Kaulan selkäydinhermot: mitä niistä tulee tietää?
Kaulan selkäydinhermot ovat kahdeksasta kaularangan selkäydinhermosta koostuva ryhmä, joka sijaitsee selkäytimessä. Nämä kahdeksan kaularangan selkäydinhermoa (C1-C8) alkavat pääkallon alaosasta.
Kaikki kaulan selkäydinhermot, paitsi C1 (jossa ei yleensä ole selkäjuurta), ovat yhteydessä dermatomiin. Dermatomi on selkäydinhermon luoma ihoalue.
Selkäydinhermot
Kaulan selkäydinhermot koostuvat kahdeksasta selkäydinhermosta ja nämä puolestaan ovat osa hermoja (noin 31-33 hermoa), jotka kuuluvat somaattiseen hermostoon ja joiden tehtävänä on hermottaa kehon eri osia.
Ne rakentuvat sensorisesta ja motorisesta juuresta. Sensorinen juuri antaa herkkyyttä niiden hermottamille lihaksille. Tämän lisäksi motorinen juuri mahdollistaa lihasten automaattisen supistumisen. Tämän kokoonpanon johdosta ne saavuttavat tavoitteensa.
Selkäydinhermot, joihin kuuluvat kaulan selkäydinhermot, ovat seuraavat:
- Kahdeksan paria kaulan selkäydinhermoja (C1-C8)
- 12 rintahermoa (T1-T12)
- Häntähermo
- Viisi ristihermoa (S1-S5)
- Viisi lannehermoa (L1-L5)
Sinua saattaa myös kiinnostaa: Maksaa ja verta puhdistava porkkana-punajuurismoothie
Kaulan selkäydinhermojen ominaisuudet
Kaulan selkäydinhermot koostuvat samoista ominaisuuksista kuin muutkin selkäydinhermot.
Ensinnäkin, kuten olemme jo maininneet, kaulan selkäydinhermot ovat sekalaisia hermoja. Toisin sanoen, ne koostuvat sekä sensorisista että motorisista kuiduista.
Toisekseen, kaikki ventraalisten haarojen jakaumat, rintahermoja (T1-T12) lukuun ottamatta, muodostavat useita haarakkeita, jotka tunnetaan hermopleksuksina. Näitä pleksuksia esiintyy kaulan, hartian ja lanteen alueella.
Näiden toisiinsa yhdistyneiden haarakkeiden sisällä olevat ventraalisista haarakkeista peräisin olevat kuidut kulkevat ristiin ja jakautuvat uudelleen, jotta jokainen syntyvä ramus sisältäisi eri selkäydinhermojen kuituja.
Lisäksi ne kulkeutuvat jokaisesta ventraalisesta ramuksesta kehon reuna-alueille haarakkeiden eri reittien kautta.
Tästä syystä jokainen raajalihas tulee useamman kuin yhden selkäydinhermon stimuloimaksi. Sen myötä jos yhdessä näistä selkäytimen tai haaran segmenteissä tapahtuu vahinkoa, ei sen päätyosan tarvitse pysyä täysin käyttämättömänä.
Kaulan selkäydinhermot
Ensimmäisten neljän selkäydinhermon ventraalinen haara muodostaa kaulan pleksuksen. Sen haarakkeita ovat ihon hermot, jotka stimuloivat ihoa seuraavilla alueilla, eli siis kuljettavat aisti-impulsseja:
- Kaula
- Korva
- Niska
- Hartia
Myös muut haarakkeet toimittavat kaulan etuosan lihaksia. Freeniset hermokuidut, jotka muodostavat kuituryhmiä pääosin välille C3-C4, ovat myös peräisin kaulan pleksuksesta. Freeninen hermo kulkee rintakehän läpi palleaan, kaikista tärkeimpään hengityslihakseen.
