Lapsuus vaikuttaa persoonallisuuden kehittymiseen
Lapsuus on äärimmäisen herkkä vaihe, jonka aikana persoonallisuus kehittyy. Se on niin tärkeä ajanjakso, että monet aikuisten kärsimät ongelmat johtuvat heidän lapsuudestaan.
Meidän on pidettävä mielessä, että kaikki lapsuudessa kokemamme asiat jättävät “jalanjäljen” aivoihimme. Emme ole tästä jalanjäljestä tietoisia, mutta se vaikuttaa meihin aikuisena tietyillä tavoilla.
Vahvistaminen ja persoonallisuuden kehittyminen
Lasten kasvatuksessa voimme valita joko positiivisen tai negatiivisen vahvistamisen. Paras on kultainen keskitie näiden ääripäiden välillä.
- Positiivinen vahvistaminen on kyseessä silloin, kun iloitsemme asioista joita lapset tekevät hyvin, jättäen huomiotta sen mitä he tekevät väärin tai huonosti. Tämä saattaa johtaa vahvaan itsetuntoon, mutta se voi tehdä lapsesta kyvyttömän ottaa vastuuta omista virheistään.
- Negatiivinen vahvistaminen puolestaan painottaa kaikkea sitä, mitä lapsi tekee huonosti. Tämä voi aiheuttaa heikon itsetunnon, mikä saa lapsen pitämään itseään huonompana, erityisesti muihin verrattuna.
Kumpikin ääripää on huono ja vaikuttaa lasten persoonallisuuteen omalla tavallaan. Jos meillä on aikuisena itsetunto-ongelmia, lapsuuden pohtiminen voi auttaa löytämään syyn siihen.
Kiintymyssuhde vanhempiin vaikuttaa meihin
Turvallinen kiintymyssuhde
Turvallinen kiintymyssuhde on kyseessä silloin, kun äiti täyttää lapsensa kaikki tarpeet. Äidin ja lapsen välillä on fyysinen kontakti, ja lapsi tietää äitinsä olevan tukena aina kun hän tarvitsee tätä.
Tämän seurauksena lapsi kehittää terveen siteen.
Turvaton kiintymyssuhde
Turvaton kiintymyssuhde kehittyy silloin, kun lapsen äiti on hyvin hellä ja huomioon ottava tiettyinä hetkinä, mutta kylmä ja etäinen toisina hetkinä.
Tämän seurauksena lapsi kasvaa epävarmaksi.
Välttelevä kiintymyssuhde
Välttelevä kiintymyssuhde kehittyy silloin, kun äiti on tunteeton ja välttelee lapsensa tarpeita.
Tämän seurauksena lapsi oppii torjumaan äitinsä, olemaan itsenäinen ja pärjäämään omillaan jo pienestä pitäen. Tulevaisuudessa hänellä on vaikeuksia muodostaa ihmissuhteita muiden kanssa.
Kuten voimme nähdä, turvallinen kiintymyssuhde on näistä kaikista terveellisin. Mutta turvaton ja välttelevä kiintymyssuhde ovat luultua yleisempiä.
- Lapsuudessa turvattoman kiintymyssuhteen kehittänyt henkilö kärsii todennäköisesti tunneriippuvuudesta parisuhteissaan. Hänen on vaikea rakentaa terveitä siteitä muihin ja olla itsevarma.
- Välttelevän kiintymyssuhteen muodostanut henkilö vaikuttaa aikuisena henkisesti etäiseltä ja ottaa jalat alleen, kun joku alkaa lähentyä hänen kanssaan.
Tällaisten ihmisten on vaikea muodostaa vakaita ihmissuhteita toisten kanssa.
Persoonallisuuden kehittyminen lapsuudessa
Persoonallisuuden kehittyminen riippuu hyvin pitkälti lapsuuden kiintymyssuhteesta ja vahvistamistyylistä, eli vanhempien (ja aivan erityisesti äidin) suhteesta lapsiinsa.
Onkin tarpeellista osata antaa lapselle tarvittava huomio, olla antamatta omien suhdesotkujen vaikuttaa heihin ja varmistaa, että voimme tarjota heille turvallisen kiintymyssuhteen.
Valitettavasti vanhemmat eivät aina muista tätä, ja velvollisuuksien, työn ja lasten jatkuvan huomiontarpeen takia kaikki tämä painuu taka-alalle.
Emme kuitenkaan voi unohtaa, että persoonallisuus kehittyy lapsuuden aikana ja että on vanhempien käsissä tehdä kaikki mahdollinen välttääkseen sen, että lapsella tulee olemaan tiettyjä ongelmia vanhempana.
Tunneriippuvuus, kyvyttömyys muodostaa tunnesiteitä muiden ihmisten kanssa, pelko, epävarmuudet suhteissa jne. Mikään näistä ei synny tyhjästä; kaikella on syynsä, ja se löytyy usein lapsuudesta.
Lapsuus on äärimmäisen herkkä vaihe, jonka aikana persoonallisuus kehittyy. Se on niin tärkeä ajanjakso, että monet aikuisten kärsimät ongelmat johtuvat heidän lapsuudestaan.
Meidän on pidettävä mielessä, että kaikki lapsuudessa kokemamme asiat jättävät “jalanjäljen” aivoihimme. Emme ole tästä jalanjäljestä tietoisia, mutta se vaikuttaa meihin aikuisena tietyillä tavoilla.
Vahvistaminen ja persoonallisuuden kehittyminen
Lasten kasvatuksessa voimme valita joko positiivisen tai negatiivisen vahvistamisen. Paras on kultainen keskitie näiden ääripäiden välillä.
