvat, lihasten on työskenneltävä yhä kovemmin tukeakseen selkärankaa ja pitääkseen yllä tasapainoa liikkeen aikana. Jos lihakset ovat riittävän vahvat ja sitkeät, ja eri lihasryhmät toimivat koordinoidusti hyvin keskenään, ne pystyvät ottamaan vastaan ylimääräistä kuormitusta.
Tutkimukset osoittavat, että nikamavälilevyjen kulumisen ja kivun välillä ei ole korrelaatiota. Mitä vahvemmat lihakset ovat, sitä vähemmän suora tämä suhde on. Tästä syystä jotkut edenneestä rappeumasta kärsivät ihmiset, joilla on riittävästi lihasmassaa, eivät koe kipua.
Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä artikkeli: Niveltulehdus, nivelrikko ja osteoporoosi – mitkä niiden erot ovat?
Selkärangan nivelrikko: diagnoosi
Lääkärit perustavat selkärangan nivelrikon diagnoosin oireisiin kuten kipuun, jäykkyyteen ja rajoittuneeseen liikkuvuuteen. Lääkärit harkitsevat röntgenkuvien ottamista kipua ja lanneselän rajoittunutta liikkuvuutta valittavilla potilailla. Useimmat lääkärit vaativat otettavaksi selkärangan röntgenkuvat.
Hoito
Hoidon tavoitteena on lievittää potilaan kipua ja parantaa hänen elämänlaatuaan. Tähän on useita saatavilla olevia vaihtoehtoja, kuten fyysinen toiminta, lääkkeet ja leikkaus.
Hoitoon kuuluu kipulääkkeiden kuten asetaminofeenin käyttö. Jos ne eivät auta kipuun, potilas voi yhdistää ne tulehduskipulääkkeisiin. Niissä tapauksissa, joissa tulehduskipulääkkeitä ei voida käyttää, opioidit kuten tramadoli voivat olla avuksi.
Vaikeasta selkärangan nivelrikosta kärsivillä potilailla voi olla siihen liittyvä neurologinen komplikaatio. Näissä tapauksissa hermon puristumista tai spinaalistenoosia on tarpeen hoitaa muilla lääkkeillä, kuten pregabaliinilla tai gabapentiinilla.
Fysioterapeutin ohjeet ja hoito voivat olla myös hyödyllisiä. Kaikkien näiden vaihtoehtojen yhdisteleminen voi auttaa lievittämään selkärangan nivelrikon oireita.
Selkärangan nivelrikko on nikamavälilevyjen hyytelömäisten ydinten rappeutumista. Näiden nikamavälilevyjen paksuus ja tiheys vähenevät. Rappeutuminen johtuu välilevyjen normaalista kulumisesta.
Näin selkärangan nivelrikko kehittyy
Nuorena nikamavälilevyt ovat paksuja ja niillä on hyytelömäinen koostumus. Vuosien saatossa ne kuivuvat ja lyhenevät johtuen muutoksista hyytelömäisen ytimen koostumuksessa.
30-40 vuoden iässä on normaalia nähdä röntgenkuvissa varhaisia selän nivelrikon merkkejä. Se voi aiheuttaa kipua.
Kun välilevyt kuluvat, niiden iskunvaimennuskyky vähenee, nikamien kuormitus lisääntyy ja luu kasvaa muodostaen osteofyyttejä eli luupiikkejä, jotka voivat toisinaan yhdistää viereiset nikamat toisiinsa.
Niistä aiheutuu ongelmia vain kun ne aiheuttavat spinaalistenoosia eli selkäydinkanavan ahtaumaa tai painavat hermoa. Tämän prosessin syntyyn ja etenemiseen vaikuttavat geneettiset ja ravitsemukselliset tekijät, vammat sekä mekaaniset tekijät.
80 % yleisväestöstä on kärsinyt selkäkivusta jossain vaiheessa elämäänsä, ja kaikilla tietyn iän ylittäneillä aikuisilla on merkkejä välilevyjen rappeutumisesta.
