Miksemme muista omaa syntymäämme?
Kirjoittanut ja tarkastanut lääkäri Maricela Jiménez López
Olet ehkä joskus miettinyt, miksi voit muistaa pieniä asioita lapsuudestasi, mutta et mitään syntymähetkestäsi tai aivan ensimmäisistä kuukausistasi. Tässä artikkelissa kerromme sinulle miksi oma syntymämme ei tallennu muistiimme.
Miksi oma syntymämme ei tallennu muistiimme?
Syntymä on traumaattinen tapahtuma, jossa lapsi poistuu kohdun lämmöstä ja turvasta maailman meluun ja muutokseen. Kohdun ulkopuolinen ympäristö on täynnä ääniä, valoa ja liikettä, jota lapsi ei voi ymmärtää tai käsitellä. Itku on luonnollinen reaktio, jonka kautta lapsi vetää ensimmäistä kertaa happea keuhkoihinsa.
Syntymästään ei kukaan muista mitään, joten emme voi sanoa varmaksi, mitä vauva tuntee tai ajattelee syntymähetkellä. Vauvan aivot ovat vielä kehitysvaiheessa, eivätkä ne toimi samalla tavalla kuin aikuisen.
Hermosolujen muodostuminen aivoissa kiihtyy ennen syntymää ja heti syntymän jälkeen.
Hermosolujen ansiosta ihmisen muisti kehittyy, ihminen oppii uutta ja varastoi tietoa – näin syntyy myös pikkuhiljaa ihmisen persoonallisuus. Aivot koostuvat sadoista miljardeista hermosoluista jotka ovat toisiinsa kytkeytyneinä ja jokaisella hermosolullamme on jopa tuhansia yhteyksiä muihin hermosoluihin.
Vastasyntyneen lapsen aivot eivät vielä kykene tallentamaan tapahtumia ja luomaan pysyviä muistoja, sillä uusia hermosoluja syntyy niin kovaa vauhtia, että entisiä hermosoluja katoaa prosessin myötä. Hermosolut luovat uusia yhteyksiä, eivätkä muistot tallennu mihinkään.
Ensimmäisten elinkuukausien aikana vauvan aivoissa tapahtuu niin paljon kasvua ja muutoksia, että usein ensimmäisten kuuden elinkuukauden ajalta ei jää aivoihin mitään pysyviä muistoja.
Kasvu hidastuu puolen vuoden jälkeen ja vaikka uusia hermosoluja syntyykin yhä, ei kehitys ole yhtä vauhdikasta kuin ensimmäisten kuukausien aikana. Lapsi alkaa muistaa asioita tästä hetkestä eteenpäin.
Muistin toiminta vahvistuu ja ensimmäiset muistot syntyvät. Ensimmäisen ja viidennen ikävuoden välillä on lapsen suurin kasvun ja kehityksen paikka, ja lapsi imee itseensä uutta tietoa ja kokemuksia sienen lailla. Tämän ikäinen lapsi oppii myös helposti uusia kieliä ja taitoja.
2. Kielen ja muistin yhteys
Psykologien ja lääkäreiden mukaan ihminen voi muistaa vain ne asiat, jotka pystyy selittämään sanoin ja puheen kautta. Voit tehdä pienen kokeen yrittämällä muistaa aivan ensimmäisen muistosi elämäsi ajalta. Se voi olla tunne, tuoksu tai kuva, jossa olet äidin sylissä tai kenties kävelyretki puiston läpi.
Mieti sitten, osasitko puhua tuossa vaiheessa. Yleensä vastaus on kyllä. Tutkimusten mukaan on helpompi muistaa asioita, jotka voi selittää sanoin. Aivot varastoivat ja järjestelevät muistoja hippokampuksessa, jolla on tärkeä osa muistin toiminnassa. Aivojen kielellinen toiminta on läheisesti yhteydessä muistin toimintaan.
Tämä selittää sen, miksei syntymästään muista mitään: meillä ei ole vielä kieltä tai sanoja kuvailla kokemaamme.
