Seerumin kokonaisproteiini ja testitulosten merkitys
Kirjoittanut ja tarkastanut lääkäri Mariel Mendoza
Seerumin kokonaisproteiini on testi, jota lääkäri pyytää epäillessään seuraavia:
- Maksan tai munuaisten poikkeavuudet
- Autoimmuunisairaudet
- Aliravitsemus
Testiä saatetaan suositella myös osana rutiinitarkastusta, jolloin se kuuluu aineenvaihdunnan perustutkimuksiin. Lisäksi se täydentää diagnoosia tutkittaessa selittämätöntä väsymystä, nesteturvotusta tai mahdollisia maha-suolikanavan ongelmiin tai luuytimen häiriöihin viittaavia oireita.
Seerumin kokonaisproteiini mittaa proteiinin määrää veressä. Useimmat laboratoriot ilmoittavat yleensä kokonaisproteiinin arvon, fraktiot (albumiini ja globuliini) sekä albumiinin suhteen globuliineihin.
Mitä proteiineja mitataan?
Proteiinit ovat elimistön toiminnan kannalta hyvin tärkeitä rakenteita. Ne ovat osa kaikkien solujen, elinten ja kudosten rakennetta.
Niitä esiintyy eri muodoissa, kuten entsyymeinä, väliaineina, komplementteina ja vasta-aineina (eli immunoglobuliineina). Plasman proteiinit syntetisoidaan pääosin maksassa, kun taas immunoglobuliineja syntetisoivat imusolut imusolmukkeissa, luuytimessä tai pernassa.
Plasmassa kiertää kahdenlaisia proteiineja: albumiinia ja globuliinia. Albumiinia on suhteessa enemmän, noin 60 % kokonaisproteiinista, ja sitä tuottaa maksa.
Sen tehtävänä on ylläpitää kolloidiosmoottista painetta ja estää näin nesteen tihkuminen verisuonista välikudokseen. Lisäksi sen vastuulla on muun muassa hormonien, vitamiinien ja kivennäisaineiden, kuten kalsiumin, kuljettaminen.
Loput 40 % veren kokonaisproteiineista koostuu globuliineista. Ne ovat monimuotoinen ryhmä. Osaa niistä tuottaa maksa ja toisia immuunijärjestelmä (imusolmukkeet, perna ja luuydin). Niiden tehtävänä on kuljettaa aineita ja torjua infektioita.
Lue lisää: Tumavasta-ainetestin piirteet
Miten seerumin kokonaisproteiini testataan?
Seerumin kokonaisproteiini testataan ottamalla laskimoverinäyte. Jollei muita verikokeita edellytetä sen yhteydessä, mitään erityistä valmistautumista ei ennalta tarvita (paastoamista ei vaadita).
Proteiineja voidaan mitata myös muista biologisista nesteistä, kuten virtsasta, keuhkopussinesteestä tai aivo-selkäydinnesteestä.
Lue lisää: Mitä kaikkea virtsatesti voi kertoa?
Seerumin kokonaisproteiini mittaa albumiinia ja globuliineja. Jos tuloksissa on jotain poikkeavaa, saatetaan vaatia lisätutkimuksia, kuten seerumin proteiinielektroforeesia (immunofiksaatiotutkimus) ja immunoglobuliinien kvantitatiivista määritystä.
Seerumin proteiinielektroforeesi mittaa eri globuliiniryhmiä. Nämä on ryhmitelty tutkimusalalla niiden migraation perusteella, ja ne luokitellaan alfaksi, gammaksi ja beetaksi.
Tulosten tulkinta
Arvot vaihtelevat iän mukaan. Yli 3-vuotiailla seuraavia arvoja pidetään normaaleina:
- Kokonaisproteiini: 6-8 grammaa desilitraa kohti.
- Albumiini: 3,5-5,2 grammaa desilitraa kohti.
- Globuliinit: 2-4 grammaa desilitraa kohti.
Alhaiset kokonaisproteiiniarvot liittyvät seuraaviin:
- Aliravitsemus.
- Immunosuppressio.
- Hematologiset sairaudet: esimerkiksi leukemia.
- Suoliston imeytymishäiriö: kuten keliakiassa tai tulehduksellisessa suolistosairaudessa.
- Munuaissairaus: glomerulonefriitissä ja nefroottisessa oireyhtymässä proteiinia menetetään virtsaan.
- Vaikea maksasairaus: kun proteiinituotantoa ei ole, kuten kirroosissa tai maksan vajaatoiminnassa.
- Kongestiivinen sydämen vajaatoiminta: kun plasman tilavuus kasvaa, jolloin proteiinien pitoisuus vähenee laimentumisen kautta.
Korkeita kokonaisproteiiniarvoja voidaan nähdä seuraavissa olosuhteissa:
- Nestevaje: tässä tapauksessa plasman proteiinipitoisuus saattaa kasvaa johtuen riittämättömästä nesteensaannista tai oksentelusta ja ripulista.
