Mitä elektrolyytit ovat ja mihin niitä tarvitaan?
Urheilijat ovat luultavasti se ihmisryhmä, joille elektrolyytit ovat kaikkein tutuimpia. Ne liittyvät esimerkiksi nesteytykseen ja niistä puhutaan kaiken kaikkiaan paljon. Mitä elektrolyytit siis ovat? Jatka lukemista!
Mitä elektrolyytit ovat?
Elektrolyytit ovat mineraaleja, joita on veressä ja muissa kehon eritteissä sekä solujen sisällä. Niiden mahtava ominaisuus on se, että ne pystyvät kuljettamaan sähkövarauksia. Tämä tarkoittaa sitä, että elektrolyytti pystyy liukenemaan veteen ja johtamaan sähköä.
Elektrolyytit ovat erittäin tärkeitä elimistön toiminnalle. Kuten tulemme tässä artikkelissa näkemään, elektrolyyttien epätasapaino voi olla hengenvaarallinen tila. Nämä mineraalit liittyvät nesteen kiertoon elimistössä sekä veren pH-arvon happamuuteen ja lihasten toimintaan.
Ihmiselimistön tärkeimmät elektrolyytit ovat natrium, kalsium, fosfori, magnesium ja kalium. Jokaiselle elektrolyytille on oma normaalina pidetty pitoisuutensa veressä. Esimerkiksi:
- Kaliumin kohdalla normaalit arvot ovat väliltä 3,5-5,3 mmol/l
- Natriumin normaalit arvot ovat 136-145 mmol/l
- Kloorin normaalit arvot ovat 97-107 mmol/l
Viitearvot voivat vaihdella hieman eri laboratorioiden kesken.
Elektrolyyttitasapainon häiriön syyt
Elektrolyyttitasapaino voi häiriintyä. Esimerkiksi hormonaaliset muutokset, eri elinten (kuten munuaisten tai maksan) sairaudet ja jopa lääkkeiden käyttö voivat vaikuttaa elektrolyyttitasapainoon. Yleisimmät elektrolyyttiepätasapainon aiheuttajat ovat:
- Nestevaje: Nestevajeesta kärsiessään elimistö on menettänyt nesteitä ja tätä myötä myös elektrolyyttejä. Elektrolyyttejä voi huveta esimerkiksi kuumeen, ripulin tai oksentelun seurauksena.
- Imeytymishäiriöt: Jotkut sairaudet vaikuttavat ravinteiden imeytymiseen suolistosta. Tällöin nautitut elektrolyytit eivät välttämättä pääse elimistöön.
- Umpieritysjärjestelmän sairaudet: Diabetes tai kilpirauhasen vajaatoiminta ovat esimerkkejä hormonaalisista ongelmista, jotka häiritsevät elimistön sisäistä tasapainoa.
- Kemoterapia: Kemoterapiaa läpikäyvät syöpäpotilaat ovat hyvin alttiita elektrolyyttitasapainon häiriöille. Näitä potilaita hoitavan henkilöstön on varmistettava, että he korvaavat hoidon myötä menetetyt elektrolyytit.
- Lääkkeet: Kemoterapian lisäksi jotkut yleisesti käytetyt lääkkeet, kuten diureetit ja kortikosteroidit, aiheuttavat elektrolyyttien hupenemista.
- Munuaissairaudet: Munuaiset säätelevät eri aineiden poistoa elimistöstä. Munuaisten säätelyhäiriöt voivat aiheuttaa muutoksia natriumin, kaliumin, kalsiumin, fosforin ja magnesiumin pitoisuuksissa.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: 7 luonnollista diureettia, jotka kannattaa lisätä ruokavalioon
Yleisimmät elektrolyyttitasapainon häiriöt
Jotkut elektrolyyttitasapainon häiriöt ovat toisia yleisempiä. Jotkut niistä ovat väliaikaisia ja korjautuvat itsestään, kun taas toiset vaativat ulkoista puuttumista palautuakseen normaalille tasolle.
Monet näistä elektrolyyttitasapainon häiriöistä eivät ole välittömästi vaarallisia, mutta osa niistä voi olla hankaliakin. Niiden pitkäaikaiset seuraukset voivat olla vakavia.
Esimerkiksi kalsiumin kohdalla voi esiintyä hypokalsemiaa (normaalia alhaisempi kalsiumpitoisuus veressä) tai hyperkalsemiaa (normaalia suurempi kalsiumpitoisuus veressä). Naisilla hypokalsemia voi lisätä osteoporoosin riskiä vaihdevuosien alkaessa, kun taas hyperkalsemia voi johtaa munuaiskiviin.
Sekä liika että riittämätön veren natrium puolestaan muuttaa neuronien toimintaa. Hyponatremia (alhainen natriumpitoisuus) ja hypernatremia (korkea natriumpitoisuus) voivat aiheuttaa ärtyisyyttä ja sekavuutta. Äärimmäisissä tapauksissa tila voi johtaa kouristuskohtauksiin.
