Mitä epilepsiakohtauksen sattuessa tulee tehdä?
Epilepsiakohtaukset ovat paroksismaalisia muutoksia, joita esiintyy äkillisesti ja odottamattomasti. Ne päättyvät yleensä nopeasti. Ne johtuvat hermosolujen epätavallisesta aktiivisuudesta, joka ilmestyy yhtäkkiä, lyhyesti ja väliaikaisesti. Tässä artikkelissa kerromme tarkemmin mikä epilepsiakohtaus on, sekä miten voit auttaa läheistä epilepsiakohtauksen sattuessa.
Epilepsiakohtauksen tavallisin ominaispiirre on se, että kohtaus alkaa äkillisesti ja kestää muutaman sekunnin tai joskus jopa minuutin ajan. Kun kohtaus on alkamassa, saattaa ihminen menettää tietoisuutensa ja tehdä rytmisiä, äkillisiä ja tahattomia liikkeitä. On myös mahdollista, että hän on tietoinen kaikesta kohtauksen aikana tapahtuvasta.
Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan maailmassa on noin 50 miljoonaa epilepsiaa sairastavaa ihmistä ja heistä 70 % voisi elää ilman epilepsiakohtauksia, jos sairaus diagnosoitaisiin ja hoidettaisiin oikein.
Epilepsiakohtausten luokittelu
Epilepsiakohtaukset jaetaan kahteen pääryhmään:
- Yleistyneet: Kohtaukset vaikuttavat kahteen aivopuoliskoon epilepsiakohtauksen alusta loppuun asti.
- Paikallisalkuiset: Kohtaukset, joissa bioelektrinen aktiivisuus alkaa tietyllä aivojen alueella ja voi sitten levitä muualle aivoihin.
Yleistyneet epilepsiakohtaukset
Yleistyneet epilepsiakohtaukset luokitellaan alalajeittain useisiin tyyppeihin:
- Toonis-klooniset: Nämä ovat kaikista yleisimpiä. Ne alkavat yleensä raajojen jäykkyydellä (tooninen vaihe) ja sitä seuraa kehon voimakas tärinä (klooninen vaihe). Näiden vaiheiden aikana voi esiintyä kielen puremista, yhtäkkistä kaatumista sekä kehon rentoutumista ja suoliston hallinnan menetystä.
- Myoklooniset: Niille on ominaista lihasten nopeat ja lyhyet supistelut kehon molemmilla puolilla. Ihminen saattaa kaatua yhtäkkiä tai menettää otteen käsissään olevista esineistä. Tämä sekoitetaan usein pelkkään kömpelyyteen ja siten sen diagnosoinnissa voi mennä pidempään.
- Yleistyneet atoniset kohtaukset: Ne aiheuttavat lihasten hallinnan menetyksen. Ne ovat äkillisiä ja saavat ihmisen yleensä luhistumaan kokoon.
- Poissaolokohtaukset: Ihminen menettää yhtäkkiä tajuntansa ja lopettaa sen hetkisen aktiviteetin tekemisen tuijottaen samalla ilmeettömästi.
Sinua saattaa myös kiinnostaa: Neuropaattista kipua lievittävät luontaishoidot
Paikallisalkuiset epilepsiakohtaukset
Yksiselitteiset paikallisalkuiset epilepsiakohtaukset ovat hyvin yleisiä. Ne esiintyvät yhdessä tajunnanmenetyksen kanssa ja oireet voivat vaihdella sen mukaan, missä päin aivoja kohtaus alkaa. Oireet voivat olla:
- Motorisia – kehon tahatonta liikehdintää.
- Gelastisia – hallitsematonta naurua.
- Aistinvaraisia – visuaalisia ja auditiivisia hallusinaatioita ja niin edelleen.
- Psyykkisiä – outoja ajatuksia.
Monitekijäiset paikallisalkuiset kohtaukset aiheuttavat myös tajunnanmenetystä. Niiden syntyessä ihminen ei välttämättä reagoi ärsykkeisiin tai se tapahtuu epäjohdonmukaisesti.
Toisinaan keho tekee automaattisia liikkeitä, kuten vetämistä, nielemistä, pureskelua, käsien hierontaa ja niin edelleen. Kun kohtaus päättyy, pysyy ihminen sekavana muutaman minuutin ajan.
On myös kohtauksia, jotka tunnetaan paikallisalkuisina, mutta sekundaarisesti yleiseksi laajenevina epilepsiakohtauksina. Tällainen epilepsiakohtaus alkaa yleensä yhdessä aivojen osassa, mutta sen on tapana levitä muualle aivoihin ja muuttua yleiseksi kohtaukseksi.
