Letkuruokinta: hyödyt ja riskit

Normaaleissa olosuhteissa saamme ravintoaineet ja nesteet suun kautta. Mutta kun jokin terveysongelma estää tämän tavanomaisen ravinnonoton, on valittava muita tapoja niiden saamiseksi. Tässä tapauksessa tarkoitamme letkuruokintaa, joka korvaa ruoan ravintoaineiden lähteenä. Tässä artikkelissa kerromme, mitä letkuruokinta on ja mitkä ovat sen hyödyt ja riskit.

Letkuruokinta toimii monenlaisten potilaiden kohdalla, esimerkkinä väliaikaisista terveysongelmista kärsivät potilaat, jotka ovat menettäneet nesteitä oksentamisen, hikoilun tai ripulin seurauksena. Se on hyödyksi myös sellaisille ihmisille, joilla on edenneitä henkeä uhkaavia sairauksia. Mitkä ovat letkuruokinnan hyödyt ja riskit? Tässä aiheesta tarkemmin.

Mitä on letkuruokinta?

Kuten tohtori Diana Ramos selittää, lähes 60 % elimistöstämme on vettä. Enintä osaa siitä käytetään liuottamaan ja kuljettamaan eri ravintoaineita, joilla on erityiset tehtävänsä elimistössä. Tästä syystä ruokien ja juomien päivittäinen kulutus on ratkaiseva tekijä elimistön pitämiseksi terveenä.

Letkuruokinta on interventio, josta elimistö saa kaiken mitä se tarvitsee, mutta tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Se on ravitsemuksellista tukea, joka ei edellytä potilaalta ruoan pureskelua tai nielemistä. Sen sijaan siinä asetetaan letkut suusta ruoansulatuskanavaan tai katetrit suoraan suoniin.

MedlinePlus-verkkosivustolla kerrotaan, että letkuruokinta on tarkoitettu sellaisille ihmisille, jotka eivät saa riittävästi ravintoaineita tai nesteitä normaaleista aterioista. Heidän ongelmanaan saattaa olla vakava aliravitsemus, nielemisvaikeudet, ruokahaluttomuus tai ravintoaineiden heikko imeytyminen ruoansulatuskanavasta.

Käy lukemassa myös: Probiootit lisäravinteena: milloin niitä tarvitaan?

Letkuruokinta: eri muodot

Letkuruokinta jaetaan kahteen pääasialliseen kategoriaan: enteraaliseen ja parenteraaliseen. Seuraavissa kappaleissa kerromme niiden pääasiallisista piirteistä.

Enteraalinen ravitsemus

Enteraalinen ravitsemus on ravinnonantomenetelmä, jossa ravintoaineita annetaan suoraan ruoansulatuskanavaan letkun kautta. Se on tarkoitettu niihin tapauksiin, joissa henkilö tarvitsee yksilöityä ravitsemuksellista tukea eikä saa tarvitsemiaan ravintoaineita suun kautta tarpeidensa täyttämiseksi.

Sitä käytetään yleensä seuraavissa tapauksissa:

• Keskosvauvat
• Palovammoja saaneet potilaat
• Aliravitut henkilöt
• Nielemiskyvyttömät potilaat
• Hemodynaamiset muutokset, kuten kardiopatiat

Annettavan korvikkeen antoreitistä ja tarkoituksesta riippuen voidaan harkita seuraavia enteraalisen ravitsemuksen muotoja:

• Nenä-mahaletku: Käytetään, kun enteraalinen ravitsemus on lyhytaikaista. Siinä nenä-mahaletku asetetaan nenästä kurkun kautta mahalaukkuun. Jos mahalaukku ei siedä sitä, se voidaan siirtää ohutsuoleen.
• Gastrostomia eli mahalaukkuavanteen tekeminen: Käytetään, kun ravitsemusohjelman on kestettävä yli neljä viikkoa. Tässä tapauksessa letku asetetaan kirurgisen toimenpiteen kautta suoraan mahalaukkuun. Yleisin on perkutaaninen endoskooppinen gastrostomia eli PEG-letku.
• Jejunostomia: Noudattaa samaa menettelytapaa kuin gastrostomia, paitsi että letku menee suoraan ohutsuoleen eli jejunumiin (tyhjäsuoli).

Parenteraalinen ravitsemus

Espanjan lastentautiyhdistys kuvailee parenteraalista ravitsemusta ravitsemukseksi, jossa kuljetetaan ravintoaineita tai nesteitä elimistöön suoneen asetetun hyvin pienen katetrin tai letkun kautta.

Katetri voidaan asettaa ääreislaskimokatetrina käsivarren alaosaan tai keskuslaskimokatetrina lähemmäksi sydäntä. Vaihtoehtoja on kaksi:

• Täydellinen parenteraalinen ravitsemus: Kun se on ainoa ravintoaineiden lähde.
• Osittainen parenteraalinen ravitsemus: Kun se ainoastaan täydentää enteraalista ravitsemusta.

