Mitä on dysleksia? Lue sen oireista ja hoidosta

Dysleksia luokitellaan lukihäiriöksi. Sille on ominaista ongelmat tarkkuudessa ja sujuvuudessa sanoja tunnistettaessa, mikä vaikeuttaa kirjoittamista. Toisin sanoen ihmisillä, joilla on dysleksia, on vaikeuksia lukea ja ääntää sanoja, jotka he näkevät kirjoitettuna.

Tähän häiriöön liittyy tavallisesti kirjoitusvaikeuksia ja ongelmia matemaattisessa päättelykyvyssä.

On tärkeää korostaa, että dysleksiasta kärsivien ihmisten älyllinen kehitys on normaalia. Heidän lukemis- ja kirjoittamisvaikeutensa eivät johdu älyyn liittyvistä ongelmista.

Keneen dysleksia vaikuttaa?

Dysleksia on sairaus, joka useimmissa tapauksissa diagnosoidaan lapsuuden aikana. Vaikka se voidaan helposti diagnosoida lapsilla, se on vaiva joka kestää läpi aikuiselämän, ja tämä voi aiheuttaa vakavia ongelmia.

Tilastojen mukaan dysleksiaa sairastaa 5-10 prosenttia väestöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ala-asteen 25 oppilasta käsittävällä luokalla vähintään yhdellä on dysleksia.

Kuinka dysleksia vaikuttaa elämään?

Ensimmäiset ongelmat ovat nähtävissä ihmisen ensimmäisten kouluvuosien aikana. Vaikeudet oppia lukemaan muodostavat suuren muurin näille lapsille. Tämä ei liity vain opintoihin, vaan voi vaikuttaa myös heidän henkilökohtaiseen kehitykseensä; sillä on nimittäin usein suuri vaikutus heidän itsetuntoonsa.

Monissa tapauksissa nämä vaikeudet aiheuttavat välinpitämättömyyttä lukemista kohtaan. Tämän seuraukset ovat:

• Riittämätön tai huono sanavarasto
• Ongelmat luetun ymmärtämisessä
• Ongelmat ymmärtämisessä, päättelyssä ja johtopäätösten tekemisessä vaikeiden tekstien kohdalla

Dysleksiasta kärsivät ihmiset tietävät rajoitteensa enimmässä osassa tapauksia. Tämä selittää sen, miksi heillä on niin usein huono itsetunto, ahdistusta ja jopa masennusta.

Miksi dysleksiaa ilmenee?

Jatkamme vastaamalla tähän kysymykseen vaihe vaiheelta.

1. Kuinka me luemme ja kirjoitamme sanoja?

Lukemisen ja kirjoittamisen taidon selittämisessä yleisimmin hyväksytty hypoteesi on “kaksireittinen” malli. Tämän mallin mukaan sanan kirjoittamiseksi voimme:

• Hakea sen muististamme, mikäli tiedämme sanan entuudestaan. Tätä kutsutaan “leksikaaliseksi reitiksi”. Se perustuu sanavarastossamme olevan sanan visuaaliseen tunnistamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että varastoimme tietoa muistiimme perustuen siihen, kuinka näemme sanan kirjoitettuna. Kuvitellaan esimerkiksi, että opimme kirjoittamaan sanan “kylpyhuone”. Seuraavalla kerralla kun haluamme kirjoittaa kyseisen sanan, noudamme sen muististamme, “sanojemme varastosta”.

• Toinen vaihtoehto on muuntaa sanan muodostavat foneemit grafeemeiksi. Toisin sanoen muuntaa äänteet niitä vastaavaksi graafiseksi esitystavaksi. Tätä vaihtoehtoa käytetään kirjoitettaessa uusia sanoja. Lapsuuden ensimmäisinä vuosina omaksumme nämä kyvyt muuttaa foneemit grafeemeiksi. Opimme, että B-kirjain vastaa jotain tiettyä äännettä ja että S-kirjain vastaa jotain toista äännettä. Kykenemme siis kirjoittamaan sanoja, joita emme ole koskaan kuulleetkaan. Se on hyvin yksinkertaista: opimme äänteet, jotka muodostavat sanoja, ja esitämme vain ne kirjallisesti. Tämä teoria pohjautuu viimeisimpiin löytöihin aivokuvatesteistä, sillä anatomisen perustan olemassaolo on jo osoitettu.

