Onko lääketiede todella pidentänyt elinajanodotettamme?
Elinajanodote on noussut merkittävästi viime vuosikymmeninä, erityisesti kehittyneissä maissa. Elinajanodote tarkoittaa lukumäärällisesti vuosia, jotka ihmisen keskimäärin odotetaan elävän, ja esimerkiksi Suomessa luku on noussut jo 1870-luvulta lähtien. Jos tarkastelemme vuotta 2020, tuolloin suomalaisten miesten elinajanodote oli 79 vuotta ja naisten oli 85 vuotta.
Monet katsovat kasvun johtuvan lääketieteen edistymisestä. Tässä artikkelissa selitämme, kuinka lääketiede on vaikuttanut elinajanodotteeseen ja mitkä muut tekijät ovat vaikuttaneet siihen.
Lue myös: On tärkeää voida valita, missä elää vanhuusvuosina
Elinajanodote kasvaa kaikkialla maailmassa
Vielä 1900-luvun alussa eurooppalaisen ihmisen elinajanodote syntymähetkellä oli noin 40-50 vuotta, maantieteellisestä sijainnista riippuen. Toisen maailmansodan jälkeen elinajanodote alkoi kasvaa nopeasti koko maailmassa.
Pitkäikäisyysennätys tehtiin yli kaksikymmentä vuotta sitten. Ranskalainen nainen nimeltä Jeanne Calment kuoli 122-vuotiaana. Tämä on poikkeuksellista, sillä useimmat ihmiset eivät täytä edes 90 vuotta!
Onko lääketiede todella pidentänyt elinikää?
Elinajanodote maailmassa on lähes kaksinkertaistunut viime vuosisadalla. Lääketieteellä on ollut tässä johtava rooli, koska se on vähentänyt tartuntatautien aiheuttamia kuolemia.
Esimerkiksi rokotteiden ja antibioottien kehittäminen on auttanut hallitsemaan sairauksia, kuten isorokkoa ja malariaa. On kuitenkin muita ratkaisevia tekijöitä. Veden ja ruoan laadun parantaminen, julkisten tilojen siisteys ja jopa hygienian edistäminen ovat olleet olennaisia tekijöitä.
Lääketieteen kehityksen ansiosta myös raskaus- ja synnytysolosuhteet ovat parantuneet. Vastaavasti lapsikuolleisuus on laskenut.
Tartuntasyistä johtuva kuolleisuuden lasku johti syövän ja muiden kroonisten sairauksien lisääntymiseen väestössä. Monimutkaisten sairauksien diagnosoinnin ja hoidon edistyminen on kuitenkin pidentänyt eliniänodotetta.
Lääketiede on edistynyt myös harvinaisten sairauksien hoidossa ja tutkimuksessa. Terapeuttiset vaihtoehdot lisääntyvät. Vaikka on totta, että moniin niistä, kuten amyotrofiseen lateraaliskleroosiin, ei ole vielä löydetty parannuskeinoa, olemme yhä lähempänä sen löytämistä!
Kuolleisuusluvut ovat laskeneet
Elinajanodote on pidentynyt ja kuolleisuus laskenut. Kokonaiskuolleisuus on jonkin verran korkea lapsuudessa ja laskee yleensä varhaiselämän aikana.
Aikuisena se nousee taas jonkin verran. Se saavuttaa korkeimman pisteensä 70 ikävuoden paikkeilla. On totta, että kuolleisuus on laskenut lääketieteen ansiosta. Monet muutkin seikat ovat kuitenkin vaikuttaneet tähän tosiasiaan.
Epidemiologinen siirtymä määritellään muutokseksi väestön kuolemien ja sairauksien rakenteessa. Näin on tapahtunut viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana.
Tietyt maat ovat onnistuneet laskemaan huomattavasti tartuntatautien ja nälänhädän aiheuttamia kuolemia. Sen sijaan rappeuttavista sairauksista on tullut uusi pääasiallinen kuolinsyy.
Niinpä kehittyneissä maissa pääasialliset kuolinsyyt ovat sydän- ja verisuonisairaudet ja syöpä. Kehitysmaissa kuusi yleisintä kuolinsyytä ovat kuitenkin edelleen tartuntataudit.
Syynä on se, että epidemiologinen siirtymä ei ole oikeudenmukainen. Tämä tarkoittaa, että myös elinajanodote vaihtelee monien ulkoisten tekijöiden mukaan.
