Kävely muuttaa aivoja ja lievittää masennusta
Kun kärsit masennuksesta, maailmasi etenee erilaisella vauhdilla kuin muulloin. Kun aivosi käyvät läpi tätä prosessia, olet paljon vähemmän aktiivinen kuin tavallisesti, ja muodostat vähemmän hermoyhteyksiä.
University of Illinois -yliopiston tekemässä tutkimuksessa kuvataan, amygdala (rakenne, joka on ihmisen tunteiden hallitsija), toimii paljon alhaisemmalla tasolla silloin, jos henkilöllä on masennus. Tällä rakenteella on hyvin selkeä tehtävä: pakottaa sinut keskittymään omaan itseesi. Kun toimit alhaisemmalla tasolla, voit paremmin mahdollistaa oman sisäisen maailmasi analysoinnin sekä ymmärtää sitä, ja siten voit paremmin saada aikaan sitä koskevia ratkaisuja.
Tämä ei kuitenkaan ole helppo asia. Masennusta ei voida parantaa samalla tavalla kuin vaikkapa flunssaa tai tartuntaa. Jotta tästä sairaudesta voitaisiin päästä ylitse, sinun täytyy lähestyä ongelmaa erilaiselta kannalta kuin toisenlaisten terveysongelmien kohdalla.
Ensinnäkin, jos lääkärisi sinulle sitä suosittelee, voit ottaa avuksesi lääkityksen, jonka tukena on sopivaa terapiaa. Neurologit taas lähestyvät tätä prosessia ottamalla huomioon erään asian, joka tunnetaan nimellä hermosolujen neuroplastisiteetti eli aivojen muovautuvuus.
Uusien ärsykkeiden ja uusien tuntemusten kokeminen – silloin kun ne ovat intensiivisiä ja niillä on merkitystä – voi “aktivoida uudelleen” ihmisen hermoyhteyksiä. Niinkin yksinkertainen asia kuin joka päivä ulos kävelylle lähteminen voi olla hyvin terapeuttinen.
Tällä kertaa kerromme tarkemmin siitä, miten kävely lievittää masennusta. Kyseessä on tärkeä asia, joka kannattaa ehdottomasti pitää mielessä!
Jos kärsit masennuksesta, älä unohda lähteä kävelylle!
Scott Langenecker, University of Illinois -yliopiston psykiatri, selittää että yksi niistä tekijöistä, joka usein saa masennuksen puhkeamaan, on “asioiden märehtiminen”.
Ihmisillä on tiettyjä aikoja elämässään, jolloin meistä tulee pakkomielteisiä negatiivisten tai fatalististen ajatusten suhteen. Tämä on ikään kuin loputonta pidättäytymistä. Negatiiviset ajatukset kasautuvat toistensa päälle, kunnes lopulta olet luonut fatalistisen tunnetason prosessin, joka saa sinut putoamaan omaan mustaan aukkoosi.
Rutiinit, pienissä tiloissa eläminen ja jopa samojen ihmisten kanssa paljon oleminen voivat tehdä tästä “asioiden märehtimisestä” intensiivisempää.
Masennus voi myös olla paljon tavallisempaa kaupunkiympäristössä kuin pienillä paikkakunnilla tai kylissä, joissa luonto on ihmistä lähempänä.
- Aina ei kuitenkaan ole niin, että voisit vain jättää kaiken taaksesi ja lähteä elämään vuorille. Sinun tarvitsee kuitenkin löytää hetkiä omaa itseäsi varten, jotta voisit saada yhteyden luontoon.
- Jos kärsit masennuksesta, tai vaikket kärsisikään, mene kävelylle joka päivä puistoon, metsään tai rannalle. Valitse mikä tahansa sellainen vihreä alue, jossa sinun on helppo kävellä.
Seuraavaksi kuvaamme, mitä tulet huomaamaan jo muutaman päivän kuluttua kävelyrutiinin aloittamisesta.
Mielialasi muuttuu
Kun harrastat hiukan liikuntaa, vaikka se olisikin vain puolen tunnin kävely, aivosi vapauttavat endorfiineja.
- Endorfiinit ovat vuorovaikutuksessa aivojesi reseptorien kanssa, jotta käsityksesi surusta, negatiivisuudesta ja jopa kivusta lievittyisivät.
- Kuten neurologit pystyvät selkeyttämään, endorfiineista saa nautinnollisia tuntemuksia, joita moni nimittää “juoksijan humalaksi”.