Lue myös: 7 vinkkiä hermoston rappeumasairauksien ehkäisemiseen
Kaulan selkäydinhermojen ventraaliset hermot (C5-C8) muodostavat hartian pleksuksen yhdessä etummaisen haaran T1-rintahermon kanssa. Sen juuret ovat vastuussa energian tuottamisesta hartioille ja yläraajoille.
Selän ihon haarakkeet ovat vastuussa selän pinnan stimuloinnista. Näistä juurista ovat peräisin myös pään ja kaulan lihashaarakkeet sekä pään ylimpään pintaan sekä hartioihin muodostunut iho.
Kaulan selkäydinhermojen jako
Kuten kaikki muutkin selkäydinhermot, ne voidaan jakaa selkähaaroihin ja ventraalisiin haaroihin niiden jätettyä selkärankakanavan. Kun ne jättävät selkäytimen, liittyvät selkäjuuret ja ventraaliset juuret yhteen muodostaakseen selkärangan ganglion.
Nämä gangliot jaetaan:
- Ventraaliseen tai etummaiseen ramukseen. Kyseessä on paksu haarake, joka kietoo yhteen ja jakaa anastomooseja muodostamaan jo mainitsemamme kaulan pleksuksen yhdessä muiden selkäydinhermojen etummaisen haaran kanssa.
- Selän tai takimmaiseen ramukseen. Tämä on selkäytimen alempi osa ja se on paljon ohuempi kuin aikaisemmin mainittu.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että kaulan selkäydinhermot ovat tärkeä osa hermostoa. Toivomme, että nautit niistä lukemisesta ja huomasit niiden huolehtimisen tärkeyden välttyäksesi eri sairauksilta ja ongelmilta.
Kaulan selkäydinhermot ovat kahdeksasta kaularangan selkäydinhermosta koostuva ryhmä, joka sijaitsee selkäytimessä. Nämä kahdeksan kaularangan selkäydinhermoa (C1-C8) alkavat pääkallon alaosasta.
Kaikki kaulan selkäydinhermot, paitsi C1 (jossa ei yleensä ole selkäjuurta), ovat yhteydessä dermatomiin. Dermatomi on selkäydinhermon luoma ihoalue.
Selkäydinhermot
Kaulan selkäydinhermot koostuvat kahdeksasta selkäydinhermosta ja nämä puolestaan ovat osa hermoja (noin 31-33 hermoa), jotka kuuluvat somaattiseen hermostoon ja joiden tehtävänä on hermottaa kehon eri osia.
Ne rakentuvat sensorisesta ja motorisesta juuresta. Sensorinen juuri antaa herkkyyttä niiden hermottamille lihaksille. Tämän lisäksi motorinen juuri mahdollistaa lihasten automaattisen supistumisen. Tämän kokoonpanon johdosta ne saavuttavat tavoitteensa.
Selkäydinhermot, joihin kuuluvat kaulan selkäydinhermot, ovat seuraavat:
- Kahdeksan paria kaulan selkäydinhermoja (C1-C8)
- 12 rintahermoa (T1-T12)
- Häntähermo
- Viisi ristihermoa (S1-S5)
- Viisi lannehermoa (L1-L5)
Sinua saattaa myös kiinnostaa: Maksaa ja verta puhdistava porkkana-punajuurismoothie
Kaulan selkäydinhermojen ominaisuudet
Kaulan selkäydinhermot koostuvat samoista ominaisuuksista kuin muutkin selkäydinhermot.
Ensinnäkin, kuten olemme jo maininneet, kaulan selkäydinhermot ovat sekalaisia hermoja. Toisin sanoen, ne koostuvat sekä sensorisista että motorisista kuiduista.
Toisekseen, kaikki ventraalisten haarojen jakaumat, rintahermoja (T1-T12) lukuun ottamatta, muodostavat useita haarakkeita, jotka tunnetaan hermopleksuksina. Näitä pleksuksia esiintyy kaulan, hartian ja lanteen alueella.
Näiden toisiinsa yhdistyneiden haarakkeiden sisällä olevat ventraalisista haarakkeista peräisin olevat kuidut kulkevat ristiin ja jakautuvat uudelleen, jotta jokainen syntyvä ramus sisältäisi eri selkäydinhermojen kuituja.
