Kognitiivinen reservi voi suojata aivovaurioilta
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Maria Fatima Seppi Vinuales
Mitä jos sinulle nyt kerrottaisiin, että sinulla on käsissäsi mahdollisuus “suunnitella” tulevaisuuttasi ja valita tulevaisuuden elämänlaatusi? Se saattaa tuntua mahdottomalta. Mutta käsite kognitiivinen reservi liittyy ajatukseen, että ihmiset voivat ennakoivasti huolehtia aivojensa terveydestä.
Neuropsychologia -lehdessä raportoidun tutkimuksen mukaan tämä käsite viittaa siihen, että kyseisellä reservillä on perustavanlaatuinen rooli aivosairauksien, kuten Alzheimerin, ehkäisyssä, kehityksessä sekä mahdollisissa komplikaatioissa. Katsotaanpa, mistä on kyse.
Kognitiivinen reservi ja sen rooli aivovaurioissa
“Kognitiivisen reservin” käsite pyrkii selittämään, miksi kahdella ihmisellä, joilla on sama neuropatologia, on eri intensiteetin kliinisiä oireita. Henkilö, jolla on parempi reservi, kokee vähemmän tai lievempiä dementian oireita verrattuna henkilöön, jolla on “köyhtynyt” tai pienempi reservi.
Tämän hypoteesin merkitys piilee siinä, että jos kognitiivisella varauksella on kaikki tämä suojaava potentiaali, se on hyödyllistä myös muun muassa Alzheimerin, dementian, aivohalvausten ja Parkinsonin kaltaisten sairauksien ehkäisyssä.
Tällöin reservin ollessa optimaalinen, oireet ilmaantuisivat myöhemmin ja taudin kehittyminen olisi hitaampaa. Ei tietenkään pidä olla naiivi ja yliarvioida kognitiivista reserviä ajatellen sitä “ihmelääkkeenä”, joka pystyy estämään minkä tahansa sairauden tai aivovaurion.
Mutta mikä on totta, on se, että ei ole sama asia ikääntyä kun on harrastanut aina liikuntaa ja on hyvin hoidettu, terve keho, kuin ikääntyä kun on laiminlyönyt terveyttään koko elämänsä ajan. Epäsuotuisassa tilanteessa nämä kehot reagoivat eri tavalla ja tarvitsevat eriasteista apua toipuakseen. Sama tapahtuu aivojen kanssa.
Jos aivot saavat stimulaatiota ja hoitoa, ne voivat myös vahvistaa hermosolujaan ja toimintaansa, pysyen näin aktiivisina ja avoimina oppimiselle. Näin ne onnistuvat paremmin valmistautumaan erilaisiin olosuhteisiin.
Kognitiivisen reservin selittävät mallit
Kuten mitä tahansa tieteellistä teoriaa, kognitiivista reserviä on lähestytty eri näkökulmista. On olemassa väitteitä, jotka puoltavat sitä, mutta myös vastustajia, joiden mielestä se on vain käsite selittää jo tunnettuja tosiasioita.
Esimerkiksi jotkut asiantuntijat huomauttavat, että se käsittelee jo tunnettua “aivojen plastisuutta“, joka viittaa aivojen kykyyn mukautua, olla joustavat ja luoda uusia tapoja tehdä asioita.
Toisaalta hypoteesin vahvistamisessa on myös tiettyjä metodologisia vaikeuksia, koska vaaditaan retrospektiivisia ja poikkileikkaustutkimuksia. Yleisesti ottaen selittävät mallit pyörivät kahden ehdotuksen ympärillä.
Aiemman varauksen malli
Tunnetaan myös nimellä “passiivinen malli”. Tämä viittaa olemassa olevien verkostojen toimintaan siten, että aivot tai niiden vaurioituneet alueet jatkavat toimintaansa vaurion jälkeen.
Korvaava malli
Jotkut kutsuvat tätä “aktiiviseksi malliksi”. Tämä selittää ajatuksen siitä, että kärsittyään jonkin verran hermovaurioita aivot organisoituvat uudelleen, valitsevat ja käyttävät erilaisia hermopiirejä yrittääkseen säilyttää tasapainon ja kompensoida olemassa olevia vaurioita.
