Kun tiedät suhteesi olevan ohi
Saatat miettiä, onko tämän artikkelin otsikossa virhe. Eikö siinä pitäisi olla kysymys “Milloin tiedät suhteesi olevan ohi?”. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole kysyä sinulta, milloin tiedät suhteesi olevan ohi, vaan paremminkin kuvailla tunteita, joita yleensä koemme suhteen lopussa.
Niin surullista kuin se onkin, monet meistä pysyvät parisuhteessa liian kauan, vaikka tiedämme kipinän olevan hiipunut ja kaikki mitä on jäljellä on vain tuhkat siitä rakkauden liekistä, joka joskus roihusi valtoimenaan.
Miksi lopettaa kasaan kuollut suhteesi?
Tämän takia meidän pitäisi lopettaa suhde siinä vaiheessa kun tiedämme, ettei liekkiä enää ole jäljellä kunnioittaaksemme suhdetta, jossa joskus olimme onnellisia. Tarpeeton kärsimisen pitkittäminen vain tahraa muistot, joita kaksi rakastavaista ovat joskus jakaneet.
Miksi pitkittää kuihtuvaa parisuhdetta?
Kysyn nyt kysymyksen, ja se kuuluu seuraavasti: miksi pitkittää parisuhdetta, joka on selvästi kuihtumassa? Onko se todella sen arvoista? Ovatko teidän väliset siteenne niin vahvoja, ettet kykene päästämään irti, vaikka rakkaus väliltänne katosi kauan aikaa sitten?
“Mitä minun tulisi tehdä? Odottaa sinua? Unohtaa sinut? Pitäisikö minun tehdä kuten sinä ja hypätä sänkyyn joka päivä uuden ihmisen kanssa?”
-Frida Kahlo-
Ihmisten tarve tuntea olonsa turvallisiksi pysyvissä parisuhteissamme on suhteellisen vahva. Tavallaan tunnemme olomme vähemmän yksinäiseksi ja tiedämme, että joku on aina odottamassa meitä kotona.
Siitä lähtien, kun olimme lapsia, meille on opetettu, että me kaikki tarvitsemme parisuhdetta kun olemme aikuisia. Kun sinulla on työ, talo ja kumppani, on elämäsi täydellistä ja olet saavuttanut kaikki tarpeelliset tavoitteet.
Voimme kuitenkin nähdä yhä useammin, että nämä asiat eivät riitä tyydyttämään meitä. Meidän täytyy olla omia itsejämme ja saavuttaa unelmamme, mutta emme kuitenkaan ole valmiita saavuttamaan näitä päämääriä. Sen takia turhaudumme kyvyttömyyteemme olla todella tyytyväisiä itseemme.
Niinä hetkinä saamme turvaa rutiineista, jotka voivat olla rikkinäisiä parisuhteita, jotka vuotavat kuin uppoava laiva, mutta myös samaan aikaan tarjoavat meille tietynlaista rauhaa ja tyyneyttä, vaikka olotilamme olisikin kaukana siitä, mitä me todella tarvitsemme ja mistä me unelmoimme.
Menettämisen pelko
Olemme oppineet olemaan peloissamme ja todella yleinen pelko on rakkaamme menettämisen pelko, siitäkin huolimatta, ettei suhteessa enää ole rakkautta jäljellä.
“Vaikein asia ei ole ensisuudelma, vaan viimeinen.”
-Paul Géraldy-
Suhteessa on ehkä jäljellä vielä kiintymystä, arvostusta, ymmärrystä ja ystävyyttä tai toveruutta. Tämä ei kuitenkaan ole rakkautta. Se, ettei tätä asiaa tiedä yhdistettynä menettämisen pelkoon sumentaa mielen ja sydämen, sekä estää meitä tekemästä ratkaisevaa päätöstä lopettaa parisuhteemme.
