Harhaluulo loistaudista: piirteet ja hoito

Harhaluulo loistaudista on eräänlainen psykoosi, jossa potilas uskoo kehonsa olevan täynnä loisia. Usein henkilö myös uskoo, että pölypunkit tai muut tuholaiset ovat pesiytyneet hänen kotiinsa. Potilaan kertomukset harhoistaan ovat melko uskottavia.

Potilaan kokemat tuntemukset ovat myös melko todellisia. Jotkut heistä jopa repivät ihoaan näiden voimakkaiden ja toistuvien kohtausten aikana, sillä he haluavat saada loiset pois elimistöstään ja voivat sen tehdäkseen jopa satuttaa itseään.

Heillä on myös kova halu todistaa, että loiset ovat todellisia, ja he hakeutuvatkin toistuvasti lääkärin tutkimuksiin. He vievät jopa hius-, kynsi- ja ihonäytteitä laboratorioihin tutkittavaksi.

Jatka lukemista, niin saat tietää lisää tästä sairaudesta.

Harhaluulo loistaudista: syyt

Tähän häiriöön on useita syitä. Useimmiten yhtä aikaa esiintyy muita sairauksia, kuten ahdistushäiriöitä. Sitä esiintyy myös hypokondrikoilla ja traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD) kärsivillä potilalla.

Sitä ilmenee usein sen jälkeen, kun potilas on lukenut loisten aiheuttamista taudeista ja huolestunut, usein perusteettomasti.

Tiesitkö tätä? Pakkomielteinen kynsien pureskelu ja suun terveys

Harhaluulo loistaudista

Häiriötä on eri muotoja. Kaikissa niissä potilas on irtautunut todellisuudesta, mutta niillä on myös omat erityispiirteensä, jotka on hyvä erottaa toisistaan. Alla on katsaus yleisimmistä.

1. Ahdistus

Kuten jo todettiin, ahdistus on yksi sen merkittävimmistä syistä. Potilailla on usein ahdistukselle tyypillisiä katastrofiajatuksia. Näissä tapauksissa harhatuntemukset johtuvat kohtuuttomasta huolesta.

2. Päihteiden käyttö

Tiettyjen päihteiden käyttö on toinen syy. Esimerkiksi kokaiinilla on piristävä vaikutus keskushermostossa, ja se synnyttää hallusinaatioita ja voimakkaita fyysisiä tuntemuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan suonensisäisen metyylifenidaatin käyttö aiheuttaa Ekbomin oireyhtymää (harhaluulo loistaudista).

3. Vieroitusoireyhtymä

Alkoholista vieroittautuvat ihmiset tuntevat samanlaista kihelmöintia kehossaan kuin mitä harhaluuloon loistaudista liittyy. Runsaan juomisen lopettaneilla ihmisillä esiintyy tavallisesti näitä oireita tietyn ajan.

Liittyvät oireet

Useimmilla hallusinaatioita aiheuttavilla harhaluuloilla on yhteisiä nimittäjiä. Ekbomin oireyhtymään liittyviä oireita ovat tunto- ja näköhallusinaatiot.

Kyseiset potilaat näkevät ja tuntevat loisten valtaavan ja ryömivän kaikkialla kehossaan. Usein potilaat myös kuvailevat hyvin tarkasti näitä kuvitteellisia tuntemuksiaan.

Harhaluulo kehon vallanneista loisista on myös sellaisen ahdistushäiriön oire, jossa ihminen pelkää jatkuvasti sairauksia.

Lue myös: Kutiseva iho eli pruritus: oireet, syyt ja suositukset

Mahdolliset komplikaatiot

Itsensä vahingoittaminen on yksi huolestuttavimmista tämän harhaluulon oireista, sillä potilas usein viiltelee ihoaan yrittäessään poistaa sinne tunkeutuneita parasiitteja. Myös itselääkintä on yleinen ongelma.

Henkilö levittää iholleen voiteita tappaakseen oletetut tunkeutujat. Vaarallisinta on kuitenkin se, kun potilaat nielevät esimerkiksi klooria tai antavat itselleen peräruiskeita.

Miten harhaluulo loistaudista diagnosoidaan

Tätä häiriötä ei ole helppo diagnosoida, sillä pruritus (kutina, jota seuraa raapimisen tarve) on oire tietyistä ihosairauksista. Tässä mielessä tulee selvittää, onko kutinan tunne todellinen vai kuviteltu.

Diagnoosi edellyttää fyysistä tutkimusta ja laboratoriokokeita. Periaatteessa tarkoituksena on sulkea pois mahdollinen oikea loistartunta. On myös tärkeää tarkastella potilaan sairaushistoriaa ja suvussa esiintyviä sairauksia, esimerkiksi päihteiden käyttöä ja psyykkisiä sairauksia.

Potilas, joka valittaa kutinaa mutta jonka tutkimustulokset ovat negatiivisia, tulee ohjata mielenterveysalan ammattilaisen luo. Psykologi tai psykiatri pystyy tekemään tarkan diagnoosin.

Hoito

Tehokkain hoito tähän harhaluuloon on psykoterapia. Lähestymistapa vaatii kuitenkin myös ihotautilääkäriä. Ensiksikin potilaaseen on luotava hyvä suhde luottamuksen saamiseksi. Sitten potilaalle on yritettävä todistaa, ettei kutinaan ole fyysistä syytä.

Psykologin on järkeiltävä asia potilaalle ja saatava potilas tulemaan itse johtopäätökseen omasta tilanteestaan hyödyntämällä maieuttista menetelmää. Potilasta on myös kuulusteltava terapiaistuntojen aikana ja hänet on vakuutettava siitä, ettei loistartunta ole mahdollinen, kun lääketieteellistä näyttöä ei ole.

Hallusinaatiot muuttuvat pseudohallusinaatioiksi onnistuneen terapian jälkeen. Toisin sanoen ihmiset tiedostavat tilanteensa ja tietävät hallusinoivansa, vaikka valheellisia tuntemuksia esiintyisi edelleen.

Joissakin tapauksissa on aloitettava lääkehoito. Psykiatrin tulisi määrätä neuroleptejä, kun harhaluulojen syy on elimellinen. Psykoterapiaa on jatkettava tällöinkin.

Näkökulma

Harhaluulo loistaudista heijastaa oikeita tuntemuksia, jotka vaikuttavat henkilöön haitallisesti elämän kaikilla osa-alueilla. Sen ei kuitenkaan voi sanoa olevan fyysinen sairaus, sillä useimmiten henkilö on terve. Harhaluulo loistaudista on pohjimmiltaan harvinainen psykoosin muoto.

Mitä tehdä, jos potilas kieltäytyy psyykkisestä avusta

Potilaat eivät suostu usein hyväksymään psykologisen hoidon tarvetta. Syy tähän on todennäköisimmin se, että he eivät koe muiden ottavan heitä vakavasti. Tästä syystä muiden asiantuntijoiden on korostettava psyykkisen avun tarvetta.

Lääkärin on autettava potilasta ymmärtämään, että psykologinen konsultaatio on vain osa diagnosointia. Potilaat suostuvat konsultaatioon todennäköisemmin, kun he eivät koe tulevansa arvostelluiksi.