Kolorektaaliset polyypit: piirteet ja oireet
Kolorektaaliset polyypit ovat paksusuolen ja peräsuolen alueen yleisimpiä ongelmia, ja niitä esiintyy noin 15-20 %:lla väestöstä. Polyypit ovat useimmissa tapauksissa hyvänlaatuisia, mutta osa niistä on tai voi muuttua ajan myötä pahanlaatuiseksi.
Kenelle tahansa voi kehittyä suolen polyyppeja, mutta yleisimpiä ne ovat niillä joilla on jo ollut niitä aiemmin tai yli 50-vuotiailla. Näin on myös niiden kohdalla, joilla on sukurasitteena kolorektaaliset polyypit ja/tai joilla on joskus ollut paksusuolen syöpä.
Useimmiten kolorektaaliset polyypit ovat oireettomia, ja ne havaitaankin sattumalta paksusuolen tähystyksessä. Tämä tutkimus on tärkeää tehdä aika ajoin, koska polyyppien poistaminen niiden varhaisvaiheessa on paljon helpompaa ja turvallisempaa.
Kolorektaaliset polyypit
Kolorektaaliset polyypit ovat paksusuolessa kasvavaa ylimääräistä kudosta. Ne ovat muodostuneet pienten solujoukkojen ryhmittymisestä suolen limakalvolle. Polyypit ovat hyvänlaatuisia kasvaimia, joita voi kasvaa myös muissa ruoansulatuskanavan osissa.
Ne voivat olla läpimitaltaan parista senttimetristä useampiin sentteihin. Ne näyttävät pieniltä nystyiltä, jotka joskus kasvavat ikään kuin “varren” päällä muistuttaen sieniä. Paksusuolen polyypit voivat olla myös litteitä. Usein niitä on siellä täällä suoliston seinämässä.
Polyyppeja on kahdenlaisia: neoplastisia ja ei-neoplastisia. Ensimmäiset voivat muuttua pahanlaatuisiksi ja olla sahalaitapolyyppeja tai adenoomia. Jälkimmäiset ovat yleensä hyvänlaatuisia ja niihin kuuluvat hyperplastiset polyypit, inflammatoriset polyypit ja hamartoomapolyypit. Yleisesti ottaen mitä isompi polyyppi on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se muuttuu pahanlaatuiseksi.
Tutustu: Paksusuolen uskomaton fysiologia
Aiheuttajat
Syy paksusuolen polyyppeihin ei ole selvä. Tutkijat ovat osoittaneet, että useiden geenien mutaatiot muuttavat solunjakautumisprosessia, ja tämä jatkuu vaikka se ei olisi tarpeellista. Tämän seurauksena muodostuu polyyppeja.
Joillekin kehittyy suuremmalla todennäköisyydellä polyyppeja, kuten jo yllä mainittiin; näin on yli 50-vuotiaiden ihmisten kohdalla, joiden suvussa on esiintynyt suolen polyyppeja tai paksusuolen syöpää. Riski on myös tupakoijilla, alkoholinkäyttäjillä, ylipainoisilla ja 2 tyypin diabeetikoilla.
Riskiryhmässä ovat myös henkilöt, joilla on haavainen paksusuolentulehdus tai Crohnin tauti. Harvoissa tapauksissa perinnölliset sairaudet altistavat polyypeille. Näitä ovat muun muassa:
- Lynchin oireyhtymä
- Familiaalinen adenomatoottinen polypoosi
- Gardnerin oireyhtymä
- Periytyvä MYH-geenivirheisiin liittyvä polypoosi
- Peutz-Jeghersin oireyhtymä
Kolorektaaliset polyypit: oireet ja diagnoosi
Kuten yllä mainitsimme, useimmat kolorektaaliset polyypit eivät oireile. Joillakin saattaa esiintyä peräaukon verenvuotoa, joka on usein havaittavissa alushousuihin tai vessapaperiin ulostamisen jälkeen jäävistä veritahroista. Myös ulosteessa voi näkyä verta.