Elo yli 100-vuotiaaksi
Yli 100-vuotiaaksi eläminen on harvinaista. Ihmisen pitkäikäisyyden rajoja ei vielä tunneta. Kun henkilö on yli 70- tai 80-vuotias, hänellä on suuri riski sairastua erilaisiin rinnakkaissairauksiin.
Tämä tekee yli 100-vuotiaasta väestöstä erittäin hauraan. Muistisairaudet ovat yleisin terveysongelma tässä iässä. Sama koskee verenpainetautia, erilaisia syöpäsairauksia ja muita rappeuttavia sairauksia.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että soluvaurioita tapahtuu väistämättä läpi elämän. Tämä vahinko on korjattavissa vain osittain. Siksi ajan myötä keho heikkenee.
Niin sanottu kuolleisuustasanne voisi olla noin 105 vuoden iässä. Tästä eteenpäin todennäköisyys, että ihminen kuolee seuraavana vuonna, on 50 %. Toisin sanoen kuoleman riski ei etene, kun ihminen ikääntyy tämän pisteen yläpuolelle.
Elinajanodote on arvio
Elinajanodote on arvio siitä, kuinka monta vuotta tietty väestö elää. Sitä ei ole erikseen sovitettu jokaiselle yksilölle, vaan se on suuntaa-antava luku. Viime vuosisadalla se on noussut lähes kaksinkertaiseksi vuosikymmeniä sitten arvioituun verrattuna.
Kehittyneiden maiden ihmisten elinajanodote on nyt noin 80 vuotta. Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä, että tämä ei päde tasaisesti kaikkiin maailman maihin.
Ei tiedetä, mikä ihmisen enimmäisikä voi olla. Lääketiede on auttanut merkittävästi pidentämään elinajanodotetta, mutta se ei ole ollut ainoa vaikuttava tekijä.
Elinajanodote on noussut merkittävästi viime vuosikymmeninä, erityisesti kehittyneissä maissa. Elinajanodote tarkoittaa lukumäärällisesti vuosia, jotka ihmisen keskimäärin odotetaan elävän, ja esimerkiksi Suomessa luku on noussut jo 1870-luvulta lähtien. Jos tarkastelemme vuotta 2020, tuolloin suomalaisten miesten elinajanodote oli 79 vuotta ja naisten oli 85 vuotta.
Monet katsovat kasvun johtuvan lääketieteen edistymisestä. Tässä artikkelissa selitämme, kuinka lääketiede on vaikuttanut elinajanodotteeseen ja mitkä muut tekijät ovat vaikuttaneet siihen.
Lue myös: On tärkeää voida valita, missä elää vanhuusvuosina
Elinajanodote kasvaa kaikkialla maailmassa
Vielä 1900-luvun alussa eurooppalaisen ihmisen elinajanodote syntymähetkellä oli noin 40-50 vuotta, maantieteellisestä sijainnista riippuen. Toisen maailmansodan jälkeen elinajanodote alkoi kasvaa nopeasti koko maailmassa.
Pitkäikäisyysennätys tehtiin yli kaksikymmentä vuotta sitten. Ranskalainen nainen nimeltä Jeanne Calment kuoli 122-vuotiaana. Tämä on poikkeuksellista, sillä useimmat ihmiset eivät täytä edes 90 vuotta!
Onko lääketiede todella pidentänyt elinikää?
Elinajanodote maailmassa on lähes kaksinkertaistunut viime vuosisadalla. Lääketieteellä on ollut tässä johtava rooli, koska se on vähentänyt tartuntatautien aiheuttamia kuolemia.
Esimerkiksi rokotteiden ja antibioottien kehittäminen on auttanut hallitsemaan sairauksia, kuten isorokkoa ja malariaa. On kuitenkin muita ratkaisevia tekijöitä. Veden ja ruoan laadun parantaminen, julkisten tilojen siisteys ja jopa hygienian edistäminen ovat olleet olennaisia tekijöitä.
Lääketieteen kehityksen ansiosta myös raskaus- ja synnytysolosuhteet ovat parantuneet. Vastaavasti lapsikuolleisuus on laskenut.
Tartuntasyistä johtuva kuolleisuuden lasku johti syövän ja muiden kroonisten sairauksien lisääntymiseen väestössä. Monimutkaisten sairauksien diagnosoinnin ja hoidon edistyminen on kuitenkin pidentänyt eliniänodotetta.
