Erot Aristoteleen ja Platonin filosofioiden välillä

Aristoteleen ja Platonin filosofiat ovat vaikuttaneet kenties kaikkein eniten ajatteluun länsimaisessa kulttuurissa. Useimmat myöhemmin syntyneet filosofiset ja tieteelliset virtaukset ovat käyttäneet niitä pohjana omissa lähestymistavoissaan. Vaikka Aristoteles olikin Platonin oppilas, hän oli monesta asiasta eri mieltä kuin oppi-isänsä. Tästä syystä esittelemmekin nyt merkittävimmät erot Aristoteleen ja Platonin filosofioiden välillä.

Erot Aristoteleen ja Platonin filosofioiden välillä

Erot Aristoteleen ja Platonin filosofioiden välillä voidaan jakaa seuraaviin kategorioihin: ontologiset, epistemologiset ja eettiset.

Ontologiset erot Aristoteleen ja Platonin filosofioiden välillä

Asioiden olemusta selittäessään Platon toteaa, että on kaksi piiriä: yksi on aistimaailma (fyysinen) ja toinen on käsitteiden maailma (ideat). 

Ensimmäinen koostuu kaikesta siitä, minkä voimme kokea aistien kautta. Sille on ominaista monilukuisuus, puhdas näennäisyys ja jatkuva muutos. Se on siis valheellinen ja petollinen.

Sitä vastoin ideoiden maailma on todellinen, lahjomaton ja muuttumaton. Siellä vallitsevat universaalit ja välttämättömät ideat, jotka ovat kaiken olemassa olevan ydin.

Näin ollen fyysisen maailman objektit ja muodot ovat vain epätäydellisiä heijasteita ideoiden maailmasta. Aistimaailmassa esimerkiksi on suuri määrä kissoja, ja jokainen yksittäinen kissa on erilainen kuin muut kissat. Mutta ideoiden maailmassa on absoluuttinen kissan käsite, joka tekee siitä juuri kissan eikä jotain muuta.

Aristoteles puolestaan kiistää käsitteiden maailman olemassaolon. Hänen mielestään on vain yksi todellinen maailma: aistimaailma, joka koostuu substansseista, jotka taas koostuvat aineesta ja muodosta (niiden olemus).

Voit lukea myös tämän: Wu Wei, ongelmanratkaisun taide

Epistemologiset erot Aristoteleen ja Platonin filosofioiden välillä

Mitä ihmisten tiedon selittämiseen tuli, Platon kannatti ajatusta siitä, että voimme hankkia todellista tietoa ideoiden maailman kautta. Syy on se, kuten totesimme, että kaikki aistimaailmassa on vain näennäistä ja petollista.

Miten sitten opimme tuntemaan nämä ideat?

Platonin mielestä kaikilla ihmisillä on sielu, jonka keho pitää sisällään. Sielun sisällä on kaiken tieteellisen tiedon lähde, sillä sielu tuntee jo ideat, koska se oli käsitteiden maailmassa. Näin ollen kaikkein osuvin termi ei ole niinkään tietää, vaan pikemminkin muistaa.

Platon kannattaakin tässä mielessä synnynnäisiä ideoita ja sielun kuolemattomuutta. Hän ehdottaa, että ainoa pätevä menetelmä päästä käsiksi sielun muistoihin on dialektiikka. Kyseessä on järkeilyn kautta tapahtuva nousu, joka kulkee tietämättömyydestä ideoiden pohdiskeluun.

Aristoteles sen sijaan puolustaa sitä käsitystä, että löydämme totuuden ytimen aistimaailmasta. Tämän filosofin mielestä voimme hankkia tieteellistä tietoa ainoastaan sen syiden kautta. Näin ollen aistit ovat kaiken tiedon lähde.

Aristoteleen mielestä ei ole mitään synnynnäisiä ideoita. Sen sijaan hän vakuuttaa, että mieli on tabula rasa, tyhjä taulu, ja vain abstraktion kautta voidaan päästä asioiden olemukseen.