Lisäksi ne kulkeutuvat jokaisesta ventraalisesta ramuksesta kehon reuna-alueille haarakkeiden eri reittien kautta.
Tästä syystä jokainen raajalihas tulee useamman kuin yhden selkäydinhermon stimuloimaksi. Sen myötä jos yhdessä näistä selkäytimen tai haaran segmenteissä tapahtuu vahinkoa, ei sen päätyosan tarvitse pysyä täysin käyttämättömänä.
Kaulan selkäydinhermot
Ensimmäisten neljän selkäydinhermon ventraalinen haara muodostaa kaulan pleksuksen. Sen haarakkeita ovat ihon hermot, jotka stimuloivat ihoa seuraavilla alueilla, eli siis kuljettavat aisti-impulsseja:
- Kaula
- Korva
- Niska
- Hartia
Myös muut haarakkeet toimittavat kaulan etuosan lihaksia. Freeniset hermokuidut, jotka muodostavat kuituryhmiä pääosin välille C3-C4, ovat myös peräisin kaulan pleksuksesta. Freeninen hermo kulkee rintakehän läpi palleaan, kaikista tärkeimpään hengityslihakseen.
Lue myös: 7 vinkkiä hermoston rappeumasairauksien ehkäisemiseen
Kaulan selkäydinhermojen ventraaliset hermot (C5-C8) muodostavat hartian pleksuksen yhdessä etummaisen haaran T1-rintahermon kanssa. Sen juuret ovat vastuussa energian tuottamisesta hartioille ja yläraajoille.
Selän ihon haarakkeet ovat vastuussa selän pinnan stimuloinnista. Näistä juurista ovat peräisin myös pään ja kaulan lihashaarakkeet sekä pään ylimpään pintaan sekä hartioihin muodostunut iho.
Kaulan selkäydinhermojen jako
Kuten kaikki muutkin selkäydinhermot, ne voidaan jakaa selkähaaroihin ja ventraalisiin haaroihin niiden jätettyä selkärankakanavan. Kun ne jättävät selkäytimen, liittyvät selkäjuuret ja ventraaliset juuret yhteen muodostaakseen selkärangan ganglion.
Nämä gangliot jaetaan:
- Ventraaliseen tai etummaiseen ramukseen. Kyseessä on paksu haarake, joka kietoo yhteen ja jakaa anastomooseja muodostamaan jo mainitsemamme kaulan pleksuksen yhdessä muiden selkäydinhermojen etummaisen haaran kanssa.
- Selän tai takimmaiseen ramukseen. Tämä on selkäytimen alempi osa ja se on paljon ohuempi kuin aikaisemmin mainittu.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että kaulan selkäydinhermot ovat tärkeä osa hermostoa. Toivomme, että nautit niistä lukemisesta ja huomasit niiden huolehtimisen tärkeyden välttyäksesi eri sairauksilta ja ongelmilta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Gilroy, A. M., MacPherson, B. R., Ross, L. M., Schünke, M., Schulte, E., & Schumacher, U. (2008). Nervios Craneales. In Prometheus: Atlas de Anatomía.
- SABORÍO BRENES, P. (2014). El plexo braquial. Revista OMNIA. https://doi.org/10.1016/S1286-935X(03)72271-0
- Espino de la Cueva, C., & Núlez Herrera, D. (2012). Medula espinal.
- Lesión de la médula espinal: Esperanza en la investigación. El Instituto Nacional de Trastornos Neurológicos y Accidentes Cerebrovasculares. https://espanol.ninds.nih.gov/trastornos/lesion_de_la_medula_espinal.htm
- Antonio José Carrascosa Fernández (2020). Nervios cervicales o nervios raquídeos cervicales. Dolopedia. https://dolopedia.com/articulo/nervios-cervicales-o-nervios-raquideos-cervicales#article-credits.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.