Toisin sanoen aivot seuraavat eri polkuja yrittääkseen toistaa ja saavuttaa saman tuloksen, koska alkuperäinen polku on estetty.
Tässä mallissa puhumme kompensaatiosta, koska käyttöön otetut mekanismit tai strategiat eivät optimoi tai paranna suorituskykyä, vaan pikemminkin mahdollistavat sen. Toisin sanoen suorituskyky tai aivojen toiminta heikkenisi ilman korvausta.
On syytä huomata, että asiantuntijoiden näkökulmasta nämä mallit eivät välttämättä sulje toisiaan pois.
Saatat olla kiinnostunut: Alzheimerin ja dementian väliset erot
Kuinka parantaa kognitiivista varausta?
On olemassa erilaisia toimintoja “sitkeiden aivojen” kehittämiseksi. Koska kognitiivinen reservi edellyttää dynaamisuutta ja aktiivisuutta, se pohtii myös kulttuurisia, sosiaalisia, fyysisiä ja muita tekijöitä.
Esimerkiksi kulttuuritekijöistä voimme korostaa koulutuksen ja lukutaidon roolia. Ihmisillä, joilla on korkea koulutustaso, jotka omistavat aikaa opiskeluun, lukemiseen ja kirjoittamiseen tai jotka puhuvat kahta tai useampaa kieltä, oletetaan olevan arvokas kognitiivinen reservi.
Tarkastellaanpa joitakin toimia, jotka vahvistavat tätä reserviä:
- Sosiaalisten suhteiden luominen. Eri aiheista keskusteleminen ja yhteydenpito eri mieltä ajatteleviin ihmisiin.
- Liikunta ja urheilu.
- Harrastukset.
- Riittävä ja hyvä lepo.
- Terveellisen ruokavalion ylläpitäminen.
- Huumeiden, tupakan ja alkoholin välttäminen.
- Uusien asioiden, kuten kielen, instrumentin soittamisen, urheilulajin jne. oppiminen.
- Saman toiminnan tekeminen eri tavalla. Jos esimerkiksi käytät aina oikeaa kättäsi juoman tarjoamiseen, käytä välillä vasenta kättäsi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kognitiivisen reservin vahvistamiseen ehdotetut toiminnot ovat yksinkertaisia ja monipuolisia.
Saatat olla kiinnostunut: Alkoholin liikakäyttö – mitä aivoille voi tapahtua?
Vältetään yksinkertaistettuja lähestymistapoja
Mainittujen selittävien mallien lisäksi, jos kognitiivinen reservi voi opettaa meille jotain, se on ajatus monimutkaisuudesta, verkostosta ja yhteyksistä.
Kyse ei ole monimutkaisten lähestymistapojen alentamisesta tai yksinkertaistamisesta. Mutta kun korkeampi koulutustaso liittyy suurempaan kognitiiviseen varaukseen, myös kontekstuaaliset näkökohdat on otettava huomioon.
Tässä mielessä lukutaidon ja opiskelun saaminen edellyttää tiettyjä aineellisia ehtoja ja sosioekonomista asemaa, mikä puolestaan vähentää altistumista muille riskeille tai haitallisille tekijöille.
Toisin sanoen nämä ihmiset voisivat hyötyä terveellisemmistä elämäntavoista, millä on vaikutusta kognitiivisen reservin hoidossa tai ylläpidossa. Siksi ympäristöllä on myös keskeinen rooli elämän olosuhteiden “muokkauksessa”.
Mitä jos sinulle nyt kerrottaisiin, että sinulla on käsissäsi mahdollisuus “suunnitella” tulevaisuuttasi ja valita tulevaisuuden elämänlaatusi? Se saattaa tuntua mahdottomalta. Mutta käsite kognitiivinen reservi liittyy ajatukseen, että ihmiset voivat ennakoivasti huolehtia aivojensa terveydestä.