Kuinka voit auttaa läheistä epilepsiakohtauksen sattuessa?
Kerromme nyt, kuinka voit auttaa toista ihmistä epilepsiakohtauksen sattuessa. Ensinnäkin on tärkeää, että pysyt rauhallisena. Sitten sinun tulisi siirtää sivuun kaikki esineet, jotka voivat vahingoittaa kyseistä henkilöä, kuten teräväreunaiset huonekalut, vaasit, sakset ja niin edelleen.
Jos ihminen on jo luhistunut maahan, tulee sinun laittaa jotakin pehmeää pään alle, jotta se ei iskeydy maata vasten. Kun olet suoriutunut näistä tehtävistä, suosittelemme sinua keventämään kaulan ympärillä olevia asusteita ja vaatteita, kuten solmiota, paidan kaulusta ja niin edelleen. Sitten voit kääntää epilepsiakohtauksen saaneen ihmisen kyljelleen, jotta hän pystyy hengittämään paremmin.
On tärkeää olla tietoinen epilepsiakohtauksen kestosta, joka vaihtelee 2-3 minuutin välillä. Sinun tulee pysyä kohtauksen saaneen ihmisen vieressä kohtauksen ajan ja varmistaa, että hän tulee tajuihinsa sen päätyttyä. On tärkeää varmistaa, että hän toipuu asteittain ilman painostusta, ja antaa hänen sitten levätä.
Älä yritä estää häntä liikkumasta tai laita mitään esinettä tai sormia hänen suuhunsa. Tekohengityksen antaminen ei myöskään ole tarpeen. Kohtaukset kestävät yleensä muutaman minuutin ajan, eivätkä ne vaadi sairaalassa käyntiä. Jos kohtaus kuitenkin kestääkin yli 5 minuutin ajan, tulee sinun soittaa heti hätäkeskukseen.
Epilepsiakohtaukset ovat paroksismaalisia muutoksia, joita esiintyy äkillisesti ja odottamattomasti. Ne päättyvät yleensä nopeasti. Ne johtuvat hermosolujen epätavallisesta aktiivisuudesta, joka ilmestyy yhtäkkiä, lyhyesti ja väliaikaisesti. Tässä artikkelissa kerromme tarkemmin mikä epilepsiakohtaus on, sekä miten voit auttaa läheistä epilepsiakohtauksen sattuessa.
Epilepsiakohtauksen tavallisin ominaispiirre on se, että kohtaus alkaa äkillisesti ja kestää muutaman sekunnin tai joskus jopa minuutin ajan. Kun kohtaus on alkamassa, saattaa ihminen menettää tietoisuutensa ja tehdä rytmisiä, äkillisiä ja tahattomia liikkeitä. On myös mahdollista, että hän on tietoinen kaikesta kohtauksen aikana tapahtuvasta.
Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan maailmassa on noin 50 miljoonaa epilepsiaa sairastavaa ihmistä ja heistä 70 % voisi elää ilman epilepsiakohtauksia, jos sairaus diagnosoitaisiin ja hoidettaisiin oikein.
Epilepsiakohtausten luokittelu
Epilepsiakohtaukset jaetaan kahteen pääryhmään:
- Yleistyneet: Kohtaukset vaikuttavat kahteen aivopuoliskoon epilepsiakohtauksen alusta loppuun asti.
- Paikallisalkuiset: Kohtaukset, joissa bioelektrinen aktiivisuus alkaa tietyllä aivojen alueella ja voi sitten levitä muualle aivoihin.
Yleistyneet epilepsiakohtaukset
Yleistyneet epilepsiakohtaukset luokitellaan alalajeittain useisiin tyyppeihin:
- Toonis-klooniset: Nämä ovat kaikista yleisimpiä. Ne alkavat yleensä raajojen jäykkyydellä (tooninen vaihe) ja sitä seuraa kehon voimakas tärinä (klooninen vaihe). Näiden vaiheiden aikana voi esiintyä kielen puremista, yhtäkkistä kaatumista sekä kehon rentoutumista ja suoliston hallinnan menetystä.
- Myoklooniset: Niille on ominaista lihasten nopeat ja lyhyet supistelut kehon molemmilla puolilla. Ihminen saattaa kaatua yhtäkkiä tai menettää otteen käsissään olevista esineistä. Tämä sekoitetaan usein pelkkään kömpelyyteen ja siten sen diagnosoinnissa voi mennä pidempään.
