Opeta lapsille onnea, ei täydellisyyttä

Haluamme tietysti kaikki parasta mahdollista lapsillemme, mutta vanhempien pitäisi myös muistaa, että täydellisyys ei tarjoa onnellisuutta. Ja on ehdottoman tärkeää, että lapsi on onnellinen.
Täydellisyys

Moni vanhempi sekoittaa korkeakoulutuksen ja täydellisyyden onnellisuuden kanssa. Lasten kasvattamisessa ei ole kyse vain siitä, että he pääsevät parhaisiin kouluihin, osaavat sujuvasti kolmea kieltä ja näyttävät kuin pieniltä nukeilta vitriinissä.

Moni uusi tutkimus kertookin meille, että ne vanhemmat, jotka asettavat lapsilleen korkeita odotuksia, aiheuttavat vakavaa haittaa lastensa elämässä.

Tällaiset lapset etenevät luultavasti aikuisuuteen ajatellen, että he eivät ole tarpeeksi hyviä, ja etteivät he koskaan tule pystymään täyttämään vanhempiensa odotuksia.

Nämä asiat voidaan tiivistää yksinkertaisesti: jos yrität kasvattaa täydellisiä lapsia, tuloksena on masentuneita lapsia. Kunnioita siis lastesi yksilöllisyyttä, anna heidän ääntensä kuulua, ja kanna huolta vain siitä, ovatko he onnellisia.

Tällä tavalla voimme ravita lastemme sydämiä niin, että he voivat kasvaa vapaasti ajatteleviksi ja terveiksi aikuisiksi, joilla on täysi elämä. Mietitään tätä asiaa seuraavassa hiukan tarkemmin.

Painostavan vanhemman syndrooma: täydellisyyden tavoittelun vaarat

On yksi kiinnostava tarina, joka osoittaa tämän ongelman käytännössä täydellisesti: Roomassa on hauta vuodelta 945 eKr., joka on turistien suosiossa.

Hautakivessä on seuraava kuvaus: ”Tässä makaa Quintus Sulpicius Maximus, roomalainen nuori, joka eli vain 11 vuotta, 5 kuukautta ja 12 päivää. Hän kuoli päiviä sen jälkeen, kun osallistui aikuisille tarkoitettuun runokilpailuun.”

Oli tällöin muinoin hyvin tunnettu asia, että nuorella Quintuksella on erityinen lahja. Nykypäivänä häntä varmaankin pidettäisiin ihmelapsena. Hänen lahjansa olivat niin suuret, että vanhemmat veivät lapsensa kaikkiin runo-, kirjallisuus- ja muihin kilpailuihin Roomassa, jotta poika kilpailisi aikuisten kanssa.

Tyttö haistelee kukkaa

Sanotaan, että kyseinen lapsi kuoli sen myötä, kun hän lyyhistyi uupumuksesta työskenneltyään äärimmäisen kovasti, ja koska ei pystynyt täyttämään vanhempiensa kovia odotuksia. Tämä tarina onkin klassinen esimerkki niin sanotusta ”painostavan vanhemman syndroomasta”.

Nykyajan pakkomielle täydellisistä lapsista

Moni vanhempi unelmoi siitä, että hänellä olisi kauniita ja lahjakkaita lapsia, jotka ovat kuin luotuja ammatilliseen menestykseen tulevaisuudessa.

  • Virhe tässä on kuitenkin aivan varmasti se, että lapsia ohjataan ”tulevaisuuteen”, ja samalla unohdetaan, että heille kaikkein tärkeintä on tämä ja tässä – se ilo, joka löytyy nykyhetkestä.
  • Vanhempina me haluamme parasta lapsillemme, mutta meidän tulisi kuitenkin pitää kiinni tasapainosta. Lasten tulisi pystyä nauttimaan lapsuudestaan.
  • On tärkeää, että kasvatamme lapsiamme heidän sydäntensä kautta. Meidän täytyy opastaa ja neuvoa heitä, eikä asettaa lapsia tietylle polulle, jonka tarkoituksena on vain vastata omiin odotuksiimme.

Avainasioita täydellisyyden tavoittelun vähentämiseksi kasvatuksessa

Hymyilevä tyttö

Haitallisen täydellisyyden tavoittelun välttäminen on hyvin tärkeä asia. Se nimittäin loukkaa lapsen oikeuksia sekä aiheuttaa kärsimystä sen sijaan, että tuloksena olisi onnea. Tämän saavuttaaksemme tulisi meidän vanhempina pitää mielessä seuraavat asiat:

Vanhempien täytyy huomioida omat asenteensa ja kielenkäyttönsä

Joskus vanhemmat käyttäytyvät niin, että vaikka he eivät olisikaan vaativia lastensa kanssa, he katsovat sivusta kun lapset asettavat itselleen odotuksia jokseenkin traagisella tavalla.

Tämä odotusten asettaminen johtuu siitä, että kotona lapset kiinnittävät huomiota vanhempien kieleen ja asenteisiin. Jos olemme siis kriittisiä omaa ympäristöämme kohtaan sekä asetamme todella jyrkät standardit itsellemme, sen näkevät lapsemme tulevat omaksumaan samaa.

Lapseen saattaa vaikuttaa suuresti, jos hän kuulee esimerkiksi seuraavan tyyppisiä asioita: ”En jaksa enää työtäni, tekisi mieli kuolla. Siellä on ihan katastrofaalista.”

Ole varovainen odotusten kanssa, joita lapsellesi asetat, ja suojele häntä

Tässä on yksi esimerkki: poikasi on todella ylpeä itsestään, koska hän on saanut hyvän arvosanan matematiikassa. Sinä kuitenkin käyttäydyt näin: sen sijaan, että jakaisit poikasi onnen, sanot hänelle, että seuraavalla kerralla pitää sitten onnistua yhtä hyvin tai vielä paremmin.

Tällainen ei ole oikein. Lapsia tulisi auttaa arvostamaan omia saavutuksiaan ja oppimaan kovan työn arvo, mutta heidän oloaan ei saisi tehdä nöyryytetyksi, jos he eivät onnistu kaikessa tavoittelemassaan.

Toivo parasta, mutta hyväksy se, että jokainen tekee virheitä

Tyttö ja kukat

  • Virhe tai epäonnistuminen ei ole mikään maailmanloppu, vaan tapa oppia ja selvitä. Anna lastesi onnistua missä tahansa he haluavatkin, mutta jätä tilaa myös virheiden teolle.
  • Edistä suvaitsevaisuutta, ymmärtäväisyyttä, varmuutta ja tervettä itsetuntoa. Lapsi, joka luottaa sinun tarpeeksi, että hän kertoo epäilyksistään ja virheistään, pyrkii saamaan sinuun yhteyden, ja tämä on arvokas etuoikeus.

On selvää, että elämme nykyisin sosiaalisen kriisin aikakautta, ja että lapsia pitäisi auttaa valmistautumaan huomiseen, jotta heillä olisi ovia auki mahdollisuuksiin, ja jotta parempi maailma voitaisiin luoda.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän pitäisi jättää huomiotta lasten tunnetason älykkyyden tukeminen. Näin heistä voi tulla onnellisia aikuisia, jotka pystyvät antamaan itsestään parhaan mahdollisen.

Onkin kyseessä elintärkeä projekti, jossa kasvattajat laajalti ajateltuna – äidit, isät, työkseen kasvattavat ja jopa sosiaaliset instituutiot – ovat vastuullisia. Lapsille tulisi opettaa onnellisuutta, ei täydellisyyden tavoittelua.