Ehkä epävarmuutemme, jota olemme kokeneet lapsesta saakka, estää meitä tekemästä vaikeita päätöksiä. Tiedät, että rakkautenne on loppunut, mutta et silti pysty sanomaan sitä ääneen – et edes itsellesi.
Ehkä yksinäisyyden pelko, pelko siitä ettei kotona odotakaan meitä kukaan, estää sinua tekemästä päätöstä, jonka pohjimmiltasi tiedät olevan se oikea. Tämä voi johtua siitä, ettet kykene näkemään kuinka tärkeää olisi ohjata itseäsi oikeaan suuntaan.
Ehkä pelkäät sitä, mitä muut ihmiset sanoisivat. Miten perheesi suhtautuisi? Mitä naapurisi ja ystäväsi ajattelisivat? Kuinka kertoisit lapsillesi?
Sillä aikaa kun mietit näitä kysymyksiä, elät onnetonta ja tuskaista elämää, joka saa omanarvontuntosi laskemaan maanrajaan. Teet kaiken tämän parisuhteen vuoksi, josta on kadonnut intohimo vuosia sitten. Se tuhoaa sinua vähitellen päivä päivältä.
Aina ei ole helppoa kuunnella oman sydämensä ääntä, eikä varsinkaan silloin, kun se on särkynyt. Se on kuitenkin tärkeää, sillä sellaiseen suhteeseen jääminen, jossa ei enää ole rakkautta ja joka on jo aikoja sitten päättynyt, on pahimpia asioita, joita voit tehdä itsellesi.
Ole siis rohkea, ajattele rehellisesti ja tee mitä sinun on tehtävä ollaksesi jälleen onnellinen. Jos suhteesi on ohitse, siinä roikkuminen vain estää sinua elämästä omaa elämääsi.
Saatat miettiä, onko tämän artikkelin otsikossa virhe. Eikö siinä pitäisi olla kysymys “Milloin tiedät suhteesi olevan ohi?”. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole kysyä sinulta, milloin tiedät suhteesi olevan ohi, vaan paremminkin kuvailla tunteita, joita yleensä koemme suhteen lopussa.
Niin surullista kuin se onkin, monet meistä pysyvät parisuhteessa liian kauan, vaikka tiedämme kipinän olevan hiipunut ja kaikki mitä on jäljellä on vain tuhkat siitä rakkauden liekistä, joka joskus roihusi valtoimenaan.
Miksi lopettaa kasaan kuollut suhteesi?
Tämän takia meidän pitäisi lopettaa suhde siinä vaiheessa kun tiedämme, ettei liekkiä enää ole jäljellä kunnioittaaksemme suhdetta, jossa joskus olimme onnellisia. Tarpeeton kärsimisen pitkittäminen vain tahraa muistot, joita kaksi rakastavaista ovat joskus jakaneet.
Miksi pitkittää kuihtuvaa parisuhdetta?
Kysyn nyt kysymyksen, ja se kuuluu seuraavasti: miksi pitkittää parisuhdetta, joka on selvästi kuihtumassa? Onko se todella sen arvoista? Ovatko teidän väliset siteenne niin vahvoja, ettet kykene päästämään irti, vaikka rakkaus väliltänne katosi kauan aikaa sitten?
“Mitä minun tulisi tehdä? Odottaa sinua? Unohtaa sinut? Pitäisikö minun tehdä kuten sinä ja hypätä sänkyyn joka päivä uuden ihmisen kanssa?”
-Frida Kahlo-
Ihmisten tarve tuntea olonsa turvallisiksi pysyvissä parisuhteissamme on suhteellisen vahva. Tavallaan tunnemme olomme vähemmän yksinäiseksi ja tiedämme, että joku on aina odottamassa meitä kotona.
Siitä lähtien, kun olimme lapsia, meille on opetettu, että me kaikki tarvitsemme parisuhdetta kun olemme aikuisia. Kun sinulla on työ, talo ja kumppani, on elämäsi täydellistä ja olet saavuttanut kaikki tarpeelliset tavoitteet.