- Kyseessä on positiivinen ja energisoiva tunne, joka saa aikaan katkon pakkomielteisessä ja fatalistisessa ajattelussa. Se pakottaa sinut katsomaan montaa asiaa oikeasta perspektiivistä.
Se edistää hermosolujen yhteyksiä
Kuten jo sanoimme aikaisemmin, hermosolujen yhteyden puutteellisuudella ja masennuksella on yhteys. On kiintoisa fakta, että kohtuullinen mutta säännöllinen liikunta pystyy parantamaan ihmisen aivojen toimintaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että tuloksena liikkumisesta on ällistyttäviä asioita monellakin tapaa.
- Ensinnäkin on osoitettu, että ilmiö nimeltään neurogeneesi luo uusia aivosoluja.
- Ihmisen sydämenlyöntien tasapaino lisääntyy, aivot saavat enemmän happea, ja lisäksi tämä edistää miellyttävämpää, positiivisempaa ja motivoivampaa neurokemikaalien toimintaa.
- Kaikki tämä kehon sisäinen “kemia” luo sitten uusia soluja sekä edistää voimakkaampia hermoyhteyksiä.
Nämä hyödyt eivät kuitenkaan ilmene heti ensimmäisellä tai toisellakaan kävelylenkillä, ja siksi sinun tuleekin olla päivittäisen kävelyrutiinisi kanssa johdonmukainen.
Käy siis kävelyllä vaikkapa puolen tunnin ajan joka päivä, ja muista, että näissä hetkissä on kyse sinusta itsestäsi – kyseinen aika on varattu juuri sinulle.
Nämä ovat mielihyvän hetkiä.
Kävely lisää luovuutta
Saatat nyt miettiä, miten ihmeessä luovuutta voidaan edistää silloin kun ihminen on masentunut. Usko tai älä, kuvaamamme mahtava vaikutus edistää parantumista, ja se tulee auttamaan sinua näkemään edessäsi positiivisemman toipumisen polun.
Kävely rentouttaa. Jokainen ottamasi askel ja jokainen hengenveto, jonka teet ja joka tuo happea sisällesi, stimuloi aivojesi toimintaa.
- Näinä hetkinä, jolloin saat yhteyden itseesi ja omaan hyvinvointiisi, hyvin monet asiat saavat pääsi sisällä yllättäen oikeat mittasuhteet. Sitten alatkin ajatella uusia asioita.
- Positiivinen ajattelu on hyvä tapa rikkoa ne pienet ketjut, jotka saavat sinut vangiksi masentuneeseen tilaasi.
- On mahdollista, että kun menet kävelylle, saat uusia ideoita. Tämä luovuus ei välttämättä ole sellaista, joka on taiteellista. Me olemme jo aiemmin puhuneet henkilökohtaisesta aitoudesta, joka auttaa sinua kömpimään pois siitä mustasta aukosta, josta masentuneena itsesi löydät.
- Masennuksesta yli pääseminen ei tietenkään ole helppo asia. Mutta ajattele näin: unelma, projekti, halu, ja sitten lopulta sellainen päätös, joka eräänä päivänä ilmaantuu ja muuttaa kaiken.
On todella vaivan arvoista tehdä tämä pieni muutos elämässäsi. Kävely lievittää masennusta, joten mene ulos ja kävele, ja anna aivojesi alkaa parantua hitaasti. Ja tietenkin, vaikka et olisikaan sairas ja kärsisi masennuksesta, säännöllinen kävely on erinomainen keino myös ehkäistä sairastumista.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
-
Jacobs, R. H., Barba, A., Gowins, J. R., Klumpp, H., Jenkins, L. M., Mickey, B. J., … & Hsu, D. T. (2016). Decoupling of the amygdala to other salience network regions in adolescent-onset recurrent major depressive disorder. Psychological medicine, 46(5), 1055-1067.
-
Stathopoulou, G., Powers, M. B., Berry, A. C., Smits, J. A., & Otto, M. W. (2006). Exercise interventions for mental health: a quantitative and qualitative review. Clinical psychology: Science and practice, 13(2), 179-193.
-
Robertson, R., Robertson, A., Jepson, R., & Maxwell, M. (2012). Walking for depression or depressive symptoms: a systematic review and meta-analysis. Mental health and physical activity, 5(1), 66-75.
-
Boecker, H., Sprenger, T., Spilker, M. E., Henriksen, G., Koppenhoefer, M., Wagner, K. J., … & Tolle, T. R. (2008). The runner’s high: opioidergic mechanisms in the human brain. Cerebral cortex, 18(11), 2523-2531.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.