2. Entä mitä aivoissa tapahtuu?

Yleisesti ottaen tämä tarkoittaa sitä, että ne yhteydet, jotka ovat kieleen liittyvien aivoalueiden välillä, vähenevät.

3. Mitkä aivoalueet liittyvät kieleen?

Ensiksi, Brocan alue. Se löytyy otsalohkosta hallitsevalta aivopuoliskolta, mikä suurimmalla osalla ihmisiä tarkoittaa vasenta puoliskoa. Se löytyy kuitenkin oikeasta aivopuoliskosta pieneltä osalta vasenkätisiä ihmisiä. Yleisesti ottaen se on vastuussa sanojen lausumisesta, nimeämisestä ja lukemisesta mielessä.

Toiseksi, Wernicken alue. Tämä löytyy hallitsevan aivopuoliskon ohimolohkon ja parietaalisen lohkon väliltä. Sen tärkeimmät tehtävät liittyvät puhuttujen sanojen tunnistamiseen. Lisäksi se on alue, jossa sanoja muodostavat sekvenssit ovat varastoituneina.

Lopuksi on olemassa alue, joka liittyy parietaaliseen ja oksipitaaliseen aivokuoreen ja jonka tehtävä on sanojen muodostus.

Mitä erityyppisiä dysleksioita on olemassa?

• Fonologinen dysleksia. Ihmiset, joilla on tämän tyyppinen dysleksia, käyttävät visuaalista reittiä. Tämä tarkoittaa sitä, että he “visuaalisesti” lukevat sanat. He voivat näin helposti lukea sanoja jotka he jo tietävät, mutta heidän on mahdotonta lukea heille ennestään tuntemattomia sanoja.
• Pinnallinen (visuaalinen) dysleksia. Ihmiset, joilla on tämän tyyppinen dysleksia, käyttävät fonologista reittiä. Näin ollen he lukevat sanoja tavu tavulta. Tästä syystä heillä on vaikeuksia lukea sanoja, joiden ääntämys on erilainen kuin kirjoitusasu.
• Syvä eli sekalainen dysleksia. Tämä on kaikkein vakavin dysleksian muoto, joka vaikuttaa kumpaankin reittiin. Tästä on seurauksena sanojen lukemisen vaikeudet, lukuisat kirjoitusvirheet ja jopa sanojen merkitysten sekoittuminen toisiinsa.

Hoito

Dysleksian hoito on äärimmäisen tärkeää, jotta lisäongelmien todennäköisyys tulevaisuudessa pienenisi, sekä opinnoissa että psyykkisesti. Itse asiassa on osoitettu, että kuntoutushoidoilla on suuri vaikutus lapsiin.

Hoito koostuu yleensä:

• Erityisopettajien antamasta lisäopetuksesta
• Puheterapeuttien antamasta hoidosta
• Opiskelutekniikoiden valvotusta opettamisesta
• Harjoituksista, jotka vahvistavat luokassa opittua

Perheen tuki on myös tärkeässä roolissa dysleksian hoidossa. Näitä lapsia ei tule ainoastaan motivoida etenemään koulussa ja henkilökohtaisessa elämässään. Lisäksi heidän kohdallaan tulee painottaa lisäopetusta. Näin heidän opintotekniikkansa paranevat suuresti, erityisesti mitä tulee lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Lisäksi on tärkeää saada lapset osallistumaan heidän itsetuntoaan parantaviin aktiviteetteihin (urheilu, harrastukset koulun jälkeen) heidän mielialansa parantamiseksi. Toisaalta jos lapsella on suuria ongelmia ahdistuksen tai masennuksen kanssa, sinun tulisi hakea hänelle apua lääkäriltä.