Mies pelastaa miljoonia vauvoja verellään
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater
Tämä on yksi niistä positiivisista tarinoista, jotka ovat täynnä toivoa ja joita rakastamme jakaa kanssasi. Meidän sankarimme on James Harrison, 78-vuotias mies Australiasta. Hänet tunnetaan paremmin nimellä “the man with the golden arm”, eli “kultaisen käsivarren mies”, sillä hän pelastaa vauvoja verellään.
Hän elää normaalia elämää Australiassa nauttien vanhan iän rauhasta, tyttärestään ja lapsenlapsistaan. Jotkut ihmiset eivät ehkä kutsu häntä sankariksi, mutta hänen verensä erittäin erikoisen sisällön ansiosta kaksi miljoonaa ihmistä on yhä elossa.
Oudot yhteensattumat
Kun James Harrison oli 14-vuotias, tapahtui jotain joka asetti teinin lähelle kuolemaa.
Onnettomuuden jälkeen lääkäreillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin poistaa häneltä keuhko.
Hän vietti useita viikkoja tehohoidossa ja sai lukuisia verensiirtoja. Hänen äitinsä selitti hänelle, että pitääkseen Jamesin elossa hänelle oltiin siirretty lähes 13 litraa verta.
Vahvasti vaikuttuneena siitä tiedosta, että joukko ihmisiä joita hän ei edes tuntenut olivat luovuttaneet vapaaehtoisesti verta joka pelasti hänen henkensä, nuori poika päätti että ensimmäinen asia mitä hän tekisi 18-vuotiaana olisi veren luovuttaminen.
Ja niin hän teki. Mutta hän ei ollut kuvitellut tapahtuvan niin, että seuraavana päivänä hän saisi puhelun sairaalasta, jonne hänet pyydettiin saapumaan välittömästi…
James Harrisonin veri pelastaa vauvoja
Keskellä 1960-lukua vauvakuolleisuus ja keskenmenot olivat hyvin yleisiä Australiassa. Punainen Risti muistuttaa meitä tästä faktasta. Tuolloin moni nainen sai keskenmenon tai menetti lapsensa, eikä kukaan tiennyt syytä. Monissa muissa tapauksissa lapset syntyivät pahasti epämuodostuneina ja he menehtyivät muutamien päivien sisällä syntymästä. Mikä sen aiheutti?
Se oli Rhesus-tauti. Se on todella tuhoava sairaus, jossa äidin immuunijärjestelmä tunnistaa syntymättömän sikiön solut vihollisiksi ja hyökkää puolustamaan äidin kehoa. Seurauksena on keskenmenoja ja epämuodostumia. Tämä johtuu siitä, että raskaana olevan naisen veri ja sikiön veri voivat olla erityyppiset, jos isällä on eri tyyppi kuin äidillä (Rh- ja Rh+).
Rhesus-tauti on tappava vauvalle ja vaikuttaa äitiin vakavasti psykologisesti, ajatellen että hänen omat vasta-aineensa hyökkäsivät sikiön kimppuun. Mutta James Harrisonin ansiosta tämä asia on radikaalisti muutettu.
Hänen ensimmäisen verenluovutuksensa takia lääkärit tajusivat että James oli todella erityislaatuinen:
- Hänen verensä sisälsi vasta-aineen tyyppiä joka voisi taistella tätä immuunisairautta vastaan.
- Hänen verensä ansiosta lääkärit kykenivät syntetisoimaan rokotteen, joka torjui naisten kantamaa rhesusnegatiivista tekijää kehittämästä vasta-aineita raskauden aikana.
- Yli 17 % Australian naisista on tämän tekijän kantajia, joten apu James Harrisonin verestä oli elintärkeää.
Lahja James Harrisonin veressä
Ihmeellinen asia on se, että vaikka James on iloinen toivosta jonka hän on tarjonnut kaikille näille lapsille ja heidän vanhemmilleen, hän ei voi kiistää että suurimman ilon hänelle tuotti se, että hänen verensä pelasti hänen oman lapsenlapsensa elämän.
Elämän outo sattuma tapahtui, kun hänen oma tyttärensä oli rhesusnegatiivisen tekijän kantaja, joten hänen tyttärenpojallaan on monta syytä olla isoisälleen kiitollinen.
Nyt ehkä ihmettelet, miksi James Harrisonilla oli tämä vasta-aine? Onko se kohtalo? Onko se periytyvää?
Asiantuntijoiden mukaan syy on onnettomuudessa johon James joutui 14-vuotiaana. Hoito, jota hän sai, ja se että hän sai useita verenluovutuksia eri ihmisiltä aiheutti sen, että hänen kehonsa itsestään kehitti tämän vasta-aineen.
Lääkärit eivät voi kuitenkaan olla varmoja. Me kiitämme Jamesia siitä että hän jatkaa työtään vaikka, kuten hän sanoo, hän joutuu katsomaan verta luovuttaessaan poispäin koska pelkää neuloja.
Tässä vaiheessa ehkä mietit, mitä tapahtuu kun James ei ole enää kanssamme? Lääkäreiden mukaan useammalla ihmisellä pitäisi olla tämä vasta-aine. He odottavat, että he löytävät toisen luovuttajan samanlaisilla erityispiirteillä; toisen tuntemattoman sankarin “kultaisella kädellä”, joka tietämättään kantaa elämän lähdettä veressään, ja voisi myös pelastaa vauvoja tulevaisuudessa.
Ihmeellistä, eikö olekin?
