Mackien virheteoria: onko moraali objektiivista?

Moraali on hyvin vanha käsite, joka säätelee ihmisten käyttäytymistä ja määrittää, mitä tekoja pidetään oikeina ja mitä väärinä. Aihe on synnyttänyt kuitenkin lukuisia keskusteluja ja etiikan teorioita, joilla on yritetty selittää moraalin luonnetta. Yksi näistä on Mackien moraalin virheteoria.

Tämän teorian esitti filosofi John L. Mackie vuonna 1977. Se olettaa, että ihmiset erehtyvät systemaattisesti tehdessään moraalisia arvioita, koska moraali ei ole muuta kuin subjektiivinen keksintö, jonka jokainen meistä on passiivisesti hyväksynyt.

Mistä Mackien virheteoria koostuu?

Mackien virheteoria edustaa skeptistä näkemystä moraalista, sillä se väittää, että kaikki moraaliset arviomme ovat virheellisiä. Ulkoisessa maailmassa ei ole mitään moraalisia tosiasioita, joita arviomme vastaisivat. Kun siis tuomitsemme teon oikeaksi tai vääräksi, olemme aina väärässä.

Tässä mielessä Mackie siis väittää, että moraali ei ole objektiivista, vaan se on sosiaalinen konstruktio, joka määrittelee mitkä käytösmallit tulisi hyväksyä ja mitkä hylätä.

Jotta tätä olisi helpompi ymmärtää, katsotaan yhtä esimerkkiä tästä teoriasta.

Olemme väärässä, jos uskomme koiranpentujen rääkkäämisen huvin vuoksi olevan moraalisesti väärin. Tällaisessa teossa ei ole objektiivista sääntöä, joka nimenomaisesti kertoisi sen olevan moraalitonta. Näin ei ole tarkastellessamme esimerkiksi palloa. Tässä tapauksessa voimme omin aistein havaita ominaisuuksia, kuten muodon, koon ja värin. Kun näemme jonkun kiduttamassa koiranpentua, vaikka näemmekin kipua, emme kirjaimellisesti aisti siinä pahuutta.

Emme siis voi aistein tai muilla mittausvälineillä vahvistaa tapahtuman tai teon moraalisuutta. Näin ollen käsitteet kuten hyvyys ja pahuus, oikeudenmukaisuus ja epäoikeudenmukaisuus, oikea ja väärä eivät ole objektiivisia ominaisuuksia maailmassamme, vaan ihmisen subjektiivisia keksintöjä.

On syytä huomauttaa, että Mackien tarkoituksena ei ole poistaa tai pitää moraalia hyödyttömänä. Hän ei toisin sanoen tarkoita, että tosiasioita lakattaisiin luokittelemasta oikeiksi tai vääriksi.

Sitä vastoin hän pyrkii siihen, että moraali ymmärrettäisiin suhteellisena asiana, ei yleismaailmallisena absoluuttina. Hän ehdottaa, että etiikkaa ja moraalia tulisi jatkuvasti uudistaa ihmiskunnan kehityksen mukaan.

Saatat pitää myös tästä artikkelista: Mitä retoriikka tarkoittaa ja mihin sitä käytetään?

Mackien moraalin virheteorian tärkeimmät argumentit

Virheteoriaansa puolustaakseen Mackie turvautuu kahteen sitä tukevaan argumenttiin.

1. Argumentti suhteellisuudesta

Mackie väittää, että moraali on aina riippunut asiayhteydestä, aikakaudesta ja ihmissuhteiden eri muodoista kussakin yhteiskunnassa. Näin ollen se, mitä yhdessä kulttuurissa pidetään moraalisesti oikeana, saattaa olla väärin toisessa kulttuurissa. Näin itse asiassa usein onkin.

Esimerkiksi abortin tai kuolemanrangaistuksen eettisyydestä on ollut paljon erimielisyyttä. Tämä näkyy erittäin selvästi eri maiden laeissa.

2. Argumentti harvinaisuudesta

Mackien näkemyksen mukaan, jos lähdemme liikkeelle siitä ajatuksesta, että moraali on objektiivista, tulisi ulkoisessa maailmassa olla täysin erilaisia entiteettejä, joilla on oudot ja tuntemattomat ominaisuudet, jotka vastaavat sitä.

Näiden entiteettien havaitsemiseksi tarvitaan lisäksi ainutlaatuisia, moraalisia ja intuitiivisia havaintokykyjä, jotka eroavat niistä joita meillä jo on (aistit). Näin ei kuitenkaan ole.

Mackie siis väittää, että moraalista tuomiota tehtäessä tapahtuukin todellisuudessa reaktio, joka on peräisin siitä mikä on kulttuurisesti opittua ja sen yhteydestä omiin kokemuksiin. Tämä prosessi on puhtaasti subjektiivinen.

Analogia värien aistimiseen

Jotta virheteoriaa olisi helpompi ymmärtää, kyseinen filosofi käyttää analogiana värien aistimista. Tässä tapauksessa hän toteaa, että maailmassa olevilla objekteilla ei itsessään ole niitä värejä, joita havaitsemme niillä olevan.

Värejä nähdessämme silmissämme taittuvat itse asiassa ne valon aallonpituudet, joita objekti ei ole kyennyt absorboimaan.

Väri ei siis ole objektin synnynnäinen ominaisuus, vaan ihmisen näköjärjestelmän biologinen reaktio valon heijastumiselle. Toisin sanoen väri ei ole objektiivinen ominaisuus, vaan subjektiviinen, kuten moraaliset tosiasiat.

Ihmiset näkevät objektien värit ja sävyt erilaisina, esimerkkinä värisokeat ihmiset. Sama koskee moraalisia ominaisuuksia: objektiivisessa maailmassa ei ole mitään, missä moraali olisi itsessään ominaisuutena.

Saatat haluta lukea tämänkin artikkelin: Kuinka pysyä rauhallisena vaikeissa tilanteissa?

Mackien virheteoria: moraalin subjektiivisuus

Mackien virheteoria väittää, että moraalisia tosiasioita ei itsessään ole olemassa, vaan että ihmiset itse liittävät moraalisia ominaisuuksia ihmisten käytökseen.

Tämän teorian mukaan olemme siis väärässä uskoessamme, että moraaliset arviomme vastaavat objektiivisesti todellisuutta. Mitä mieltä sinä olet?