Kiitos sinulle, joka teit minusta yksinhuoltajan - neuvoja yksinhuoltajaäideille
Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Elena Sanz
Yksinhuoltajaäiti on nainen, jolla on yksi tai useampi lapsi, mutta joka on jäänyt ilman sen miehen tukea, joka hänet on saattanut raskaaksi. Tämä nainen on päättänyt pitää huolta lapsestaan yksin, muodostaen perheen kaksin lapsensa kanssa. Tässä artikkelissa tarjoamme erilaisia neuvoja yksinhuoltajaäideille.
Yksinhuoltajaäidit kohtaavat suuria haasteita, ja eräs niistä on vastuun kantaminen yksin siitä, että he tarjoavat lapselleen koulutusta, ruokaa, suojaa sekä kunnollisen kasvatuksen.
Kiitos sinulle, joka teit minusta yksinhuoltajan. Minulla on upea tytär kauniine ominaisuuksineen, joka on opettanut minulle sen, kuinka olla äiti. Tänä päivänä hän on onnellisesti naimisissa, ja minä saan olla kahden kauniin pienen tytön isoäiti. Ja tämän kokemuksen ansiosta voin kirjoittaa tämän artikkelin.
Kun sain tietää tulevani yksinhuoltajaksi
Olin vasta 19-vuotias, kun sain tietää odottavani ensimmäistä lastani. Uutinen järkytti minua ja minut valtasi pelko. Menin välittömästi kertomaan asiasta isälleni, mutta hän ei halunnut kuunnella. Ajattelin ainoastaan sitä, kuinka minusta tulisi yksinhuoltaja lapselleni.
Mielessäni oli myös monia muita kysymyksiä. “Olenko valmis kasvattamaan lapsen oikein?” “Pystynkö lapsen kasvattamiseen taloudellisesti?” “Mitä teen lapseni kanssa?” “Kuka huolehtii lapsestani silloin, kun käyn töissä tai opiskelen?”
Ymmärsin, kuinka suuri sitoumus minun tulisi tehdä, jotta voisin kasvattaa lapsen sekä pitää huolta kodista ilman, että minulla on kumppanini tukea tai apua. Minulla ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja, minun sekä lapseni oli kohdattava elämän meille asettamat haasteet.
Elämä jatkuu yksinhuoltajaäidilläkin
Vielä muutama vuosikymmen sitten yhteiskuntamme oli täynnä ennakkoluuloja ja syrjintää. Tiesin, että yksinhuoltajaäitinä minun tulisi päästä yli sellaisista ihmisistä, jotka minua osoittelevat ja kylmästi tuomitsevat.
Minun piti maksaa korkea hinta, eikä ainoastaan taloudellisesti vaan myös psykologisen paineen aiheuttamana, sekä kokemani kaksinaismoralismin vuoksi. Minun tuli kestää ennakkoluuloja niin perheeni kuin muidenkin minua ympäröivien ihmisten taholta.
Olin tietoinen siitä, että joutuisin kohtaamaan niin kutsutun kaksoistaakan. Minun pitäisi olla kotona lapseni kanssa, mutta myös työskennellä, mikä olisi hankalaa näissä olosuhteissa. Verrattuna ainakin niihin työssä käyviin äiteihin, jotka saavat jakaa lapseensa liittyvät velvollisuudet lapsen isän kanssa.
Perheen antaman tuen merkitys
Vuosien kuluessa pystyin luottamaan joidenkin sukulaisten ja läheisimpien ystävien antamaan apuun. Mutta halusin olla muista riippumaton. Huomasin kuitenkin pian, että se oli liian kunnianhimoinen ajatus, joka oli laitettava syrjään.
Yksi ihminen ei voi yksikseen muodostaa perhettä ja lapsen emotionaaliset, sosiaaliset sekä hoivaan liittyvät tarpeet tulee tyydyttää. Tämän onnistuin saavuttamaan vain sitten, kun olin kypsynyt tarpeeksi ja hyväksyin todellisuuden. Aloitin uuden elämän, mutta se ei ollut helppoa.
Joitakin neuvoja yksinhuoltajaäideille
Jos olet yksinhuoltajaäiti, älä häpeä sitä vaan päinvastoin; ole ylpeä, sillä ei ole mitään kauniimpaa kuin se että annat lapsellesi kaikkesi.
Näytä sinua kritisoiville ihmisille, että voit saavuttaa kaiken haluamasi. Taistele sen puolesta, että lapsi on onnellinen ja ylpeä sinusta. Jotta sosiaaliset paineet eivät pääsisi tukahduttamaan, tarjoamme seuraavaksi joitakin neuvoja yksinhuoltajaäideille.