- Krooniset tulehdussairaudet: lupus, nivelreuma, virusperäinen hepatiitti.
- Amyloidoosi: proteiinien epänormaali kertyminen eri elimiin ja kudoksiin.
- Luuydinsairaudet: multippeli myelooma.
- Granulomatoottiset sairaudet.
Kokonaisproteiiniarvon lisäksi voidaan arvioida albumiini/globuliini -suhdetta. Alhainen suhde on yhteydessä suurentuneeseen globuliinituotantoon (kuten multippelissa myeloomassa). Sitä vastoin korkea suhde on yhdistetty vähentyneeseen globuliinituotantoon, kuten leukemiassa.
On tärkeää, että poikkeavien tulosten kohdalla vaaditaan lisätutkimuksia, joilla selvitetään, millä proteiineilla tarkalleen ottaen on poikkeavat arvot.
Huomioitavaa
Arjessa on lukuisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa kokonaisproteiinitutkimuksen tuloksiin:
- Intensiivinen liikunta
- Stressi
- Raskaus
- Lääkkeiden käyttö: steroidit, estrogeenit ja ehkäisypillerit voivat vähentää proteiinitasoja.
Vaikka laskeneet proteiinitasot voivat olla merkki vaikeasta aliravitsemuksesta, runsasproteiininen ruokavalio ei nosta veren kokonaisproteiiniarvoa.
Näytteenotto on riskitöntä eikä vie viittä minuuttia kauempaa. Jos näytteenottaja jättää kiristyssiteen paikalleen liian pitkäksi aikaa, se voi johtaa virheellisen korkeisiin albumiinitasoihin.
Seerumin kokonaisproteiini on testi, jota lääkäri pyytää epäillessään seuraavia:
- Maksan tai munuaisten poikkeavuudet
- Autoimmuunisairaudet
- Aliravitsemus
Testiä saatetaan suositella myös osana rutiinitarkastusta, jolloin se kuuluu aineenvaihdunnan perustutkimuksiin. Lisäksi se täydentää diagnoosia tutkittaessa selittämätöntä väsymystä, nesteturvotusta tai mahdollisia maha-suolikanavan ongelmiin tai luuytimen häiriöihin viittaavia oireita.
Seerumin kokonaisproteiini mittaa proteiinin määrää veressä. Useimmat laboratoriot ilmoittavat yleensä kokonaisproteiinin arvon, fraktiot (albumiini ja globuliini) sekä albumiinin suhteen globuliineihin.
Mitä proteiineja mitataan?
Proteiinit ovat elimistön toiminnan kannalta hyvin tärkeitä rakenteita. Ne ovat osa kaikkien solujen, elinten ja kudosten rakennetta.
Niitä esiintyy eri muodoissa, kuten entsyymeinä, väliaineina, komplementteina ja vasta-aineina (eli immunoglobuliineina). Plasman proteiinit syntetisoidaan pääosin maksassa, kun taas immunoglobuliineja syntetisoivat imusolut imusolmukkeissa, luuytimessä tai pernassa.
Plasmassa kiertää kahdenlaisia proteiineja: albumiinia ja globuliinia. Albumiinia on suhteessa enemmän, noin 60 % kokonaisproteiinista, ja sitä tuottaa maksa.
Sen tehtävänä on ylläpitää kolloidiosmoottista painetta ja estää näin nesteen tihkuminen verisuonista välikudokseen. Lisäksi sen vastuulla on muun muassa hormonien, vitamiinien ja kivennäisaineiden, kuten kalsiumin, kuljettaminen.
Loput 40 % veren kokonaisproteiineista koostuu globuliineista. Ne ovat monimuotoinen ryhmä. Osaa niistä tuottaa maksa ja toisia immuunijärjestelmä (imusolmukkeet, perna ja luuydin). Niiden tehtävänä on kuljettaa aineita ja torjua infektioita.
Lue lisää: Tumavasta-ainetestin piirteet
Miten seerumin kokonaisproteiini testataan?
Seerumin kokonaisproteiini testataan ottamalla laskimoverinäyte. Jollei muita verikokeita edellytetä sen yhteydessä, mitään erityistä valmistautumista ei ennalta tarvita (paastoamista ei vaadita).
Proteiineja voidaan mitata myös muista biologisista nesteistä, kuten virtsasta, keuhkopussinesteestä tai aivo-selkäydinnesteestä.
Lue lisää: Mitä kaikkea virtsatesti voi kertoa?
Seerumin kokonaisproteiini mittaa albumiinia ja globuliineja. Jos tuloksissa on jotain poikkeavaa, saatetaan vaatia lisätutkimuksia, kuten seerumin proteiinielektroforeesia (immunofiksaatiotutkimus) ja immunoglobuliinien kvantitatiivista määritystä.