Lisäksi yli viikon kestävä ummetus tai ripuli voi kertoa polyypeista. Useimmiten polyypit kuitenkin havaitaan sattumalta erityisissä tutkimuksissa, kuten kolonoskopiassa, varjoainetutkimuksessa, sigmasuolen tähystyksessä ja/tai ulostenäytteen kautta.
Kolonoskopia on kaikkein tarkoituksenmukaisin tutkimustoimenpide tässä tapauksessa, sillä tässä tutkimuksessa lääkäri voi kolorektaalisia polyyppeja havaitessaan myös poistaa ne. Kolonoskopia onkin paljon käytännöllisempi toimenpide.
Muuta mielenkiintoista tietoa
Polyyppeja voi kolonoskopiassa poistaa useilla tavoilla. Joskus ne leikataan metallilangalla tai pihdeillä. Niiden varret voidaan myös polttaa sähkövirralla. Nämä toimenpiteet ovat kivuttomia, sillä suoliston seinämä ei tunne tällaisia ärsykkeitä.
Polyyppien poistamisen jälkeen lääkäri lähettää kudoksen laboratorioon tutkittavaksi. Näin saadaan selville, ovatko polyypit pahanlaatuisia vai eivät. Aina polyyppeja ei voida poistaa kolonoskopiassa, mutta ne voidaan silti merkitä tatuoimalla. Tämä helpottaa polyyppien havaitsemista leikkauksen aikana.
Polyyppien poistoa kutsutaan polypektomiaksi ja se on päiväkirurginen toimenpide, johon liittyy hyvin vähän komplikaatioita. Vain harvoissa tapauksissa se aiheuttaa verenvuotoa tai pieniä reikiä suoleen, jotka lääkärin on jälkitoimenpiteenä hoidettava. Kaikissa tapauksissa suositellaan uusia paksusuolen tähystyksiä seuraavina vuosina.
Kolorektaaliset polyypit ovat paksusuolen ja peräsuolen alueen yleisimpiä ongelmia, ja niitä esiintyy noin 15-20 %:lla väestöstä. Polyypit ovat useimmissa tapauksissa hyvänlaatuisia, mutta osa niistä on tai voi muuttua ajan myötä pahanlaatuiseksi.
Kenelle tahansa voi kehittyä suolen polyyppeja, mutta yleisimpiä ne ovat niillä joilla on jo ollut niitä aiemmin tai yli 50-vuotiailla. Näin on myös niiden kohdalla, joilla on sukurasitteena kolorektaaliset polyypit ja/tai joilla on joskus ollut paksusuolen syöpä.
Useimmiten kolorektaaliset polyypit ovat oireettomia, ja ne havaitaankin sattumalta paksusuolen tähystyksessä. Tämä tutkimus on tärkeää tehdä aika ajoin, koska polyyppien poistaminen niiden varhaisvaiheessa on paljon helpompaa ja turvallisempaa.
Kolorektaaliset polyypit
Kolorektaaliset polyypit ovat paksusuolessa kasvavaa ylimääräistä kudosta. Ne ovat muodostuneet pienten solujoukkojen ryhmittymisestä suolen limakalvolle. Polyypit ovat hyvänlaatuisia kasvaimia, joita voi kasvaa myös muissa ruoansulatuskanavan osissa.
Ne voivat olla läpimitaltaan parista senttimetristä useampiin sentteihin. Ne näyttävät pieniltä nystyiltä, jotka joskus kasvavat ikään kuin “varren” päällä muistuttaen sieniä. Paksusuolen polyypit voivat olla myös litteitä. Usein niitä on siellä täällä suoliston seinämässä.
Polyyppeja on kahdenlaisia: neoplastisia ja ei-neoplastisia. Ensimmäiset voivat muuttua pahanlaatuisiksi ja olla sahalaitapolyyppeja tai adenoomia. Jälkimmäiset ovat yleensä hyvänlaatuisia ja niihin kuuluvat hyperplastiset polyypit, inflammatoriset polyypit ja hamartoomapolyypit. Yleisesti ottaen mitä isompi polyyppi on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se muuttuu pahanlaatuiseksi.