Olet ehkä joskus miettinyt, miksi voit muistaa pieniä asioita lapsuudestasi, mutta et mitään syntymähetkestäsi tai aivan ensimmäisistä kuukausistasi. Tässä artikkelissa kerromme sinulle miksi oma syntymämme ei tallennu muistiimme.
Miksi oma syntymämme ei tallennu muistiimme?
Syntymä on traumaattinen tapahtuma, jossa lapsi poistuu kohdun lämmöstä ja turvasta maailman meluun ja muutokseen. Kohdun ulkopuolinen ympäristö on täynnä ääniä, valoa ja liikettä, jota lapsi ei voi ymmärtää tai käsitellä. Itku on luonnollinen reaktio, jonka kautta lapsi vetää ensimmäistä kertaa happea keuhkoihinsa.
Syntymästään ei kukaan muista mitään, joten emme voi sanoa varmaksi, mitä vauva tuntee tai ajattelee syntymähetkellä. Vauvan aivot ovat vielä kehitysvaiheessa, eivätkä ne toimi samalla tavalla kuin aikuisen.
Hermosolujen muodostuminen aivoissa kiihtyy ennen syntymää ja heti syntymän jälkeen.
Hermosolujen ansiosta ihmisen muisti kehittyy, ihminen oppii uutta ja varastoi tietoa – näin syntyy myös pikkuhiljaa ihmisen persoonallisuus. Aivot koostuvat sadoista miljardeista hermosoluista jotka ovat toisiinsa kytkeytyneinä ja jokaisella hermosolullamme on jopa tuhansia yhteyksiä muihin hermosoluihin.
Vastasyntyneen lapsen aivot eivät vielä kykene tallentamaan tapahtumia ja luomaan pysyviä muistoja, sillä uusia hermosoluja syntyy niin kovaa vauhtia, että entisiä hermosoluja katoaa prosessin myötä. Hermosolut luovat uusia yhteyksiä, eivätkä muistot tallennu mihinkään.
Ensimmäisten elinkuukausien aikana vauvan aivoissa tapahtuu niin paljon kasvua ja muutoksia, että usein ensimmäisten kuuden elinkuukauden ajalta ei jää aivoihin mitään pysyviä muistoja.
Kasvu hidastuu puolen vuoden jälkeen ja vaikka uusia hermosoluja syntyykin yhä, ei kehitys ole yhtä vauhdikasta kuin ensimmäisten kuukausien aikana. Lapsi alkaa muistaa asioita tästä hetkestä eteenpäin.
Muistin toiminta vahvistuu ja ensimmäiset muistot syntyvät. Ensimmäisen ja viidennen ikävuoden välillä on lapsen suurin kasvun ja kehityksen paikka, ja lapsi imee itseensä uutta tietoa ja kokemuksia sienen lailla. Tämän ikäinen lapsi oppii myös helposti uusia kieliä ja taitoja.
2. Kielen ja muistin yhteys
Psykologien ja lääkäreiden mukaan ihminen voi muistaa vain ne asiat, jotka pystyy selittämään sanoin ja puheen kautta. Voit tehdä pienen kokeen yrittämällä muistaa aivan ensimmäisen muistosi elämäsi ajalta. Se voi olla tunne, tuoksu tai kuva, jossa olet äidin sylissä tai kenties kävelyretki puiston läpi.
Mieti sitten, osasitko puhua tuossa vaiheessa. Yleensä vastaus on kyllä. Tutkimusten mukaan on helpompi muistaa asioita, jotka voi selittää sanoin. Aivot varastoivat ja järjestelevät muistoja hippokampuksessa, jolla on tärkeä osa muistin toiminnassa. Aivojen kielellinen toiminta on läheisesti yhteydessä muistin toimintaan.
Tämä selittää sen, miksei syntymästään muista mitään: meillä ei ole vielä kieltä tai sanoja kuvailla kokemaamme.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Mookherjee, N. (2018). Memory. In Visual Global Politics. https://doi.org/10.4324/9781315856506
Hochreiter, S., & Schmidhuber, J. (1997). Long Short-Term Memory. Neural Computation. https://doi.org/10.1162/neco.1997.9.8.1735
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.