Levodopa: lääke Parkinsonin taudin hoitoon
Levodopa on pääasiallinen lääke Parkinsonin taudin hoitoon. Sitä määrätään yleensä yhdessä muiden, dopadekarboksylaasia estävien lääkkeiden, kuten carbidopan ja benseratsidin, kanssa.
Levodopa kuuluu Parkinson-lääkkeisiin. Sen toiminta kohdistuu keskushermostoon niin, että se muuttuu dopamiiniksi aivoissa.
Ensimmäinen henkilö, joka yhdisti Parkinsonin taudin dopamiinivajeeseen, oli biokemisti Oleh Hornykiewicz tehdessään ruumiinavauksia Parkinsonin tautiin kuolleille ihmisille. Myöhemmin Oleh alkoi hoitaa potilaita DOPA:n raseemisella seoksella, millä saatiin positiivisia tuloksia.
Pian tämän jälkeen toinen tutkija, Curt Porter, osoitti, että L-DOPA oli se todellinen aktiivinen stereoisomeeri, mikä vähensi tehoavan annoksen määrää puoleen.
Myöhemmin alettiin syntetisoida eri molekyylejä, kuten beseratsidia ja cardidopaa, jotka paransivat hoidon tuloksia. Niitä käyttämällä vähennettiin lisäksi sitä määrää, jota haluttujen tulosten saaminen vaati.
Parkinsonin taudin piirteet
Parkinsonin tauti on keskushermostoon vaikuttava tauti, jonka aiheuttaa aivojuonion neuroneiden välittäjäaineen, dopamiinin, vaje. Se syntyy nigrostriataalisten neuronien kuoleman seurauksena.
Sairauden alkuperä on monitekijäinen ja sen esiintyvyys on melko suurta väestössä. Eniten se vaikuttaa vanhempaan väestöön. Sitä sairastaa noin 2 % yli 65-vuotiaista. Sitä voi kuitenkin esiintyä myös nuorilla ihmisillä.
Parkinsonin taudin yleisin oire on vapina; tätä oiretta esiintyy yli 60 %:lla diagnoosin saaneista ihmisistä. Myös muita motorisia oireita voi esiintyä, muun muassa:
- Jäykkyyttä
- Liikkeiden hitautta (tunnetaan bradykinesiana)
- Muutoksia posturaalisissa reflekseissä ja kaatumisia
Muita oireita, joita saattaa ilmetä sairauden myötä:
- Dementia ja muistin katoaminen
- Hallusinaatiot
- Masennus
- Dysfagia eli nielemisvaikeudet
- Lihaskipu
- Neuropaattinen kipu
Parkinsonin taudin ja lisääntyneen alfasynukleiini-proteiinin välillä tiedetään olevan yhteys (kuten myös tämän proteiinin ja Alzheimerin taudin välillä). Tästä syystä tämän hetken hoitostrategiana tutkitaan alfasynukleiinin aggregaation estäjien antamista tai näiden proteiinijohdannaisten immunisaatiota. Yhden nilotiniibillä tehdyn tutkimuksen tavoitteena on tarkastella tämän tyyppistä terapiaa.
Levodopa: yleiset piirteet
Parkinsonin lääkehoidossa yritetään nostaa dopamiinitasoa vaikuttamalla suoraan reseptoreihin. Tämä estää joko tämän välittäjäaineen hajoamista tai AAAD:ia – tämä jälkimmäinen on entsyymi, joka muuntaa DOPA:a dopamiiniksi.
Tässä mielessä saatat ihmetellä, miksi dopamiinia ei sitten anneta suoraan potilaalle. Ongelma on sen suuri takaisinotto ja metabolisaatio, sillä tämä estää sen imeytymistä. Lisäksi dopamiini on vesiliukoinen molekyyli, eli se ei kykene ylittämään aivoja suojaavaa veri-aivoestettä.
Näistä syistä johtuen Parkinsonin tautia hoidetaan tällä hetkellä levodopalla, dopamiinin esiasteella. Tämä aine ylittää veri-aivoesteen ja muuttuu dopamiiniksi päästyään keskus- ja ääreishermostoon.
