Miksi tekonivelinfektio syntyy?

Tekonivelinfektio on suhteellisen yleinen komplikaatio tekonivelleikkausten jälkeen. Proteesien asentaminen on nykyään hyvin yleinen leikkaus, jonka avulla hoidetaan lukuisia luustoon liittyviä patologioita.

Useimmiten kyseessä ovat lonkka- tai polviproteesit. Vaikka toimenpiteellä saadaan erittäin hyviä tuloksia, siihen voi liittyä komplikaatioita, kuten mihin tahansa muuhunkin leikkaustekniikkaan. Miksi infektiota esiintyy? Mitkä ovat sen oireet? Vastaamme näihin kysymyksiin alla.

Mikä on tekonivelinfektio?

Tekonivelinfektio on komplikaatio, joka koskee sekä leikkausaluetta että viereisiä kudoksia. Clínica Universidad de Navarran tietojen mukaan Espanjassa tehdään vuosittain noin 30 000 tämäntyyppistä toimenpidettä. Kyseessä on turvallinen toimenpide, joka useimmissa tapauksissa parantaa huomattavasti potilaan elämänlaatua.

Nivelet, joita todennäköisimmin korvataan proteesilla, ovat lonkka- ja polvinivelet.

Silti, kuten Clinical Microbiology Reviews -lehdessä kerrotaan, vähemmistö potilaista kokee laitteen pettämisen ja tarvitsee uuden leikkauksen jossain myöhemmässä vaiheessa elämäänsä. On arvioitu, että 2-4 prosenttia tekonivelleikkauksista johtaa infektioon.

Suuri ongelma on, että infektio voi aiheuttaa muita vakavia komplikaatioita sekä suuria kustannuksia terveydenhuoltojärjestelmälle. Sinänsä se johtuu yleensä potilaan omista bakteereista, jotka muodostavat proteesin päälle hyytelömäisen matriisin.

Nämä mikro-organismit tarttuvat proteesin pintaan. Kun ne ovat siellä, ne lisääntyvät ja synnyttävät tämän matriisin, jota kutsutaan biofilmiksi. Tämä on mekanismi, joka suojaa niitä antibioottien vaikutukselta ja tekee niistä vastustuskykyisempiä hoitoa vastaan.

Lue tämäkin: Polven tekonivelen asettaminen ja siitä toipuminen

Miksi tekonivelinfektio voi syntyä?

Tekonivelinfektion voivat aiheuttaa erityyppiset bakteerit. Kuten edellä mainittiin, ne kiinnittyvät proteesiin ja muodostavat biofilmin. Tätä varten ne järjestäytyvät kerroksittain päällekkäin. Tämä selittää, miksi syvemmissä kerroksissa olevat bakteerit ovat vastustuskykyisempiä antibiooteille.

Proteesi itsessään muuttaa kuitenkin myös tiettyjen immuunijärjestelmän solujen, kuten fagosyyttien, toimintaa. Kaikki nämä tekijät tekevät infektiosta edistyneemmän ja hoito on monimutkaisempaa.

Yleisimmin mukana olevat bakteerit ovat stafylokokkeja. Tämän ryhmän sisällä yleisimmät mikro-organismit ovat Staphylococcus aureus ja Staphylococcus epidermidis. Muita aiheuttajia ovat seuraavat:

• Escherichia coli.
• Pseudomonas aeruginosa.
• Enterococcus spp.

Kyseessä voi olla myös polymikrobinen infektio, eli useamman kuin yhden bakteerin aiheuttama. Sieni-infektiot ovat harvinaisempia.

Lue tämäkin:

Infektiotyypit

Tekonivelinfektiot luokitellaan usein kehittymisajankohdan mukaan. Jotkut tutkijat erottavat toisistaan akuutin ja kroonisen infektion. Kuten Prioam -oppaassa selitetään, se voidaan kuitenkin luokitella myös seuraavilla tavoilla:

• Varhainen leikkauksen jälkeinen infektio.
• Myöhäinen krooninen infektio.
• Akuutti hematogeeninen infektio.

Ne, jotka erottavat toisistaan vain akuutin ja kroonisen infektion, sisällyttävät akuutin hematogeenisen infektion ensimmäiseen ryhmään.

Varhainen leikkauksen jälkeinen infektio tai akuutti infektio

Varhainen leikkauksen jälkeinen infektio on infektio, joka ilmenee ensimmäisen kuukauden kuluessa proteesin asettamisesta. Jotkut katsovat, että sitä pidetään edelleen akuuttina infektiona jopa kolme kuukautta leikkauksen jälkeen.

On olemassa useita kriteerejä, joiden avulla tämäntyyppinen tekonivelinfektio voidaan tunnistaa. Leikkaushaava tavallisesti tihkuu. Lisäksi kun nivelestä poistetaan nestettä ja sitä tutkitaan laboratoriossa, siinä havaitaan usein bakteereja.