Tämä on yksi niistä positiivisista tarinoista, jotka ovat täynnä toivoa ja joita rakastamme jakaa kanssasi. Meidän sankarimme on James Harrison, 78-vuotias mies Australiasta. Hänet tunnetaan paremmin nimellä “the man with the golden arm”, eli “kultaisen käsivarren mies”, sillä hän pelastaa vauvoja verellään.
Hän elää normaalia elämää Australiassa nauttien vanhan iän rauhasta, tyttärestään ja lapsenlapsistaan. Jotkut ihmiset eivät ehkä kutsu häntä sankariksi, mutta hänen verensä erittäin erikoisen sisällön ansiosta kaksi miljoonaa ihmistä on yhä elossa.
Oudot yhteensattumat
Kun James Harrison oli 14-vuotias, tapahtui jotain joka asetti teinin lähelle kuolemaa.
Onnettomuuden jälkeen lääkäreillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin poistaa häneltä keuhko.
Hän vietti useita viikkoja tehohoidossa ja sai lukuisia verensiirtoja. Hänen äitinsä selitti hänelle, että pitääkseen Jamesin elossa hänelle oltiin siirretty lähes 13 litraa verta.
Vahvasti vaikuttuneena siitä tiedosta, että joukko ihmisiä joita hän ei edes tuntenut olivat luovuttaneet vapaaehtoisesti verta joka pelasti hänen henkensä, nuori poika päätti että ensimmäinen asia mitä hän tekisi 18-vuotiaana olisi veren luovuttaminen.
Ja niin hän teki. Mutta hän ei ollut kuvitellut tapahtuvan niin, että seuraavana päivänä hän saisi puhelun sairaalasta, jonne hänet pyydettiin saapumaan välittömästi…
James Harrisonin veri pelastaa vauvoja
Keskellä 1960-lukua vauvakuolleisuus ja keskenmenot olivat hyvin yleisiä Australiassa. Punainen Risti muistuttaa meitä tästä faktasta. Tuolloin moni nainen sai keskenmenon tai menetti lapsensa, eikä kukaan tiennyt syytä. Monissa muissa tapauksissa lapset syntyivät pahasti epämuodostuneina ja he menehtyivät muutamien päivien sisällä syntymästä. Mikä sen aiheutti?
Se oli Rhesus-tauti. Se on todella tuhoava sairaus, jossa äidin immuunijärjestelmä tunnistaa syntymättömän sikiön solut vihollisiksi ja hyökkää puolustamaan äidin kehoa. Seurauksena on keskenmenoja ja epämuodostumia. Tämä johtuu siitä, että raskaana olevan naisen veri ja sikiön veri voivat olla erityyppiset, jos isällä on eri tyyppi kuin äidillä (Rh- ja Rh+).
Rhesus-tauti on tappava vauvalle ja vaikuttaa äitiin vakavasti psykologisesti, ajatellen että hänen omat vasta-aineensa hyökkäsivät sikiön kimppuun. Mutta James Harrisonin ansiosta tämä asia on radikaalisti muutettu.
Hänen ensimmäisen verenluovutuksensa takia lääkärit tajusivat että James oli todella erityislaatuinen:
- Hänen verensä sisälsi vasta-aineen tyyppiä joka voisi taistella tätä immuunisairautta vastaan.
- Hänen verensä ansiosta lääkärit kykenivät syntetisoimaan rokotteen, joka torjui naisten kantamaa rhesusnegatiivista tekijää kehittämästä vasta-aineita raskauden aikana.
- Yli 17 % Australian naisista on tämän tekijän kantajia, joten apu James Harrisonin verestä oli elintärkeää.
Lahja James Harrisonin veressä
Ihmeellinen asia on se, että vaikka James on iloinen toivosta jonka hän on tarjonnut kaikille näille lapsille ja heidän vanhemmilleen, hän ei voi kiistää että suurimman ilon hänelle tuotti se, että hänen verensä pelasti hänen oman lapsenlapsensa elämän.
Elämän outo sattuma tapahtui, kun hänen oma tyttärensä oli rhesusnegatiivisen tekijän kantaja, joten hänen tyttärenpojallaan on monta syytä olla isoisälleen kiitollinen.
Nyt ehkä ihmettelet, miksi James Harrisonilla oli tämä vasta-aine? Onko se kohtalo? Onko se periytyvää?
Asiantuntijoiden mukaan syy on onnettomuudessa johon James joutui 14-vuotiaana. Hoito, jota hän sai, ja se että hän sai useita verenluovutuksia eri ihmisiltä aiheutti sen, että hänen kehonsa itsestään kehitti tämän vasta-aineen.
Lääkärit eivät voi kuitenkaan olla varmoja. Me kiitämme Jamesia siitä että hän jatkaa työtään vaikka, kuten hän sanoo, hän joutuu katsomaan verta luovuttaessaan poispäin koska pelkää neuloja.
Tässä vaiheessa ehkä mietit, mitä tapahtuu kun James ei ole enää kanssamme? Lääkäreiden mukaan useammalla ihmisellä pitäisi olla tämä vasta-aine. He odottavat, että he löytävät toisen luovuttajan samanlaisilla erityispiirteillä; toisen tuntemattoman sankarin “kultaisella kädellä”, joka tietämättään kantaa elämän lähdettä veressään, ja voisi myös pelastaa vauvoja tulevaisuudessa.
Ihmeellistä, eikö olekin?
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Smits-Wintjens, V. E. H. J., Walther, F. J., & Lopriore, E. (2008). Rhesus haemolytic disease of the newborn: Postnatal management, associated morbidity and long-term outcome. Seminars in Fetal and Neonatal Medicine. https://doi.org/10.1016/j.siny.2008.02.005
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.