Seerumin proteiinielektroforeesi mittaa eri globuliiniryhmiä. Nämä on ryhmitelty tutkimusalalla niiden migraation perusteella, ja ne luokitellaan alfaksi, gammaksi ja beetaksi.
Tulosten tulkinta
Arvot vaihtelevat iän mukaan. Yli 3-vuotiailla seuraavia arvoja pidetään normaaleina:
- Kokonaisproteiini: 6-8 grammaa desilitraa kohti.
- Albumiini: 3,5-5,2 grammaa desilitraa kohti.
- Globuliinit: 2-4 grammaa desilitraa kohti.
Alhaiset kokonaisproteiiniarvot liittyvät seuraaviin:
- Aliravitsemus.
- Immunosuppressio.
- Hematologiset sairaudet: esimerkiksi leukemia.
- Suoliston imeytymishäiriö: kuten keliakiassa tai tulehduksellisessa suolistosairaudessa.
- Munuaissairaus: glomerulonefriitissä ja nefroottisessa oireyhtymässä proteiinia menetetään virtsaan.
- Vaikea maksasairaus: kun proteiinituotantoa ei ole, kuten kirroosissa tai maksan vajaatoiminnassa.
- Kongestiivinen sydämen vajaatoiminta: kun plasman tilavuus kasvaa, jolloin proteiinien pitoisuus vähenee laimentumisen kautta.
Korkeita kokonaisproteiiniarvoja voidaan nähdä seuraavissa olosuhteissa:
- Nestevaje: tässä tapauksessa plasman proteiinipitoisuus saattaa kasvaa johtuen riittämättömästä nesteensaannista tai oksentelusta ja ripulista.
- Krooniset tulehdussairaudet: lupus, nivelreuma, virusperäinen hepatiitti.
- Amyloidoosi: proteiinien epänormaali kertyminen eri elimiin ja kudoksiin.
- Luuydinsairaudet: multippeli myelooma.
- Granulomatoottiset sairaudet.
Kokonaisproteiiniarvon lisäksi voidaan arvioida albumiini/globuliini -suhdetta. Alhainen suhde on yhteydessä suurentuneeseen globuliinituotantoon (kuten multippelissa myeloomassa). Sitä vastoin korkea suhde on yhdistetty vähentyneeseen globuliinituotantoon, kuten leukemiassa.
On tärkeää, että poikkeavien tulosten kohdalla vaaditaan lisätutkimuksia, joilla selvitetään, millä proteiineilla tarkalleen ottaen on poikkeavat arvot.
Huomioitavaa
Arjessa on lukuisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa kokonaisproteiinitutkimuksen tuloksiin:
- Intensiivinen liikunta
- Stressi
- Raskaus
- Lääkkeiden käyttö: steroidit, estrogeenit ja ehkäisypillerit voivat vähentää proteiinitasoja.
Vaikka laskeneet proteiinitasot voivat olla merkki vaikeasta aliravitsemuksesta, runsasproteiininen ruokavalio ei nosta veren kokonaisproteiiniarvoa.
Näytteenotto on riskitöntä eikä vie viittä minuuttia kauempaa. Jos näytteenottaja jättää kiristyssiteen paikalleen liian pitkäksi aikaa, se voi johtaa virheellisen korkeisiin albumiinitasoihin.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Brandan N, Llanos C, Barrios M, Escalante A, Ruíz D. Proteínas Plasmáticas. Universidad Nacional de Nordeste 2008. Disponible en http://med.unne.edu.ar/sitio/multimedia/imagenes/ckfinder/files/files/Carrera-Medicina/BIOQUIMICA/proteinas.pdf.
- García J, Caicedo M. Proteinograma sérico en personas de 23 – 42 años en la ciudad de Cuenca–Ecuador 2009-2010. Universidad de Cuenca Facultad de Ciencias Médicas. Escuela de tecnología médica. ECUADOR 2010. Disponible en http://dspace.ucuenca.edu.ec/bistream/123456789/3819/1/TECL13.pdf.
- Haldeman C, Foley M, Tuley R. Total Protein and A/G Ratio. University of Rochester Medical Center. Disponible en https://www.urmc.rochester.edu/encyclopedia/content.aspx?contenttypeid=167&contentid=total_protein_ag_ratio.
- Killingsworth L. Plasma proteins in health and disease. Crit Rev Clin Lab Sci. 1979;11.
- Quero A, Ángel I, Castillo F, Rafael, Gallegos R, Gómez J, Francisco J. Estudio de la albúmina sérica y del índice de masa corporal como marcadores nutricionales en pacientes en hemodiálisis. Nutrición Hospitalaria 2015;31(3). Disponible en https://scielo.isciii.es/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0212-16112015000300043.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.