Lue myös: Liikehäiriöt: atetoosi
Vaikka levodopa pystyy tehokkaasti ylittämään veri-aivoesteen, silläkin on voimakas metabolismi periferaalisella tasolla. Näin ollen aivoihin pääsevä määrä on hyvin vähäinen. Tämän ongelman ratkaisemiseksi lääkärit määräävät sitä yhdessä muiden, AAAD-entsyymiä estävien lääkkeiden kanssa. Tämän avulla on mahdollista estää levodopan muuttumista dopamiiniksi periferaalisella tasolla, ja lopulta sitä pääsee näin enemmän aivoihin.
Levodopan hyödyt AAAD-estäjien kanssa
AAAD-estäjien yhtäaikainen käyttö alentaa levodopan tarvittavaa määrää 75 %:lla. Tämä johtuu siitä, että ne lisäävät lääkkeen puoliintumisaikaa ja auttavat osaltaan ylläpitämään sen tasoa vakaana aivoissa.
Sen käyttö on näin ollen tehokkaampaa, mikä ilmenee nopeampana vaikutuksena. Kardiovaskulaariset ja maha-suolikanavan vaikutukset vähenevät alentamalla dopamiinin määrää ääreiskudoksissa. Tästä syystä levodopaa käytetään aina yhdessä benseratsidin tai carbidopan kanssa.
Levodopa: yhteenveto
Levodopa on ensimmäinen hoito Parkinsonin tautiin. Lääkärit määräävät sitä yhdessä muiden lääkkeiden kanssa sen tehon lisäämiseksi.
Käänny lääkärin tai farmaseutin puoleen, mikäli sinulla on kysyttävää tästä sairaudesta ja sen hoidosta. Kysy heiltä myös viimeisimmistä edistysaskeleista ja kliinisistä kokeista tällä saralla.
Levodopa on pääasiallinen lääke Parkinsonin taudin hoitoon. Sitä määrätään yleensä yhdessä muiden, dopadekarboksylaasia estävien lääkkeiden, kuten carbidopan ja benseratsidin, kanssa.
Levodopa kuuluu Parkinson-lääkkeisiin. Sen toiminta kohdistuu keskushermostoon niin, että se muuttuu dopamiiniksi aivoissa.
Ensimmäinen henkilö, joka yhdisti Parkinsonin taudin dopamiinivajeeseen, oli biokemisti Oleh Hornykiewicz tehdessään ruumiinavauksia Parkinsonin tautiin kuolleille ihmisille. Myöhemmin Oleh alkoi hoitaa potilaita DOPA:n raseemisella seoksella, millä saatiin positiivisia tuloksia.
Pian tämän jälkeen toinen tutkija, Curt Porter, osoitti, että L-DOPA oli se todellinen aktiivinen stereoisomeeri, mikä vähensi tehoavan annoksen määrää puoleen.
Myöhemmin alettiin syntetisoida eri molekyylejä, kuten beseratsidia ja cardidopaa, jotka paransivat hoidon tuloksia. Niitä käyttämällä vähennettiin lisäksi sitä määrää, jota haluttujen tulosten saaminen vaati.
Parkinsonin taudin piirteet
Parkinsonin tauti on keskushermostoon vaikuttava tauti, jonka aiheuttaa aivojuonion neuroneiden välittäjäaineen, dopamiinin, vaje. Se syntyy nigrostriataalisten neuronien kuoleman seurauksena.
Sairauden alkuperä on monitekijäinen ja sen esiintyvyys on melko suurta väestössä. Eniten se vaikuttaa vanhempaan väestöön. Sitä sairastaa noin 2 % yli 65-vuotiaista. Sitä voi kuitenkin esiintyä myös nuorilla ihmisillä.
Parkinsonin taudin yleisin oire on vapina; tätä oiretta esiintyy yli 60 %:lla diagnoosin saaneista ihmisistä. Myös muita motorisia oireita voi esiintyä, muun muassa:
- Jäykkyyttä
- Liikkeiden hitautta (tunnetaan bradykinesiana)
- Muutoksia posturaalisissa reflekseissä ja kaatumisia
Muita oireita, joita saattaa ilmetä sairauden myötä:
- Dementia ja muistin katoaminen
- Hallusinaatiot
- Masennus
- Dysfagia eli nielemisvaikeudet
- Lihaskipu
- Neuropaattinen kipu
Parkinsonin taudin ja lisääntyneen alfasynukleiini-proteiinin välillä tiedetään olevan yhteys (kuten myös tämän proteiinin ja Alzheimerin taudin välillä). Tästä syystä tämän hetken hoitostrategiana tutkitaan alfasynukleiinin aggregaation estäjien antamista tai näiden proteiinijohdannaisten immunisaatiota. Yhden nilotiniibillä tehdyn tutkimuksen tavoitteena on tarkastella tämän tyyppistä terapiaa.