Riskitekijät
Useat tieteelliset tutkimukset osoittavat että:
- Ylipaino ei nopeuta välilevyjen rappeutumista. Sitä vastoin asteittainen, enintään 10 kilon painonnousu viivyttää rappeutumista. Vielä tutkijat eivät kuitenkaan tiedä, mikä on tätä suuremman liikapainon vaikutus.
- Tupakointi vaikuttaa haitallisesti.
- Raskaiden painojen nostamisella on myös pieni vaikutus rappeutumiseen.
- Perintötekijät ovat ratkaiseva tekijä välilevyjen rappeutumisessa.
Lisää luettavaa: Nivelten kannalta parhaat ja huonoimmat ruoat
Selkärangan nivelrikko: oireet
Tässä joitakin selän nivelrikon oireita:
- Alaselkäkipu, joka tulee ja menee.
- Aamuinen selkärangan jäykkyys, joka paranee päivän aikana ja vähenee liikkuessa.
- Pakaroihin, reisiin ja lantion seudulle leviävä alaselkäkipu.
- Jalkojen voiman katoaminen.
- Kaulan kipu ja jäykkyys.
- Rajoittunut selkärangan liikkuvuus ja vaikeudet kumartua ja kävellä.
Kun välilevyt kuluvat, lihasten on työskenneltävä yhä kovemmin tukeakseen selkärankaa ja pitääkseen yllä tasapainoa liikkeen aikana. Jos lihakset ovat riittävän vahvat ja sitkeät, ja eri lihasryhmät toimivat koordinoidusti hyvin keskenään, ne pystyvät ottamaan vastaan ylimääräistä kuormitusta.
Tutkimukset osoittavat, että nikamavälilevyjen kulumisen ja kivun välillä ei ole korrelaatiota. Mitä vahvemmat lihakset ovat, sitä vähemmän suora tämä suhde on. Tästä syystä jotkut edenneestä rappeumasta kärsivät ihmiset, joilla on riittävästi lihasmassaa, eivät koe kipua.
Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä artikkeli: Niveltulehdus, nivelrikko ja osteoporoosi – mitkä niiden erot ovat?
Selkärangan nivelrikko: diagnoosi
Lääkärit perustavat selkärangan nivelrikon diagnoosin oireisiin kuten kipuun, jäykkyyteen ja rajoittuneeseen liikkuvuuteen. Lääkärit harkitsevat röntgenkuvien ottamista kipua ja lanneselän rajoittunutta liikkuvuutta valittavilla potilailla. Useimmat lääkärit vaativat otettavaksi selkärangan röntgenkuvat.
Hoito
Hoidon tavoitteena on lievittää potilaan kipua ja parantaa hänen elämänlaatuaan. Tähän on useita saatavilla olevia vaihtoehtoja, kuten fyysinen toiminta, lääkkeet ja leikkaus.
Hoitoon kuuluu kipulääkkeiden kuten asetaminofeenin käyttö. Jos ne eivät auta kipuun, potilas voi yhdistää ne tulehduskipulääkkeisiin. Niissä tapauksissa, joissa tulehduskipulääkkeitä ei voida käyttää, opioidit kuten tramadoli voivat olla avuksi.
Vaikeasta selkärangan nivelrikosta kärsivillä potilailla voi olla siihen liittyvä neurologinen komplikaatio. Näissä tapauksissa hermon puristumista tai spinaalistenoosia on tarpeen hoitaa muilla lääkkeillä, kuten pregabaliinilla tai gabapentiinilla.
Fysioterapeutin ohjeet ja hoito voivat olla myös hyödyllisiä. Kaikkien näiden vaihtoehtojen yhdisteleminen voi auttaa lievittämään selkärangan nivelrikon oireita.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
-
Wieczorek, M., & Rat, A.-C. (2017). Generalidades sobre la artrosis: epidemiología y factores de riesgo. EMC – Aparato Locomotor. https://doi.org/10.1016/s1286-935x(17)86066-4
-
Gonzalez, F., Mustaf, O., & Antezana, A. (2011). Alteraciones Biomecánicas Articulares en la Obesidad. Gac Med Bol.
-
Miralles Marrero, R. C. (2006). Biomecánica de la artrosis. In DOLOR.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.