Neuropsychologia -lehdessä raportoidun tutkimuksen mukaan tämä käsite viittaa siihen, että kyseisellä reservillä on perustavanlaatuinen rooli aivosairauksien, kuten Alzheimerin, ehkäisyssä, kehityksessä sekä mahdollisissa komplikaatioissa. Katsotaanpa, mistä on kyse.
Kognitiivinen reservi ja sen rooli aivovaurioissa
“Kognitiivisen reservin” käsite pyrkii selittämään, miksi kahdella ihmisellä, joilla on sama neuropatologia, on eri intensiteetin kliinisiä oireita. Henkilö, jolla on parempi reservi, kokee vähemmän tai lievempiä dementian oireita verrattuna henkilöön, jolla on “köyhtynyt” tai pienempi reservi.
Tämän hypoteesin merkitys piilee siinä, että jos kognitiivisella varauksella on kaikki tämä suojaava potentiaali, se on hyödyllistä myös muun muassa Alzheimerin, dementian, aivohalvausten ja Parkinsonin kaltaisten sairauksien ehkäisyssä.
Tällöin reservin ollessa optimaalinen, oireet ilmaantuisivat myöhemmin ja taudin kehittyminen olisi hitaampaa. Ei tietenkään pidä olla naiivi ja yliarvioida kognitiivista reserviä ajatellen sitä “ihmelääkkeenä”, joka pystyy estämään minkä tahansa sairauden tai aivovaurion.
Mutta mikä on totta, on se, että ei ole sama asia ikääntyä kun on harrastanut aina liikuntaa ja on hyvin hoidettu, terve keho, kuin ikääntyä kun on laiminlyönyt terveyttään koko elämänsä ajan. Epäsuotuisassa tilanteessa nämä kehot reagoivat eri tavalla ja tarvitsevat eriasteista apua toipuakseen. Sama tapahtuu aivojen kanssa.
Jos aivot saavat stimulaatiota ja hoitoa, ne voivat myös vahvistaa hermosolujaan ja toimintaansa, pysyen näin aktiivisina ja avoimina oppimiselle. Näin ne onnistuvat paremmin valmistautumaan erilaisiin olosuhteisiin.
Kognitiivisen reservin selittävät mallit
Kuten mitä tahansa tieteellistä teoriaa, kognitiivista reserviä on lähestytty eri näkökulmista. On olemassa väitteitä, jotka puoltavat sitä, mutta myös vastustajia, joiden mielestä se on vain käsite selittää jo tunnettuja tosiasioita.
Esimerkiksi jotkut asiantuntijat huomauttavat, että se käsittelee jo tunnettua “aivojen plastisuutta“, joka viittaa aivojen kykyyn mukautua, olla joustavat ja luoda uusia tapoja tehdä asioita.
Toisaalta hypoteesin vahvistamisessa on myös tiettyjä metodologisia vaikeuksia, koska vaaditaan retrospektiivisia ja poikkileikkaustutkimuksia. Yleisesti ottaen selittävät mallit pyörivät kahden ehdotuksen ympärillä.
Aiemman varauksen malli
Tunnetaan myös nimellä “passiivinen malli”. Tämä viittaa olemassa olevien verkostojen toimintaan siten, että aivot tai niiden vaurioituneet alueet jatkavat toimintaansa vaurion jälkeen.
Korvaava malli
Jotkut kutsuvat tätä “aktiiviseksi malliksi”. Tämä selittää ajatuksen siitä, että kärsittyään jonkin verran hermovaurioita aivot organisoituvat uudelleen, valitsevat ja käyttävät erilaisia hermopiirejä yrittääkseen säilyttää tasapainon ja kompensoida olemassa olevia vaurioita.
Toisin sanoen aivot seuraavat eri polkuja yrittääkseen toistaa ja saavuttaa saman tuloksen, koska alkuperäinen polku on estetty.
Tässä mallissa puhumme kompensaatiosta, koska käyttöön otetut mekanismit tai strategiat eivät optimoi tai paranna suorituskykyä, vaan pikemminkin mahdollistavat sen. Toisin sanoen suorituskyky tai aivojen toiminta heikkenisi ilman korvausta.
