Lasten käsi- ja sormivammat ja niiden hoito
Syntymästämme asti olemme uteliaita tutkimaan ympäristöämme. Lapset koskettelevat kaikkea ja laittavat asioita suuhunsa, sillä he testailevat kosketusherkkyyttään. Tästä syystä käsi- ja sormivammat ovat lapsilla yleisiä.
Aivokuoren sensorisista ja motorisista osista on tehty kartta, jonka kuvasi ensimmäisen kerran tohtori Penfield, neurokirurgi, joka tuli tunnetuksi 1900-luvun puolivälissä tehdystä työstään eri aivoalueita koskien. Kuvasta voi nähdä, kuinka huulet ja kämmenet ovat isommat, sillä niissä on paljon aistineuroneja. Tämä on juuri se syy, miksi lapset ovat taipuvaisia koskettelemaan kaikkea ja laittamaan esineitä suuhunsa.
Lisäksi kun lapset kasvavat ja alkavat kävellä, heidän tasapainojärjestelmänsä kehittyy. Kun he kaatuvat, he laittavat kämmenensä lattiaan refleksinä suojellakseen päätään.
Onnettomuuksien aiheuttamat käsi- ja sormivammat lapsilla
Käsi- ja sormivammat ovat melko yleisiä lapsilla. Valitettavasti kodit ovat täynnä vaaranpaikkoja lapsille. Sähköiskut ja sormien haavat ovat yleisimmät onnettomuudet kotona. Onkin erittäin tärkeää tietää, mitkä ovat yleisimmät käsi- ja sormivammat lapsilla ja kuinka niitä voidaan hoitaa.
Sinua saattaa kiinnostaa: Mitä teen, kun lapsi löi päänsä?
Yleisimmät käsi- ja sormivammat
Tässä joitakin tällaisten vammojen yleisimmistä syistä:
- Viiltohaavat: Lasten iho on hyvin ohut, joten viiltohaavoja syntyy helposti kun lapset koskettavat tölkinreunoja, osuvat lattialla oleviin pieniin kiteisiin jne.
- Ruhjevammat: Näitä syntyy putoamisen ja kaatumisen seurauksena. Niihin liittyy yleensä verenpurkaumia ja mustelmia. Jos lapsi kaatuu pahasti, hänen ranteensa tai sormensa voivat murtua.
- Pistohaavat: Näitä on vaikein hoitaa, sillä haavat ovat syvempiä kun jokin esine lävistää ihon. Tällaiset haavat lisäävät myös infektion riskiä. Varmista, ettei ihoon jää kappaleita vierasesineistä ja puhdista haava hyvin.
- Hankausruhjeet: Nämä ovat naarmuja, joita syntyy ihon hangatessa maata vasten esimerkiksi kaatuessa. Näitä naarmuja syntyy yleensä eniten polviin, mutta niitä voi syntyä myös kämmeniin (kun lapsi putoaa pyörän selästä tai kaatuu koulun pihalla).
Käsi- ja sormivammojen hoito
Kaikkien haavojen kohdalla on noudatettava tiettyjä ohjeita infektion välttämiseksi.
1. Varmista ihan ensiksi, ettei ihoon ole jäänyt mitään jäämiä vierasesineistä, ja puhdista haava.
3. Iho on täynnä pieniä hiussuonia. Vaikka haava olisikin hyvin pinnallinen, se voi silti vuotaa runsaasti. Kylmän veden tai jään painaminen vammakohtaan (mieluiten harson sisällä, jotta jää ei ole suorassa kosketuksessa ihoon) supistaa verisuonia. Kylmä auttaa myös laskemaan turvotusta.
3. Desinfioi tämän jälkeen haava. Kaupoissa myytävät liuokset, kuten povidonijodi tai klooriheksidiini, ovat hyvin tehokkaita. Niitä saa tavallisesti myös suihkeina.
4. Jos vamma ei ole parantunut lainkaan tai kyseessä on likainen tai syvä haava, suosittelemme viemään lapsen lääkäriin ja tarkistamaan rokotteiden voimassaolon. Tikkejä saatetaan tarvita komplikaatioiden välttämiseksi ja paranemisen edistämiseksi.
Syntymästämme asti olemme uteliaita tutkimaan ympäristöämme. Lapset koskettelevat kaikkea ja laittavat asioita suuhunsa, sillä he testailevat kosketusherkkyyttään. Tästä syystä käsi- ja sormivammat ovat lapsilla yleisiä.
