Hyytymisenestolääkkeet ja niiden vaikutusmekanismi

Hyytymisenestolääkkeet, kuten nimikin viittaa, estävät veren hyytymisen. Veren hyytyminen on normaali fysiologinen prosessi, joka normaaleissa olosuhteissa pysäyttää verenvuodon.

Hyytymän muodostuminen ei kuitenkaan aina ole meille eduksi. Tietyt olosuhteet lisäävät hyytymistaipumusta ja voivat saada verisuonen tukkeutumaan estäen verenvirtauksen.

Veren liiallista hyytymistä aiheuttavat monet syyt, ja hyytymisenestolääkket ovat yksi hoidon kulmakivistä. Esimerkkejä ovat:

• Sydäninfarktit
• Laskimotukos
• Aivohalvaus

Hyytyminen on monitekijäinen prosessi. Hyytymisenestolääkkeillä on useita vaikutusmekanismeja ihmisen elimistössä. Tämänpäiväisessä artikkelissa kerromme kaiken, mitä näistä lääkkeistä on hyvä tietää.

Mihin hyytymisenestolääkkeet on tarkoitettu?

Kuten yllä mainittiin, hyytymisenestolääkkeet joko estävät hyytymien muodostumisen tai liuottavat jo muodostuneet hyytymät. Pääasiallinen tarkoitus on ehkäistä embolismia ja tromboosia.

Termillä “tromboosi” viitataan hyytymään, joka tukkii verisuonen, joko laskimon tai valtimon. Ongelma on tällöin se, että veri ei pääse virtaamaan, mistä seuraa kudosvaurio. Näin voi tapahtua sydäninfarktissa, joka johtuu sepelvaltimoiden tukkeutumisesta.

Embolismista on kyse silloin, kun hyytymä muodostuu jossakin osassa kehoa, irtoaa ja tukkii suonen lopulta jossain muualla elimistössä. Keuhkoveritulppa on yksi tyypillisimmistä tällaisista tilanteista: hyytymä muodostuu tavallisesti jaloissa ja kulkeutuu keuhkojen verisuoniin. Nämä ovat kapeampia, joten hyytymä tukkii ne.

Hyytymisenestolääkkeet auttavat ehkäisemään näitä prosesseja ihmisillä, joilla on tietty alttius tai aiempaa taustaa tällaisista tilanteista. Niitä tarvitaan esimerkiksi eteisvärinän hoidossa; tämä sairaus altistaa hyytymien muodostumiselle.

Käy lukemassa myös: 8 hälyttävää merkkiä verihyytymistä

Erilaiset hyytymisenestolääkkeet

Näiden lääkkeiden vaikutusmekanismi kohdistuu hyytymisprosessin eri vaiheisiin. Kerromme yleisimmin käytetyistä lääkkeistä, hepariineista ja suun kautta otettavista hyytymisenestolääkkeistä, kuten asenokumarolista, joka tunnetaan myös nimellä Sintrom.

Ihan ensiksi sinun on hyvä tietää, että veren hyytyminen edellyttää K-vitamiinia. Samalla tiettyjen hyytymistekijöinä tunnettujen tekijöiden on oltava aktiivisia. Yksi tärkeimmistä hoidon kohteista on trombiini.

Suun kautta otettavat

Nämä ehkäisevät K-vitamiinin vaikutusta ja niitä käytetään eniten pitkäaikaisesti; esimerkiksi eteisvärinässä ja ihmisillä, joilla on sydämen keinoläppä.

On hyvä korostaa, että näiden lääkkeiden käytön kanssa on oltava melko tarkkana. Lisäksi niillä voi olla yhteisvaikutusta monien muiden lääkkeiden kanssa. Tästä syystä lääkäreiden tulee aina olla hyvin perillä tällaisista hoidoista.

Käy lukemassa myös: Aivoveritulppa: oireet, tyypit ja syyt

Hepariini

Tämä lääke estää trombiinia, yllä mainittua tekijää. Hepariineja on pääasiassa kahdenlaisia: pienimolekyylisiä ja fraktioimattomia. Näiden suurin ero on molekyylien koko.

Tämä on tärkeää, sillä se ratkaisee lääkkeen antotavan. Pienimolekyyliset hepariinit voidaan pistää ihon alle, mutta fraktioimattomia tulee käyttää suonensisäisesti.

Näitä hyytymisenestolääkkeitä käytetään muun muassa henkilöillä, jotka joutuvat olemaan pitkään vuoteenomina, esimerkiksi murtuneen jalan takia. Syynä on se, että pitkä paikallaanolo edistää hyytymien muodostumista.

Hyytymisenestolääkkeet pelastavat henkiä

Meidän tulee muistaa, että hyytymisenestolääkkeitä tarvitaan lukuisten sairauksien — kuten sydänkohtauksien — ehkäisyyn. Niistä on melko paljon hyötyä myös vuodepotilailla.

Ne eivät kuitenkaan ole mitä tahansa lääkkeitä, joten jos niiden käytöstä on jotain kysyttävää, on tärkeää kääntyä lääkärin puoleen. Lääkärin on valvottava ja seurattava hoitoa epätoivottujen seurauksien välttämiseksi.