On syytä huomata, että asiantuntijoiden näkökulmasta nämä mallit eivät välttämättä sulje toisiaan pois.
Saatat olla kiinnostunut: Alzheimerin ja dementian väliset erot
Kuinka parantaa kognitiivista varausta?
On olemassa erilaisia toimintoja “sitkeiden aivojen” kehittämiseksi. Koska kognitiivinen reservi edellyttää dynaamisuutta ja aktiivisuutta, se pohtii myös kulttuurisia, sosiaalisia, fyysisiä ja muita tekijöitä.
Esimerkiksi kulttuuritekijöistä voimme korostaa koulutuksen ja lukutaidon roolia. Ihmisillä, joilla on korkea koulutustaso, jotka omistavat aikaa opiskeluun, lukemiseen ja kirjoittamiseen tai jotka puhuvat kahta tai useampaa kieltä, oletetaan olevan arvokas kognitiivinen reservi.
Tarkastellaanpa joitakin toimia, jotka vahvistavat tätä reserviä:
- Sosiaalisten suhteiden luominen. Eri aiheista keskusteleminen ja yhteydenpito eri mieltä ajatteleviin ihmisiin.
- Liikunta ja urheilu.
- Harrastukset.
- Riittävä ja hyvä lepo.
- Terveellisen ruokavalion ylläpitäminen.
- Huumeiden, tupakan ja alkoholin välttäminen.
- Uusien asioiden, kuten kielen, instrumentin soittamisen, urheilulajin jne. oppiminen.
- Saman toiminnan tekeminen eri tavalla. Jos esimerkiksi käytät aina oikeaa kättäsi juoman tarjoamiseen, käytä välillä vasenta kättäsi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kognitiivisen reservin vahvistamiseen ehdotetut toiminnot ovat yksinkertaisia ja monipuolisia.
Saatat olla kiinnostunut: Alkoholin liikakäyttö – mitä aivoille voi tapahtua?
Vältetään yksinkertaistettuja lähestymistapoja
Mainittujen selittävien mallien lisäksi, jos kognitiivinen reservi voi opettaa meille jotain, se on ajatus monimutkaisuudesta, verkostosta ja yhteyksistä.
Kyse ei ole monimutkaisten lähestymistapojen alentamisesta tai yksinkertaistamisesta. Mutta kun korkeampi koulutustaso liittyy suurempaan kognitiiviseen varaukseen, myös kontekstuaaliset näkökohdat on otettava huomioon.
Tässä mielessä lukutaidon ja opiskelun saaminen edellyttää tiettyjä aineellisia ehtoja ja sosioekonomista asemaa, mikä puolestaan vähentää altistumista muille riskeille tai haitallisille tekijöille.
Toisin sanoen nämä ihmiset voisivat hyötyä terveellisemmistä elämäntavoista, millä on vaikutusta kognitiivisen reservin hoidossa tai ylläpidossa. Siksi ympäristöllä on myös keskeinen rooli elämän olosuhteiden “muokkauksessa”.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Stern Y. Cognitive reserve. Neuropsychologia. 2009 Aug;47(10):2015-28. doi: 10.1016/j.neuropsychologia.2009.03.004. Epub 2009 Mar 13. PMID: 19467352; PMCID: PMC2739591.
- Díaz-Orueta, U, Buiza-Bueno, C., Yanguas-Lezaun, J. (2010). Reserva cognitiva: evidencias, limitaciones y líneas de investigación futura. Revista Española de Geriatría y Gerontología. 45(3):150–155.
- Formiga, F., Robles, M. J., & Fort, I. (2009). Demencia, una enfermedad evolutiva: demencia severa. Identificación de demencia terminal. Revista Española de Geriatría y Gerontología, 44, 2-8.
-
M.J. Valenzuela, P. Sachdev. Brain reserve and cognitive decline: a non-parametric systematic review. Psychol Med, 36 (2006), pp. 1065-1073. http://dx.doi.org/10.1017/S0033291706007744
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.