Tutustu: Paksusuolen uskomaton fysiologia
Aiheuttajat
Syy paksusuolen polyyppeihin ei ole selvä. Tutkijat ovat osoittaneet, että useiden geenien mutaatiot muuttavat solunjakautumisprosessia, ja tämä jatkuu vaikka se ei olisi tarpeellista. Tämän seurauksena muodostuu polyyppeja.
Joillekin kehittyy suuremmalla todennäköisyydellä polyyppeja, kuten jo yllä mainittiin; näin on yli 50-vuotiaiden ihmisten kohdalla, joiden suvussa on esiintynyt suolen polyyppeja tai paksusuolen syöpää. Riski on myös tupakoijilla, alkoholinkäyttäjillä, ylipainoisilla ja 2 tyypin diabeetikoilla.
Riskiryhmässä ovat myös henkilöt, joilla on haavainen paksusuolentulehdus tai Crohnin tauti. Harvoissa tapauksissa perinnölliset sairaudet altistavat polyypeille. Näitä ovat muun muassa:
- Lynchin oireyhtymä
- Familiaalinen adenomatoottinen polypoosi
- Gardnerin oireyhtymä
- Periytyvä MYH-geenivirheisiin liittyvä polypoosi
- Peutz-Jeghersin oireyhtymä
Kolorektaaliset polyypit: oireet ja diagnoosi
Kuten yllä mainitsimme, useimmat kolorektaaliset polyypit eivät oireile. Joillakin saattaa esiintyä peräaukon verenvuotoa, joka on usein havaittavissa alushousuihin tai vessapaperiin ulostamisen jälkeen jäävistä veritahroista. Myös ulosteessa voi näkyä verta.
Lisäksi yli viikon kestävä ummetus tai ripuli voi kertoa polyypeista. Useimmiten polyypit kuitenkin havaitaan sattumalta erityisissä tutkimuksissa, kuten kolonoskopiassa, varjoainetutkimuksessa, sigmasuolen tähystyksessä ja/tai ulostenäytteen kautta.
Kolonoskopia on kaikkein tarkoituksenmukaisin tutkimustoimenpide tässä tapauksessa, sillä tässä tutkimuksessa lääkäri voi kolorektaalisia polyyppeja havaitessaan myös poistaa ne. Kolonoskopia onkin paljon käytännöllisempi toimenpide.
Muuta mielenkiintoista tietoa
Polyyppeja voi kolonoskopiassa poistaa useilla tavoilla. Joskus ne leikataan metallilangalla tai pihdeillä. Niiden varret voidaan myös polttaa sähkövirralla. Nämä toimenpiteet ovat kivuttomia, sillä suoliston seinämä ei tunne tällaisia ärsykkeitä.
Polyyppien poistamisen jälkeen lääkäri lähettää kudoksen laboratorioon tutkittavaksi. Näin saadaan selville, ovatko polyypit pahanlaatuisia vai eivät. Aina polyyppeja ei voida poistaa kolonoskopiassa, mutta ne voidaan silti merkitä tatuoimalla. Tämä helpottaa polyyppien havaitsemista leikkauksen aikana.
Polyyppien poistoa kutsutaan polypektomiaksi ja se on päiväkirurginen toimenpide, johon liittyy hyvin vähän komplikaatioita. Vain harvoissa tapauksissa se aiheuttaa verenvuotoa tai pieniä reikiä suoleen, jotka lääkärin on jälkitoimenpiteenä hoidettava. Kaikissa tapauksissa suositellaan uusia paksusuolen tähystyksiä seuraavina vuosina.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Barreda, F., Combe, J., Valdez, L. A., & Sánchez, J. (2007). Aspectos clínicos de los pólipos colónicos. Revista de Gastroenterología del Perú, 27(2), 131-147.
- Rivero, M., Castro, B., & Fernández Gil, P. L. (2012). Pólipos y poliposis cólica. Medicine. https://doi.org/10.1016/S0304-5412(12)70324-4
- Falconi, L. M. (1976). POLIPOS DEL COLON. Cirugia Del Uruguay.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.