Voimme kuitenkin nähdä yhä useammin, että nämä asiat eivät riitä tyydyttämään meitä. Meidän täytyy olla omia itsejämme ja saavuttaa unelmamme, mutta emme kuitenkaan ole valmiita saavuttamaan näitä päämääriä. Sen takia turhaudumme kyvyttömyyteemme olla todella tyytyväisiä itseemme.
Niinä hetkinä saamme turvaa rutiineista, jotka voivat olla rikkinäisiä parisuhteita, jotka vuotavat kuin uppoava laiva, mutta myös samaan aikaan tarjoavat meille tietynlaista rauhaa ja tyyneyttä, vaikka olotilamme olisikin kaukana siitä, mitä me todella tarvitsemme ja mistä me unelmoimme.
Menettämisen pelko
Olemme oppineet olemaan peloissamme ja todella yleinen pelko on rakkaamme menettämisen pelko, siitäkin huolimatta, ettei suhteessa enää ole rakkautta jäljellä.
“Vaikein asia ei ole ensisuudelma, vaan viimeinen.”
-Paul Géraldy-
Suhteessa on ehkä jäljellä vielä kiintymystä, arvostusta, ymmärrystä ja ystävyyttä tai toveruutta. Tämä ei kuitenkaan ole rakkautta. Se, ettei tätä asiaa tiedä yhdistettynä menettämisen pelkoon sumentaa mielen ja sydämen, sekä estää meitä tekemästä ratkaisevaa päätöstä lopettaa parisuhteemme.
Ehkä epävarmuutemme, jota olemme kokeneet lapsesta saakka, estää meitä tekemästä vaikeita päätöksiä. Tiedät, että rakkautenne on loppunut, mutta et silti pysty sanomaan sitä ääneen – et edes itsellesi.
Ehkä yksinäisyyden pelko, pelko siitä ettei kotona odotakaan meitä kukaan, estää sinua tekemästä päätöstä, jonka pohjimmiltasi tiedät olevan se oikea. Tämä voi johtua siitä, ettet kykene näkemään kuinka tärkeää olisi ohjata itseäsi oikeaan suuntaan.
Ehkä pelkäät sitä, mitä muut ihmiset sanoisivat. Miten perheesi suhtautuisi? Mitä naapurisi ja ystäväsi ajattelisivat? Kuinka kertoisit lapsillesi?
Sillä aikaa kun mietit näitä kysymyksiä, elät onnetonta ja tuskaista elämää, joka saa omanarvontuntosi laskemaan maanrajaan. Teet kaiken tämän parisuhteen vuoksi, josta on kadonnut intohimo vuosia sitten. Se tuhoaa sinua vähitellen päivä päivältä.
Aina ei ole helppoa kuunnella oman sydämensä ääntä, eikä varsinkaan silloin, kun se on särkynyt. Se on kuitenkin tärkeää, sillä sellaiseen suhteeseen jääminen, jossa ei enää ole rakkautta ja joka on jo aikoja sitten päättynyt, on pahimpia asioita, joita voit tehdä itsellesi.
Ole siis rohkea, ajattele rehellisesti ja tee mitä sinun on tehtävä ollaksesi jälleen onnellinen. Jos suhteesi on ohitse, siinä roikkuminen vain estää sinua elämästä omaa elämääsi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Cialdini, R. B. (2009). We Have to Break Up. Perspectives on Psychological Science. https://doi.org/10.1111/j.1745-6924.2009.01091.x Cohen, S. (2004). Social relationships and health. American Psychologist. https://doi.org/10.1037/0003-066X.59.8.676 Rempel, J. K., Holmes, J. G., & Zanna, M. P. (1985). Trust in Close Relationships. Journal of Personality and Social Psychology. https://doi.org/10.1037/0022-3514.49.1.95
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.