- Yleistyneet atoniset kohtaukset: Ne aiheuttavat lihasten hallinnan menetyksen. Ne ovat äkillisiä ja saavat ihmisen yleensä luhistumaan kokoon.
- Poissaolokohtaukset: Ihminen menettää yhtäkkiä tajuntansa ja lopettaa sen hetkisen aktiviteetin tekemisen tuijottaen samalla ilmeettömästi.
Sinua saattaa myös kiinnostaa: Neuropaattista kipua lievittävät luontaishoidot
Paikallisalkuiset epilepsiakohtaukset
Yksiselitteiset paikallisalkuiset epilepsiakohtaukset ovat hyvin yleisiä. Ne esiintyvät yhdessä tajunnanmenetyksen kanssa ja oireet voivat vaihdella sen mukaan, missä päin aivoja kohtaus alkaa. Oireet voivat olla:
- Motorisia – kehon tahatonta liikehdintää.
- Gelastisia – hallitsematonta naurua.
- Aistinvaraisia – visuaalisia ja auditiivisia hallusinaatioita ja niin edelleen.
- Psyykkisiä – outoja ajatuksia.
Monitekijäiset paikallisalkuiset kohtaukset aiheuttavat myös tajunnanmenetystä. Niiden syntyessä ihminen ei välttämättä reagoi ärsykkeisiin tai se tapahtuu epäjohdonmukaisesti.
Toisinaan keho tekee automaattisia liikkeitä, kuten vetämistä, nielemistä, pureskelua, käsien hierontaa ja niin edelleen. Kun kohtaus päättyy, pysyy ihminen sekavana muutaman minuutin ajan.
On myös kohtauksia, jotka tunnetaan paikallisalkuisina, mutta sekundaarisesti yleiseksi laajenevina epilepsiakohtauksina. Tällainen epilepsiakohtaus alkaa yleensä yhdessä aivojen osassa, mutta sen on tapana levitä muualle aivoihin ja muuttua yleiseksi kohtaukseksi.
Kuinka voit auttaa läheistä epilepsiakohtauksen sattuessa?
Kerromme nyt, kuinka voit auttaa toista ihmistä epilepsiakohtauksen sattuessa. Ensinnäkin on tärkeää, että pysyt rauhallisena. Sitten sinun tulisi siirtää sivuun kaikki esineet, jotka voivat vahingoittaa kyseistä henkilöä, kuten teräväreunaiset huonekalut, vaasit, sakset ja niin edelleen.
Jos ihminen on jo luhistunut maahan, tulee sinun laittaa jotakin pehmeää pään alle, jotta se ei iskeydy maata vasten. Kun olet suoriutunut näistä tehtävistä, suosittelemme sinua keventämään kaulan ympärillä olevia asusteita ja vaatteita, kuten solmiota, paidan kaulusta ja niin edelleen. Sitten voit kääntää epilepsiakohtauksen saaneen ihmisen kyljelleen, jotta hän pystyy hengittämään paremmin.
On tärkeää olla tietoinen epilepsiakohtauksen kestosta, joka vaihtelee 2-3 minuutin välillä. Sinun tulee pysyä kohtauksen saaneen ihmisen vieressä kohtauksen ajan ja varmistaa, että hän tulee tajuihinsa sen päätyttyä. On tärkeää varmistaa, että hän toipuu asteittain ilman painostusta, ja antaa hänen sitten levätä.
Älä yritä estää häntä liikkumasta tai laita mitään esinettä tai sormia hänen suuhunsa. Tekohengityksen antaminen ei myöskään ole tarpeen. Kohtaukset kestävät yleensä muutaman minuutin ajan, eivätkä ne vaadi sairaalassa käyntiä. Jos kohtaus kuitenkin kestääkin yli 5 minuutin ajan, tulee sinun soittaa heti hätäkeskukseen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bezos Saldaña, L., & Escribano Ceruelo, E. (2012). ¿Qué esconden los problemas del control de esfínteres?: A propósito de un caso. Pediatría Atención Primaria, 14(56), 317-321.
- Rosales-Lagarde, A., del Río-Portilla, I. Y., Guevara, M. Á., & Corsi-Cabrera, M. (2009). Caída abrupta del tono muscular al entrar a sueño MOR en el ser humano. Salud mental, 32(2), 117-123.
- Casas-Fernández, C. (2012). Análisis crítico de la nueva clasificación de las epilepsias y crisis epilépticas de la Liga Internacional contra la Epilepsia. Rev Neurol, 54 (Supl 3), S7-18.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.