Näissä tapauksissa varhainen diagnoosi ja hoito ovat tärkeitä. Näin voidaan estää proteesin vaihdon tarve infektion vuoksi.

Akuutti hematogeeninen infektio

Akuutti hematogeeninen infektio on infektio, joka syntyy, kun infektion lähde on muualla elimistössä. Toisin sanoen bakteerit voivat olla peräisin jostain muusta prosessista, kuten keuhkokuumeesta, virtsatieinfektiosta, sydänlihastulehduksesta jne. Ne liikkuvat veren mukana ja päätyvät asustamaan proteesiin.

Kroonisten nivelproteesien infektio

Kroonisesta infektiosta puhutaan yleensä, kun proteesin asentamisesta on kulunut kolme kuukautta. Se on vaikeampi hoitaa kuin akuutti infektio, koska bakteeribiofilmi on kypsynyt eikä sitä voida poistaa.

Tämä tila etenee asteittain ja salakavalasti. Kipu jatkuu kuukausia, vaikka selviä merkkejä infektiosta tai kuumeesta ei ole. Joissakin tapauksissa voi esiintyä paiseita ja fisteleitä. Näissä tapauksissa proteesin vaihto on yleensä tarpeen.

Liitännäisoireet

Tekonivelinfektion oireet vaihtelevat sen mukaan, onko se akuutti vai krooninen. On tärkeää huomata, että noin puolet tapauksista on kroonisia. Siksi yksi vallitsevista oireista on tulehduskipu.

Ongelmana on, että tekonivelleikkaukset voivat aiheuttaa kipua aiheuttamatta välttämättä infektiota. Näin ollen oikeaan diagnoosiin on joskus vaikea päästä. Kivun lisäksi voi esiintyä nivelen toiminnan heikkenemistä.

Akuutissa infektiossa potilailla on usein kuumetta. Leikkaushaava ei parane kunnolla, ja haavasta voi tihkua märkäistä ainetta. Alue on yleensä turvonnut, lämmin ja punainen.

Miten tekonivelinfektio diagnosoidaan?

Tämäntyyppinen infektio on diagnosoitava mitä pikimmiten. Näin estetään infektion kroonistuminen ja leikkauksen uusiminen. Tätä varten on tärkeää seurata potilasta asianmukaisesti ja olla valppaana kaikkien varoitusmerkkien suhteen.

Diagnoosin tekemisessä voi olla apua useista täydentävistä testeistä. Yksi näistä on positroniemissiotomografia eli PET-kuvaus. Tämä on tekniikka, jossa käytetään glukoosin merkkiainetta. Infektion aiheuttavat bakteerit vangitsevat tämän molekyylin.

Skannaamalla voidaan sitten nähdä alueet, joilla bakteerit sijaitsevat. Muita hyödyllisiä testejä ovat nivelnesteanalyysi ja verikokeet. Myös ultraääni- ja röntgentutkimuksista voi olla apua.

Käytettävissä olevat hoitomuodot

Tekonivelinfektio vaatii monialaista hoitoa. Kaikissa tapauksissa yhdistetään yleensä farmakologinen ja kirurginen hoito. Farmakologinen hoito perustuu kivunlievitykseen ja erityisiin antibiootteihin infektion parantamiseksi.

Kirurgiaa voidaan käyttää kudosten puhdistamiseen. Jos infektio on krooninen, tarvitaan todennäköisesti proteesin vaihto. Tämä voidaan tehdä yksi- tai kaksivaiheisena toimenpiteenä.

Yksivaiheisessa toimenpiteessä uusi proteesi voidaan asentaa samassa leikkauksessa. Kaksivaiheisessa toimenpiteessä proteesi poistetaan, alue puhdistetaan ja siihen asetetaan antibiootteja sisältävä välilevy. Tämän jälkeen uusi proteesi asennetaan toisessa leikkauksessa.

Antibioottihoitoa varten on suositeltavaa tunnistaa ensin aiheuttava bakteeri ja sen herkkyys näille lääkkeille. Hoidon kesto voi olla pitkä. Joissakin tapauksissa, kuten polven tekonivelleikkauksissa, saatetaan vaatia jopa puolen vuoden kestävää hoitoa.

Lue lisää: Lonkkaongelmien tunnistus ja ehkäisy

Tekonivelinfektio voi olla vakava

Vaikka se ei olekaan kovin yleinen komplikaatio, kirurgit pelkäävät proteesien infektioita. Tämä johtuu siitä, että joissakin tapauksissa se edellyttää lisäkirurgiaa ja proteesin vaihtoa.

Potilaiden on tärkeää olla tietoisia oireista, jotta infektio voidaan tunnistaa varhaisessa vaiheessa. Lisäksi lääkäreiden olisi tehtävä diagnoosi mahdollisimman nopeasti, koska tämä vähentää uusintaleikkauksen todennäköisyyttä.