Aivokuoren sensorisista ja motorisista osista on tehty kartta, jonka kuvasi ensimmäisen kerran tohtori Penfield, neurokirurgi, joka tuli tunnetuksi 1900-luvun puolivälissä tehdystä työstään eri aivoalueita koskien. Kuvasta voi nähdä, kuinka huulet ja kämmenet ovat isommat, sillä niissä on paljon aistineuroneja. Tämä on juuri se syy, miksi lapset ovat taipuvaisia koskettelemaan kaikkea ja laittamaan esineitä suuhunsa.
Lisäksi kun lapset kasvavat ja alkavat kävellä, heidän tasapainojärjestelmänsä kehittyy. Kun he kaatuvat, he laittavat kämmenensä lattiaan refleksinä suojellakseen päätään.
Onnettomuuksien aiheuttamat käsi- ja sormivammat lapsilla
Käsi- ja sormivammat ovat melko yleisiä lapsilla. Valitettavasti kodit ovat täynnä vaaranpaikkoja lapsille. Sähköiskut ja sormien haavat ovat yleisimmät onnettomuudet kotona. Onkin erittäin tärkeää tietää, mitkä ovat yleisimmät käsi- ja sormivammat lapsilla ja kuinka niitä voidaan hoitaa.
Sinua saattaa kiinnostaa: Mitä teen, kun lapsi löi päänsä?
Yleisimmät käsi- ja sormivammat
Tässä joitakin tällaisten vammojen yleisimmistä syistä:
- Viiltohaavat: Lasten iho on hyvin ohut, joten viiltohaavoja syntyy helposti kun lapset koskettavat tölkinreunoja, osuvat lattialla oleviin pieniin kiteisiin jne.
- Ruhjevammat: Näitä syntyy putoamisen ja kaatumisen seurauksena. Niihin liittyy yleensä verenpurkaumia ja mustelmia. Jos lapsi kaatuu pahasti, hänen ranteensa tai sormensa voivat murtua.
- Pistohaavat: Näitä on vaikein hoitaa, sillä haavat ovat syvempiä kun jokin esine lävistää ihon. Tällaiset haavat lisäävät myös infektion riskiä. Varmista, ettei ihoon jää kappaleita vierasesineistä ja puhdista haava hyvin.
- Hankausruhjeet: Nämä ovat naarmuja, joita syntyy ihon hangatessa maata vasten esimerkiksi kaatuessa. Näitä naarmuja syntyy yleensä eniten polviin, mutta niitä voi syntyä myös kämmeniin (kun lapsi putoaa pyörän selästä tai kaatuu koulun pihalla).
Käsi- ja sormivammojen hoito
Kaikkien haavojen kohdalla on noudatettava tiettyjä ohjeita infektion välttämiseksi.
1. Varmista ihan ensiksi, ettei ihoon ole jäänyt mitään jäämiä vierasesineistä, ja puhdista haava.
3. Iho on täynnä pieniä hiussuonia. Vaikka haava olisikin hyvin pinnallinen, se voi silti vuotaa runsaasti. Kylmän veden tai jään painaminen vammakohtaan (mieluiten harson sisällä, jotta jää ei ole suorassa kosketuksessa ihoon) supistaa verisuonia. Kylmä auttaa myös laskemaan turvotusta.
3. Desinfioi tämän jälkeen haava. Kaupoissa myytävät liuokset, kuten povidonijodi tai klooriheksidiini, ovat hyvin tehokkaita. Niitä saa tavallisesti myös suihkeina.
4. Jos vamma ei ole parantunut lainkaan tai kyseessä on likainen tai syvä haava, suosittelemme viemään lapsen lääkäriin ja tarkistamaan rokotteiden voimassaolon. Tikkejä saatetaan tarvita komplikaatioiden välttämiseksi ja paranemisen edistämiseksi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Salem Z., C., Pérez P., J. A., Henning L., E., Uherek P., F., Schultz O., C., Butte B., J. M., & González F., P. (2000). Heridas: Conceptos generales. Cuadernos de Cirugía. https://doi.org/10.4206/cuad.cir.2000.v14n1-15
- Ruiz, E. F. (2013). Antisépticos y desinfectantes. Enfermedades Infecciosas y Microbiologia. https://doi.org/10.1007/s00299-010-0857-1
- Santos Heredero, F. X., Rodríguez Arias, C. A., Barberán López, J., Martín Antona, E., Pérez del Caz, M. D., Torres García, A., … Viadé Juliá, J. (2014). Heridas y Cicatrización. Revista de La Sociedad Española de Heridas.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.