Kalium on luultavasti se elektrolyytti, joka aiheuttaa eniten hätätilanteita. Sydänlihassolut tarvitsevat tiettyä kaliumpitoisuutta sykkeen pitämiseksi normaaleissa lukemissa. Kaliumin puute veressä voi laukaista rytmihäiriön, johon liittyy omat riskinsä.
Liiallinen kalium veressä, vaikkakaan se ei ole kiireellistä hoitoa vaativa tilanne, on syy hakeutua lääkäriin ja selvittää mahdolliset munuaisongelmat. Ensimmäinen merkki munuaisten vajaatoiminnasta voi olla korkea verensokeri, johon liittyy veren kohonnut kaliumpitoisuus.
Tutustu myös: 10 runsaasti kaliumia sisältävää ruokaa
Elektrolyyttien lähteitä
On tärkeää tietää, mistä ruoista elektrolyyttejä saa – ei vain mahdollisen vajeen korjaamiseksi, vaan myös sen varmistamiseksi, että ruokavalio on tasapainoinen ja pohjautuu elektrolyyttien päivittäiseen tarpeeseen.
Urheilujuomien lisäksi elektrolyyttejä löytyy seuraavista ruoista:
- Kalsium: Kalsiumia on monissa kaloissa, erityisesti sardiineissa. Sitä saa myös pinaatista ja manteleista.
- Fosfori: Fosforia on manteleissa ja pähkinöissä. Vähärasvaiset lihat ja kananmunat ovat varmoja fosforin lähteitä, kuten ovat myös maitotuotteet kuten juusto ja jogurtti.
- Natrium: Punajuuri, selleri, oliivit ja tomaatti.
- Magnesium: Vihreät lehtivihannekset, kala ja pähkinät. Magnesiumia on paljon myös suklaassa.
- Kalium: Kaliumia saa runsaasti vihreistä lehtivihanneksista ja monista hedelmistä, kuten banaanista ja sitrushedelmistä.
Urheilijat ovat luultavasti se ihmisryhmä, joille elektrolyytit ovat kaikkein tutuimpia. Ne liittyvät esimerkiksi nesteytykseen ja niistä puhutaan kaiken kaikkiaan paljon. Mitä elektrolyytit siis ovat? Jatka lukemista!
Mitä elektrolyytit ovat?
Elektrolyytit ovat mineraaleja, joita on veressä ja muissa kehon eritteissä sekä solujen sisällä. Niiden mahtava ominaisuus on se, että ne pystyvät kuljettamaan sähkövarauksia. Tämä tarkoittaa sitä, että elektrolyytti pystyy liukenemaan veteen ja johtamaan sähköä.
Elektrolyytit ovat erittäin tärkeitä elimistön toiminnalle. Kuten tulemme tässä artikkelissa näkemään, elektrolyyttien epätasapaino voi olla hengenvaarallinen tila. Nämä mineraalit liittyvät nesteen kiertoon elimistössä sekä veren pH-arvon happamuuteen ja lihasten toimintaan.
Ihmiselimistön tärkeimmät elektrolyytit ovat natrium, kalsium, fosfori, magnesium ja kalium. Jokaiselle elektrolyytille on oma normaalina pidetty pitoisuutensa veressä. Esimerkiksi:
- Kaliumin kohdalla normaalit arvot ovat väliltä 3,5-5,3 mmol/l
- Natriumin normaalit arvot ovat 136-145 mmol/l
- Kloorin normaalit arvot ovat 97-107 mmol/l
Viitearvot voivat vaihdella hieman eri laboratorioiden kesken.
Elektrolyyttitasapainon häiriön syyt
Elektrolyyttitasapaino voi häiriintyä. Esimerkiksi hormonaaliset muutokset, eri elinten (kuten munuaisten tai maksan) sairaudet ja jopa lääkkeiden käyttö voivat vaikuttaa elektrolyyttitasapainoon. Yleisimmät elektrolyyttiepätasapainon aiheuttajat ovat:
- Nestevaje: Nestevajeesta kärsiessään elimistö on menettänyt nesteitä ja tätä myötä myös elektrolyyttejä. Elektrolyyttejä voi huveta esimerkiksi kuumeen, ripulin tai oksentelun seurauksena.
- Imeytymishäiriöt: Jotkut sairaudet vaikuttavat ravinteiden imeytymiseen suolistosta. Tällöin nautitut elektrolyytit eivät välttämättä pääse elimistöön.
- Umpieritysjärjestelmän sairaudet: Diabetes tai kilpirauhasen vajaatoiminta ovat esimerkkejä hormonaalisista ongelmista, jotka häiritsevät elimistön sisäistä tasapainoa.