Lääketiede on edistynyt myös harvinaisten sairauksien hoidossa ja tutkimuksessa. Terapeuttiset vaihtoehdot lisääntyvät. Vaikka on totta, että moniin niistä, kuten amyotrofiseen lateraaliskleroosiin, ei ole vielä löydetty parannuskeinoa, olemme yhä lähempänä sen löytämistä!
Kuolleisuusluvut ovat laskeneet
Elinajanodote on pidentynyt ja kuolleisuus laskenut. Kokonaiskuolleisuus on jonkin verran korkea lapsuudessa ja laskee yleensä varhaiselämän aikana.
Aikuisena se nousee taas jonkin verran. Se saavuttaa korkeimman pisteensä 70 ikävuoden paikkeilla. On totta, että kuolleisuus on laskenut lääketieteen ansiosta. Monet muutkin seikat ovat kuitenkin vaikuttaneet tähän tosiasiaan.
Epidemiologinen siirtymä määritellään muutokseksi väestön kuolemien ja sairauksien rakenteessa. Näin on tapahtunut viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana.
Tietyt maat ovat onnistuneet laskemaan huomattavasti tartuntatautien ja nälänhädän aiheuttamia kuolemia. Sen sijaan rappeuttavista sairauksista on tullut uusi pääasiallinen kuolinsyy.
Niinpä kehittyneissä maissa pääasialliset kuolinsyyt ovat sydän- ja verisuonisairaudet ja syöpä. Kehitysmaissa kuusi yleisintä kuolinsyytä ovat kuitenkin edelleen tartuntataudit.
Syynä on se, että epidemiologinen siirtymä ei ole oikeudenmukainen. Tämä tarkoittaa, että myös elinajanodote vaihtelee monien ulkoisten tekijöiden mukaan.
Elo yli 100-vuotiaaksi
Yli 100-vuotiaaksi eläminen on harvinaista. Ihmisen pitkäikäisyyden rajoja ei vielä tunneta. Kun henkilö on yli 70- tai 80-vuotias, hänellä on suuri riski sairastua erilaisiin rinnakkaissairauksiin.
Tämä tekee yli 100-vuotiaasta väestöstä erittäin hauraan. Muistisairaudet ovat yleisin terveysongelma tässä iässä. Sama koskee verenpainetautia, erilaisia syöpäsairauksia ja muita rappeuttavia sairauksia.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että soluvaurioita tapahtuu väistämättä läpi elämän. Tämä vahinko on korjattavissa vain osittain. Siksi ajan myötä keho heikkenee.
Niin sanottu kuolleisuustasanne voisi olla noin 105 vuoden iässä. Tästä eteenpäin todennäköisyys, että ihminen kuolee seuraavana vuonna, on 50 %. Toisin sanoen kuoleman riski ei etene, kun ihminen ikääntyy tämän pisteen yläpuolelle.
Elinajanodote on arvio
Elinajanodote on arvio siitä, kuinka monta vuotta tietty väestö elää. Sitä ei ole erikseen sovitettu jokaiselle yksilölle, vaan se on suuntaa-antava luku. Viime vuosisadalla se on noussut lähes kaksinkertaiseksi vuosikymmeniä sitten arvioituun verrattuna.
Kehittyneiden maiden ihmisten elinajanodote on nyt noin 80 vuotta. Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä, että tämä ei päde tasaisesti kaikkiin maailman maihin.
Ei tiedetä, mikä ihmisen enimmäisikä voi olla. Lääketiede on auttanut merkittävästi pidentämään elinajanodotetta, mutta se ei ole ollut ainoa vaikuttava tekijä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Domínguez Alonso, Emma, and Armando H. Seuc. “Esperanza de vida ajustada por algunas enfermedades crónicas no transmisibles.” Revista Cubana de Higiene y Epidemiología 43.2 (2005): 0-0.
- ¿Cuántos años puede vivir un ser humano? – The New York Times. (n.d.). Retrieved May 17, 2021, from https://www.nytimes.com/es/2018/07/05/espanol/expectativa-de-vida-longevidad.html
- Arredondo García, José Luis. “Transición epidemiológica.” (2019).
- PRIETO GÓMEZ, BERTHA, ROCÍO CONTRERAS PÉREZ, and MIREYA VELÁZQUEZ PANIAGUA. “El envejecimiento y los radicales libres.” Ciencias 075.
- Rivero Serrano O, Martínez L. La medicina actual. Rev. Fac. Med. (Méx.). 2011 Abr; 54( 2 ): 21-32.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.