- Positiivinen vahvistaminen on kyseessä silloin, kun iloitsemme asioista joita lapset tekevät hyvin, jättäen huomiotta sen mitä he tekevät väärin tai huonosti. Tämä saattaa johtaa vahvaan itsetuntoon, mutta se voi tehdä lapsesta kyvyttömän ottaa vastuuta omista virheistään.
- Negatiivinen vahvistaminen puolestaan painottaa kaikkea sitä, mitä lapsi tekee huonosti. Tämä voi aiheuttaa heikon itsetunnon, mikä saa lapsen pitämään itseään huonompana, erityisesti muihin verrattuna.
Kumpikin ääripää on huono ja vaikuttaa lasten persoonallisuuteen omalla tavallaan. Jos meillä on aikuisena itsetunto-ongelmia, lapsuuden pohtiminen voi auttaa löytämään syyn siihen.
Kiintymyssuhde vanhempiin vaikuttaa meihin
Turvallinen kiintymyssuhde
Turvallinen kiintymyssuhde on kyseessä silloin, kun äiti täyttää lapsensa kaikki tarpeet. Äidin ja lapsen välillä on fyysinen kontakti, ja lapsi tietää äitinsä olevan tukena aina kun hän tarvitsee tätä.
Tämän seurauksena lapsi kehittää terveen siteen.
Turvaton kiintymyssuhde
Turvaton kiintymyssuhde kehittyy silloin, kun lapsen äiti on hyvin hellä ja huomioon ottava tiettyinä hetkinä, mutta kylmä ja etäinen toisina hetkinä.
Tämän seurauksena lapsi kasvaa epävarmaksi.
Välttelevä kiintymyssuhde
Välttelevä kiintymyssuhde kehittyy silloin, kun äiti on tunteeton ja välttelee lapsensa tarpeita.
Tämän seurauksena lapsi oppii torjumaan äitinsä, olemaan itsenäinen ja pärjäämään omillaan jo pienestä pitäen. Tulevaisuudessa hänellä on vaikeuksia muodostaa ihmissuhteita muiden kanssa.
Kuten voimme nähdä, turvallinen kiintymyssuhde on näistä kaikista terveellisin. Mutta turvaton ja välttelevä kiintymyssuhde ovat luultua yleisempiä.
- Lapsuudessa turvattoman kiintymyssuhteen kehittänyt henkilö kärsii todennäköisesti tunneriippuvuudesta parisuhteissaan. Hänen on vaikea rakentaa terveitä siteitä muihin ja olla itsevarma.
- Välttelevän kiintymyssuhteen muodostanut henkilö vaikuttaa aikuisena henkisesti etäiseltä ja ottaa jalat alleen, kun joku alkaa lähentyä hänen kanssaan.
Tällaisten ihmisten on vaikea muodostaa vakaita ihmissuhteita toisten kanssa.
Persoonallisuuden kehittyminen lapsuudessa
Persoonallisuuden kehittyminen riippuu hyvin pitkälti lapsuuden kiintymyssuhteesta ja vahvistamistyylistä, eli vanhempien (ja aivan erityisesti äidin) suhteesta lapsiinsa.
Onkin tarpeellista osata antaa lapselle tarvittava huomio, olla antamatta omien suhdesotkujen vaikuttaa heihin ja varmistaa, että voimme tarjota heille turvallisen kiintymyssuhteen.
Valitettavasti vanhemmat eivät aina muista tätä, ja velvollisuuksien, työn ja lasten jatkuvan huomiontarpeen takia kaikki tämä painuu taka-alalle.
Emme kuitenkaan voi unohtaa, että persoonallisuus kehittyy lapsuuden aikana ja että on vanhempien käsissä tehdä kaikki mahdollinen välttääkseen sen, että lapsella tulee olemaan tiettyjä ongelmia vanhempana.
Tunneriippuvuus, kyvyttömyys muodostaa tunnesiteitä muiden ihmisten kanssa, pelko, epävarmuudet suhteissa jne. Mikään näistä ei synny tyhjästä; kaikella on syynsä, ja se löytyy usein lapsuudesta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Albert, M. A. R. T. A. (2007). Técnicas de modificación de conducta. Revista. http://www.praderwilliar.com.ar/archivos/libro/DOCS/pdf/ANEX-V.pdf
- Fernández, M. Á. R., GARCíA, M. I. D., & Crespo, A. V. (2012). Manual de técnicas de intervención cognitivo conductuales. Desclée de Brouwer. https://serproductivo.org/wp-content/uploads/2017/09/Manual-de-Tecnicas-Cognitivas-Conductuales-Marta-Isabel.-C.pdf
- Ramírez, M. A. (2005). Padres y desarrollo de los hijos: prácticas de crianza. Estudios pedagógicos (Valdivia), 31(2), 167-177. https://scielo.conicyt.cl/scielo.php?pid=s0718-07052005000200011&script=sci_arttext
- Páez, D., Fernández, I., Campos, M., Zubieta, E., & Casullo, M. (2006). Apego seguro, vínculos parentales, clima familiar e inteligencia emocional: socialización, regulación y bienestar. Ansiedad y estrés, 12(2-3), 329-341. https://www2.uned.es/dpto-psicologia-social-y-organizaciones/paginas/profesores/Itziar/IE_AEstres06.pdf
- Alonso–Arbiol, I., Shaver, P. R., & Yárnoz, S. (2002). Insecure attachment, gender roles, and interpersonal dependency in the Basque Country. Personal relationships, 9(4), 479-490. https://adultattachment.faculty.ucdavis.edu/wp-content/uploads/sites/66/2015/09/Alonso-Arbiol_2002_Insecure-attachment-gender-roles-and-interpersonal-dependency.pdf
- Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.