- Kemoterapia: Kemoterapiaa läpikäyvät syöpäpotilaat ovat hyvin alttiita elektrolyyttitasapainon häiriöille. Näitä potilaita hoitavan henkilöstön on varmistettava, että he korvaavat hoidon myötä menetetyt elektrolyytit.
- Lääkkeet: Kemoterapian lisäksi jotkut yleisesti käytetyt lääkkeet, kuten diureetit ja kortikosteroidit, aiheuttavat elektrolyyttien hupenemista.
- Munuaissairaudet: Munuaiset säätelevät eri aineiden poistoa elimistöstä. Munuaisten säätelyhäiriöt voivat aiheuttaa muutoksia natriumin, kaliumin, kalsiumin, fosforin ja magnesiumin pitoisuuksissa.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: 7 luonnollista diureettia, jotka kannattaa lisätä ruokavalioon
Yleisimmät elektrolyyttitasapainon häiriöt
Jotkut elektrolyyttitasapainon häiriöt ovat toisia yleisempiä. Jotkut niistä ovat väliaikaisia ja korjautuvat itsestään, kun taas toiset vaativat ulkoista puuttumista palautuakseen normaalille tasolle.
Monet näistä elektrolyyttitasapainon häiriöistä eivät ole välittömästi vaarallisia, mutta osa niistä voi olla hankaliakin. Niiden pitkäaikaiset seuraukset voivat olla vakavia.
Esimerkiksi kalsiumin kohdalla voi esiintyä hypokalsemiaa (normaalia alhaisempi kalsiumpitoisuus veressä) tai hyperkalsemiaa (normaalia suurempi kalsiumpitoisuus veressä). Naisilla hypokalsemia voi lisätä osteoporoosin riskiä vaihdevuosien alkaessa, kun taas hyperkalsemia voi johtaa munuaiskiviin.
Sekä liika että riittämätön veren natrium puolestaan muuttaa neuronien toimintaa. Hyponatremia (alhainen natriumpitoisuus) ja hypernatremia (korkea natriumpitoisuus) voivat aiheuttaa ärtyisyyttä ja sekavuutta. Äärimmäisissä tapauksissa tila voi johtaa kouristuskohtauksiin.
Kalium on luultavasti se elektrolyytti, joka aiheuttaa eniten hätätilanteita. Sydänlihassolut tarvitsevat tiettyä kaliumpitoisuutta sykkeen pitämiseksi normaaleissa lukemissa. Kaliumin puute veressä voi laukaista rytmihäiriön, johon liittyy omat riskinsä.
Liiallinen kalium veressä, vaikkakaan se ei ole kiireellistä hoitoa vaativa tilanne, on syy hakeutua lääkäriin ja selvittää mahdolliset munuaisongelmat. Ensimmäinen merkki munuaisten vajaatoiminnasta voi olla korkea verensokeri, johon liittyy veren kohonnut kaliumpitoisuus.
Tutustu myös: 10 runsaasti kaliumia sisältävää ruokaa
Elektrolyyttien lähteitä
On tärkeää tietää, mistä ruoista elektrolyyttejä saa – ei vain mahdollisen vajeen korjaamiseksi, vaan myös sen varmistamiseksi, että ruokavalio on tasapainoinen ja pohjautuu elektrolyyttien päivittäiseen tarpeeseen.
Urheilujuomien lisäksi elektrolyyttejä löytyy seuraavista ruoista:
- Kalsium: Kalsiumia on monissa kaloissa, erityisesti sardiineissa. Sitä saa myös pinaatista ja manteleista.
- Fosfori: Fosforia on manteleissa ja pähkinöissä. Vähärasvaiset lihat ja kananmunat ovat varmoja fosforin lähteitä, kuten ovat myös maitotuotteet kuten juusto ja jogurtti.
- Natrium: Punajuuri, selleri, oliivit ja tomaatti.
- Magnesium: Vihreät lehtivihannekset, kala ja pähkinät. Magnesiumia on paljon myös suklaassa.
- Kalium: Kaliumia saa runsaasti vihreistä lehtivihanneksista ja monista hedelmistä, kuten banaanista ja sitrushedelmistä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- DuBose TD. Disorders of acid-base balance. In: Skorecki K, Chertow GM, Marsden PA, Taal MW, Yu ASL, eds. Brenner and Rector’s The Kidney. 10th ed. Philadelphia, PA: Elsevier; 2016:chap 17.
- Ayus, Juan Carlos, C. Caramelo, and A. Tejedor. “Agua, electrolitos y equilibrio ácido-base.” Med. Panamericana (2007).
- del Rosal Rabes, T., et al. “Alimentación parenteral, líquidos y electrolitos.” Protocolos de Neonatología.[aut. libro] AEP. Protocolos Diagnóstico Terapeúticos de la AEP: Neonatología (2008): 101-110.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.