Jätä syyllisyyden tunne taaksesi
Ihan ensimmäiseksi yksinhuoltajan tulee unohtaa syyllisyyden tunne. Hyväksy todellisuus rakkaudella, jotta voit kasvattaa lapsen, joka tulee olemaan varma itsestään. Tällä tavoin voit kohdata tulevaisuuden luottavaisin mielin, ja pystyt olemaan aina lapsesi tukena.
On tärkeää keskittyä olemaan hyvä äiti, eikä olemaan sekä äiti että isä, sillä se ei ole sinun roolisi.
Älä aseta itsellesi rajoja, opiskele opinnot loppuun
Sinun pitää järjestellä prioriteettisi uudelleen, sillä myös opintojen loppuun saattaminen on tärkeää. Kun sinulla on hyvä koulutus, ovat myös työmahdollisuudet paremmat.
Puhu lapsen isästä
Lapselle on tärkeää puhua tämän isästä jo pienestä pitäen. Kerro lapselle positiivisia asioita, jotta hän ei ala kantaa kaunaa isäänsä kohtaan, mutta ole kuitenkin rehellinen. Älä keksi tarinoita tai liioittele lapsen isän luonteenpiirteitä.
Kerro lapselle hyvistä ajoista isän kanssa. Kun lapsi on tarpeeksi vanha, voit kertoa hänelle sellaisia yksityiskohtia, jotka lapsen tulisi saada tietää. Vastaamalla lapsen kysymyksiin tämän isästä, voit minimoida niitä vaikutuksia, joita isän puuttumisella lapsen elämästä voi olla.
On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että jokainen lapsi on erilainen. Olisi ihanteellista, jos voisit keskustella erikoistuneen psykologin kanssa siitä, mikä olisi paras tapa puhua lapselle tämän biologisesta isästä niin, ettei lapselle aiheutuisi pitkäkestoisia traumoja.
Nykypäivänä on yhä yleisempää, että nainen päättää perustaa perheen ilman miestä. Myös yhteiskunnan mielipiteet ja näkökannat asiaa kohtaan ovat muuttuneet avoimimmiksi ja vastaanottavaisimmiksi.
Yksinhuoltajaäiti on nainen, jolla on yksi tai useampi lapsi, mutta joka on jäänyt ilman sen miehen tukea, joka hänet on saattanut raskaaksi. Tämä nainen on päättänyt pitää huolta lapsestaan yksin, muodostaen perheen kaksin lapsensa kanssa. Tässä artikkelissa tarjoamme erilaisia neuvoja yksinhuoltajaäideille.
Yksinhuoltajaäidit kohtaavat suuria haasteita, ja eräs niistä on vastuun kantaminen yksin siitä, että he tarjoavat lapselleen koulutusta, ruokaa, suojaa sekä kunnollisen kasvatuksen.
Kiitos sinulle, joka teit minusta yksinhuoltajan. Minulla on upea tytär kauniine ominaisuuksineen, joka on opettanut minulle sen, kuinka olla äiti. Tänä päivänä hän on onnellisesti naimisissa, ja minä saan olla kahden kauniin pienen tytön isoäiti. Ja tämän kokemuksen ansiosta voin kirjoittaa tämän artikkelin.
Kun sain tietää tulevani yksinhuoltajaksi
Olin vasta 19-vuotias, kun sain tietää odottavani ensimmäistä lastani. Uutinen järkytti minua ja minut valtasi pelko. Menin välittömästi kertomaan asiasta isälleni, mutta hän ei halunnut kuunnella. Ajattelin ainoastaan sitä, kuinka minusta tulisi yksinhuoltaja lapselleni.
Mielessäni oli myös monia muita kysymyksiä. “Olenko valmis kasvattamaan lapsen oikein?” “Pystynkö lapsen kasvattamiseen taloudellisesti?” “Mitä teen lapseni kanssa?” “Kuka huolehtii lapsestani silloin, kun käyn töissä tai opiskelen?”
Ymmärsin, kuinka suuri sitoumus minun tulisi tehdä, jotta voisin kasvattaa lapsen sekä pitää huolta kodista ilman, että minulla on kumppanini tukea tai apua. Minulla ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja, minun sekä lapseni oli kohdattava elämän meille asettamat haasteet.
Elämä jatkuu yksinhuoltajaäidilläkin
Vielä muutama vuosikymmen sitten yhteiskuntamme oli täynnä ennakkoluuloja ja syrjintää. Tiesin, että yksinhuoltajaäitinä minun tulisi päästä yli sellaisista ihmisistä, jotka minua osoittelevat ja kylmästi tuomitsevat.
Minun piti maksaa korkea hinta, eikä ainoastaan taloudellisesti vaan myös psykologisen paineen aiheuttamana, sekä kokemani kaksinaismoralismin vuoksi. Minun tuli kestää ennakkoluuloja niin perheeni kuin muidenkin minua ympäröivien ihmisten taholta.