Levodopa: yleiset piirteet
Parkinsonin lääkehoidossa yritetään nostaa dopamiinitasoa vaikuttamalla suoraan reseptoreihin. Tämä estää joko tämän välittäjäaineen hajoamista tai AAAD:ia – tämä jälkimmäinen on entsyymi, joka muuntaa DOPA:a dopamiiniksi.
Tässä mielessä saatat ihmetellä, miksi dopamiinia ei sitten anneta suoraan potilaalle. Ongelma on sen suuri takaisinotto ja metabolisaatio, sillä tämä estää sen imeytymistä. Lisäksi dopamiini on vesiliukoinen molekyyli, eli se ei kykene ylittämään aivoja suojaavaa veri-aivoestettä.
Näistä syistä johtuen Parkinsonin tautia hoidetaan tällä hetkellä levodopalla, dopamiinin esiasteella. Tämä aine ylittää veri-aivoesteen ja muuttuu dopamiiniksi päästyään keskus- ja ääreishermostoon.
Lue myös: Liikehäiriöt: atetoosi
Vaikka levodopa pystyy tehokkaasti ylittämään veri-aivoesteen, silläkin on voimakas metabolismi periferaalisella tasolla. Näin ollen aivoihin pääsevä määrä on hyvin vähäinen. Tämän ongelman ratkaisemiseksi lääkärit määräävät sitä yhdessä muiden, AAAD-entsyymiä estävien lääkkeiden kanssa. Tämän avulla on mahdollista estää levodopan muuttumista dopamiiniksi periferaalisella tasolla, ja lopulta sitä pääsee näin enemmän aivoihin.
Levodopan hyödyt AAAD-estäjien kanssa
AAAD-estäjien yhtäaikainen käyttö alentaa levodopan tarvittavaa määrää 75 %:lla. Tämä johtuu siitä, että ne lisäävät lääkkeen puoliintumisaikaa ja auttavat osaltaan ylläpitämään sen tasoa vakaana aivoissa.
Sen käyttö on näin ollen tehokkaampaa, mikä ilmenee nopeampana vaikutuksena. Kardiovaskulaariset ja maha-suolikanavan vaikutukset vähenevät alentamalla dopamiinin määrää ääreiskudoksissa. Tästä syystä levodopaa käytetään aina yhdessä benseratsidin tai carbidopan kanssa.
Levodopa: yhteenveto
Levodopa on ensimmäinen hoito Parkinsonin tautiin. Lääkärit määräävät sitä yhdessä muiden lääkkeiden kanssa sen tehon lisäämiseksi.
Käänny lääkärin tai farmaseutin puoleen, mikäli sinulla on kysyttävää tästä sairaudesta ja sen hoidosta. Kysy heiltä myös viimeisimmistä edistysaskeleista ja kliinisistä kokeista tällä saralla.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Cilia, R., Akpalu, A., Sarfo, F. S., Cham, M., Amboni, M., Cereda, E., … Pezzoli, G. (2014). The modern pre-levodopa era of Parkinson’s disease: Insights into motor complications from sub-Saharan Africa. Brain. https://doi.org/10.1093/brain/awu195Cilia, R., Akpalu, A., Sarfo, F. S., Cham, M., Amboni, M., Cereda, E., … Pezzoli, G. (2014). The modern pre-levodopa era of Parkinson’s disease: Insights into motor complications from sub-Saharan Africa. Brain. https://doi.org/10.1093/brain/awu195
- Salat, D., & Tolosa, E. (2013). Levodopa in the treatment of Parkinson’s disease: Current status and new developments. Journal of Parkinson’s Disease. https://doi.org/10.3233/JPD-130186
- LeWitt, P. A. (2008). Levodopa for the treatment of Parkinson’s disease. New England Journal of Medicine.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.