Aristoteles hylkää myös opettajansa ehdottaman menetelmän. Hänen mielestään induktio ja deduktio ovat tiedon ainoita tieteellisiä menetelmiä.

Eettiset erot Aristoteleen ja Platonin filosofioiden välillä

Toinen Aristoteleen ja Platonin filosofioiden eroavaisuus on se, miten he käsittävät eettisesti hyvän.

Platonin mielestä etiikan ja tiedon välillä on yhteys, koska hänestä ainoa keino saavuttaa hyvyys ja moraalinen täydellisyys on lähestymällä totuutta progressiivisesti. Näin ollen kuka tahansa, joka tekee väärin, tekee niin tietämättömyyttään.

Tämä käy järkeen hänen filosofiassaan. Platonin mielestä on olemassa hyvän idea, johon päästään ainoastaan hänen ehdottamansa tieteellisen metodin kautta.

Aristoteles puolestaan muotoilee finalistisen ja eudaimonistisen etiikan kannattaen sitä käsitystä, että elämän tarkoitus on saavuttaa onnellisuus. Tämän filosofin mukaan pääsemme moraalisesti hyviin tekoihin saavuttamalla kultaisen keskitien jalomielisyyden ja itsekkyyden välillä. Toisin sanoen puolueettoman ja altruistisen asenteen ja oman hyvinvoinnin tavoittelun välillä.

Lue lisää: Mistä löydät avaimet onneen?

Antropologiset erot Aristoteleen ja Platonin filosofioiden välillä

Mitä ihmiskäsitykseen tulee, Platon ehdottaa antropologista dualismia. Hän vakuutti, että kaikki ihmiset ovat rakentuneet kahdesta erillisestä ja itsenäisestä substanssista: kehosta ja sielusta. Ensimmäinen kuuluu aistimaailmaan ja jälkimmäinen käsitteiden maailmaan.

Kuten jo todettiin, Platonin mielestä sielu on kuolematon ja pystyy elämään irrallaan kehosta. Kehon kuoleman jälkeen sielu palaa ideoiden maailmaan. Lisäksi Platonin mielestä ihmisen sielussa on kolme osaa: yksi on järkisielu, yksi on intosielu ja yksi on himosielu.

Aristoteleen mielestä taas ihminen on yhtä ainoaa substanssia, joka koostuu aineesta (keho) ja muodosta (sielu). Sielu on elämän moottori, mutta se ei voi elää irrallaan kehosta. Aristoteles erottaa kolme erilaista sielua: vegetatiivinen, aistisielu ja järkisielu.

Aristoteleen ja Platonin filosofioiden yhtäläisyydet

Vaikka Aristoteleen ja Platonin filosofioiden välillä onkin syviä eroavaisuuksia, ei voi kuitenkaan kiistää sitä vaikutusta, joka oppi-isällä oli oppilaaseensa.

Heidän filosofiansa ovat jossain määrin samankaltaiset, sillä kumpikin ehdotti essentialismia. Toisin sanoen he vakuuttivat, että kaikella maailmassa on jokin olemus, joka tekee niistä sellaisia kuin ne ovat, eikä jotain muuta.

Toisaalta kumpikin filosofi puolustaa myös ikuisen entiteetin olemassaoloa, joka ei kuulu aistimaailmaan ja joka on kaikkein todellisin olemassa oleva asia. Sekä Aristoteleen että Platonin mielestä tämä entiteetti on koko todellisuuden syy.

Uskonnollisin termein Jumala olisi universumin luoja. Platon esitti hänet kuitenkin hyvän ideana, kun taas Aristoteles kuvasi hänet liikkumattoman liikuttajan käsitteellään.

Filosofia Aristoteleen ja Platonin jälkeen

Kummankin filosofin ajatukset vaikuttivat länsimaisen ajattelun eri virtausten syntyyn. Heidän ajatuksensa työntyivät erilaisiin filosofisiin, poliittisiin, tieteellisiin ja uskonnollisiin näkemyksiin. Joitakin heidän vaikutteistaan voidaan nähdä empirismissä, idealismissa, rationalismissa ja kristillisyydessä.