Olin tietoinen siitä, että joutuisin kohtaamaan niin kutsutun kaksoistaakan. Minun pitäisi olla kotona lapseni kanssa, mutta myös työskennellä, mikä olisi hankalaa näissä olosuhteissa. Verrattuna ainakin niihin työssä käyviin äiteihin, jotka saavat jakaa lapseensa liittyvät velvollisuudet lapsen isän kanssa.
Perheen antaman tuen merkitys
Vuosien kuluessa pystyin luottamaan joidenkin sukulaisten ja läheisimpien ystävien antamaan apuun. Mutta halusin olla muista riippumaton. Huomasin kuitenkin pian, että se oli liian kunnianhimoinen ajatus, joka oli laitettava syrjään.
Yksi ihminen ei voi yksikseen muodostaa perhettä ja lapsen emotionaaliset, sosiaaliset sekä hoivaan liittyvät tarpeet tulee tyydyttää. Tämän onnistuin saavuttamaan vain sitten, kun olin kypsynyt tarpeeksi ja hyväksyin todellisuuden. Aloitin uuden elämän, mutta se ei ollut helppoa.
Joitakin neuvoja yksinhuoltajaäideille
Jos olet yksinhuoltajaäiti, älä häpeä sitä vaan päinvastoin; ole ylpeä, sillä ei ole mitään kauniimpaa kuin se että annat lapsellesi kaikkesi.
Näytä sinua kritisoiville ihmisille, että voit saavuttaa kaiken haluamasi. Taistele sen puolesta, että lapsi on onnellinen ja ylpeä sinusta. Jotta sosiaaliset paineet eivät pääsisi tukahduttamaan, tarjoamme seuraavaksi joitakin neuvoja yksinhuoltajaäideille.
Jätä syyllisyyden tunne taaksesi
Ihan ensimmäiseksi yksinhuoltajan tulee unohtaa syyllisyyden tunne. Hyväksy todellisuus rakkaudella, jotta voit kasvattaa lapsen, joka tulee olemaan varma itsestään. Tällä tavoin voit kohdata tulevaisuuden luottavaisin mielin, ja pystyt olemaan aina lapsesi tukena.
On tärkeää keskittyä olemaan hyvä äiti, eikä olemaan sekä äiti että isä, sillä se ei ole sinun roolisi.
Älä aseta itsellesi rajoja, opiskele opinnot loppuun
Sinun pitää järjestellä prioriteettisi uudelleen, sillä myös opintojen loppuun saattaminen on tärkeää. Kun sinulla on hyvä koulutus, ovat myös työmahdollisuudet paremmat.
Puhu lapsen isästä
Lapselle on tärkeää puhua tämän isästä jo pienestä pitäen. Kerro lapselle positiivisia asioita, jotta hän ei ala kantaa kaunaa isäänsä kohtaan, mutta ole kuitenkin rehellinen. Älä keksi tarinoita tai liioittele lapsen isän luonteenpiirteitä.
Kerro lapselle hyvistä ajoista isän kanssa. Kun lapsi on tarpeeksi vanha, voit kertoa hänelle sellaisia yksityiskohtia, jotka lapsen tulisi saada tietää. Vastaamalla lapsen kysymyksiin tämän isästä, voit minimoida niitä vaikutuksia, joita isän puuttumisella lapsen elämästä voi olla.
On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että jokainen lapsi on erilainen. Olisi ihanteellista, jos voisit keskustella erikoistuneen psykologin kanssa siitä, mikä olisi paras tapa puhua lapselle tämän biologisesta isästä niin, ettei lapselle aiheutuisi pitkäkestoisia traumoja.
Nykypäivänä on yhä yleisempää, että nainen päättää perustaa perheen ilman miestä. Myös yhteiskunnan mielipiteet ja näkökannat asiaa kohtaan ovat muuttuneet avoimimmiksi ja vastaanottavaisimmiksi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Frade, J., Pinto, C., & Carneiro, M. (2013). Ser padre y ser madre en la actualidad : repensar los cuidados de enfermería en el puerperio. Matronas Profesión.
- Oviedo, M., & García, M. C. (2011). El embarazo en situación de adolescencia : una impostura en la subjetividad femenina *. Revista Latinoamericana de Ciencias Sociales, Niñez y Juventud.
- Guerrero, G. E. M., Cabrera, I. N., Rodríguez, Y. H., & Castellanos, J. E. (2012). El embarazo y sus complicaciones en la madre adolescente. Revista Cubana de Obstetricia y Ginecologia. https://doi.org/10.1016/j.gde.2017.07.011
- Lolas, F. (1987). Desarrollo humano. Social Science & Medicine. https://doi.org/10.1016/0277-9536(87)90074-8
- Vallejo, A., & Mazadiego, T. D. J. (2006). Familia y rendimiento académico. Ra de Educación y Desarrolloevist. https://doi.org/10.13005/ojc/300105
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.