Sitä käytetään yleensä ehkäisemään tai korjaamaan aliravitsemuksen haittavaikutuksia potilailla, jotka eivät kykene saamaan riittävästi ravintoa oraalista tai enteraalista kautta yli 5–7 päivän ajan.

Sen ei tulisi kestää alle viikkoa ja sen tulisi jatkua niin pitkään, kunnes potilaat siirtyvät asianmukaisesti enteraaliseen ruokintaan.

Mitä potilaalle annetaan letkuruokinnassa?

Nutricion Hospitalaria -lehdessä todetaan, että annettavat ravintoaineet ja nesteet riippuvat käytetystä toimenpiteestä ja ennen kaikkea jokaisen potilaan tarpeista ja tilasta.

• Enteraaliset ruokintaletkut: Voivat kuljettaa vettä, nesteitä, erityisiä nestemäisiä ruokavalioita tai korvikkeita ja soseutettuja ruokia.
• Parenteraalinen ravitsemus: Ravintoaineiden on oltava hyvin yksinkertaisessa muodossa, sillä ne menevät suoraan verenkiertoon. Niiden tulisi antaa energiaa ja pitää yllä painoa. Potilaille voidaan antaa nesteitä, elektrolyyttejä, aminohappoja kuten tauriinia ja kysteiiniä, hiilihydraatteja kuten glukoosia, rasvahappoja, kivennäisaineita ja vitamiineja.
• Parenteraaliset nesteet ovat vedestä, suolasta ja sokerista valmistettuja liuoksia. Ne saattavat sisältää myös muita aineita, kuten kivennäisaineita.

Mitkä ovat letkuruokinnan riskit?

Myös riskit riippuvat käytetystä menetelmästä eli siitä, onko kyseessä enteraalinen vai parenteraalinen menetelmä.

Nenä-mahaletku

Nenä-mahaletku voi aiheuttaa tukehtumisen ja epämukavuuden tunnetta sen asettamisen aikana ja jälkeen. Asettamisen aikana se voi joutua vahingossa henkitorveen aiheuttaen keuhkokuumeen.

Letku voi aiheuttaa nenäkäytävien, ruokatorven ja mahalaukun eroosiota, hankausta ja puhkeaman saaden aikaan akuuttia tai kroonista verenvuotoa. Joskus tarvitaan lepositeitä estämään letkun irtoamista. Se voi aiheuttaa myös psyykkistä ahdinkoa, lisääntynyttä levottomuutta ja ahdistusta.

Gastrostomialetku

Gastrostomialetkut edellyttävät anestesiaa asettamisen ajaksi, ja näin ollen niiden riskit liittyvät myös anestesiaan. Vatsanpeitteiden tulehtuminen ja peritoniitti eli vatsakalvon tulehdustila ovat mahdollisia. Ne saattavat aiheuttaa myös ruoansulatuskanavan verenvuotoa, tukkeuman tai suolen puhkeaman. Lisäksi on olemassa riski korvikkeen aiheuttamasta ripulista ja aspiraatiokeuhkokuumeesta.

Parenteraalinen ravitsemus

Täydellisessä parenteraalisessa ravitsemuksessa käytetyt katetrit voivat aiheuttaa infektion ja jopa verenmyrkytyksen. Keuhkon romahtaminen on mahdollinen katetrin asettamishetkellä. Lisäksi verihyytymiä voi kulkeutua aivoihin tai keuhkoihin, mikä vaarantaa potilaan hengen.

Muita kliinisiä oireita ovat sydämen rytmihäiriöt ja elektrolyyttihäiriöt, kuten kalsiumin ja natriumin alhaiset tasot. Verensokerikin voi laskea hyvin alas.

Tämäkin artikkeli saattaa kiinnostaa sinua: Mikä on nenä-mahaletku ja mihin sitä käytetään?

Suonensisäiset nesteet

Voi ilmetä paikallinen tulehdus tai ihotulehdus, joka voi levitä. Tromboflebiitti eli laskimotulehdus verihyytymineen, johon liittyy turvotusta ja epämukavuutta, on yksi mahdollinen komplikaatio, jota ilmenee jossain määrin. Liika neste elimistössä voi aiheuttaa jalkojen, käsivarsien ja kehon turvotusta. Alhaiset natrium- ja kaliumtasot ovat yleisiä.

Letkuruokinta: mitä tulee muistaa?

Letkuruokinta on lääketieteellinen toimenpide, jolla on hyödyllisiä vaikutuksia sitä saavalle potilaalle. Siihen liittyy kuitenkin myös monia haittavaikutuksia ja komplikaatioita.