Antibiootteja virtsatietulehduksiin

Virtsatietulehdukset ovat suhteellisen yleisiä. Ne ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä johtuen naisten lyhyemmästä virtsaputkesta. Arviolta ainakin yksi viidestä naisesta saa jonkinlaisen virtsatietulehduksen elämänsä aikana. Tässä artikkelissa esittelemme antibiootteja virtsatietulehduksiin.

Virtsatietulehduksia voi esiintyä missä tahansa virtsateiden osassa, eli virtsarakossa, munuaisissa, virtsanjohtimissa tai virtsaputkessa. On kuitenkin arvioitu, että 80 % infektioista sijaitsee virtsateiden alemmissa osissa, toisin sanoen virtsarakossa ja virtsaputkessa. Yleisimmät virtsatietulehduksen muodot ovat kystiitti naisilla ja prostatiitti miehillä. Vanhemmilla aikuisilla vaivan esiintyvyys on yhtä suuri kummallakin sukupuolella. Virtsatietulehdusten esiintyvyyteen eivät näytä vaikuttavan vuodenaika tai maantieteelliset tekijät.

Kannattaa lukea myös: Mistä johtuu seksin jälkeinen kystiitti?

Virtsatietulehdukset

Virtsatietulehduksia aiheuttavat bakteerit. 70–90 %:ssa tapauksia ne johtuvat Escherichia coli -bakteerista. Vähemmässä määrin infektiot johtuvat seuraavista bakteereista: Proteus mirabilis, Staphylococcus coagulase, Klebsiella pneumoniae ja Enterococcus faecalis.

Jotkut ihmiset ovat alttiimpia virtsatietulehduksille, pääosin iäkkäämmät ihmiset tai ne, joilla on diabetes tai heikentynyt immuunijärjestelmä. Virtsatietulehduksia saavat helpommin myös ihmiset, joilla on neurogeeninen rakko tai virtsakatetri tai jotka eivät tyhjennä rakkoaan riittävän usein.

Miesten yleisimmät virtsatietulehdukset ovat prostatiitti eli eturauhastulehdus, uretriitti eli virtsaputken tulehdus, epididymiitti eli lisäkivestulehdus ja orkiitti eli kivestulehdus.

Antibiootteja virtsatietulehduksiin

Lääkärit turvautuvat yleensä antibiootteihin ensimmäisenä vaihtoehtona virtsatietulehdusten hoidossa. Tämän vaivan hoidossa käytetyt yleisimmät antibiootit kuuluvat johonkin seuraavista ryhmistä:

• Kinoloniantibiootit. Näitä käytetään alempien virtsatieinfektioiden hoidossa. Niitä määrätään yleensä ensin suonensisäisesti ja sitten suun kautta, koska ne imeytyvät hyvin ruoansulatuskanavasta. Niitä voivat käyttää myös raskaana olevat naiset raskauden viimeisen kolmanneksen jälkeen.
• Aminoglykosiidit. Nämä ovat bakterisidisiä antibiootteja, joita käytetään erityisesti silloin kun infektio johtuu gramnegatiivisista bakteereista. Näitä antibiootteja voidaan käyttää vain lyhyen aikaa, koska niillä on toksisia vaikutuksia.
• Kefalosporiinit. Asiantuntijat eivät suosittele ensimmäisen sukupolven kefalosporiineja, vaan toisen sukupolven kefalosporiineja lieviin tulehduksiin ja kolmannen sukupolven kefalosporiineja vakavampiin infektioihin.
• Aminopenisilliini/beetalaktamaasin estäjät. Nämä ovat parhaita antibiootteja lieviin tulehduksiin ja raskaana oleville naisille, sillä ne eivät vaikuta haitallisesti sikiöön. Monet bakteerit ovat kuitenkin niille vastustuskykyisiä.
• Trimetopriimi/sulfametoksatsoli. Näitä antibiootteja käytetään vain niissä tapauksissa, joissa infektion aiheuttaneet bakteerit on erityisesti tunnistettu ja niiden tiedetään olevan herkkiä näille lääkkeille. Muutoin niitä ei suositella.
• Nitrofurantoiini. Näitä käytetään useimmiten ehkäisemään infektion ilmaantumista uudelleen. Niitä ei suositella odottaville äideille raskauden ensimmäisellä kolmanneksella.
• Fosfomysiini-trometamoli. Tämä antibiootti tehoaa grampositiivisia ja gramnegatiivisia bakteereja vastaan. Potilaiden täytyy ottaa lääke yhtenä annoksena, ja ne ovat käytetyimpiä ja tehokkaimpia antibiootteja.

Sinua saattaa kiinnostaa myös: Mikrobilääkkeet: mitä varten ne ovat?

Huomioitavaa

Antibioottihoito valitaan sen mukaan, mikä bakteeri virtsatietulehduksen on aiheuttanut. Mutta koska yleisin virtstietulehduksen aiheuttaja on Escherichia coli, on parasta aloittaa hoito tähän bakteeriin ennen kuin laboratoriotulokset ovat varmistuneet.

Antibiooteilla, kuten useimmilla lääkkeillä, on sivuvaikutuksia. Osa niistä on välittömiä, eli ne ilmaantuvat pian lääkkeen ottamisen jälkeen. Näitä ovat muun muassa kuume, pahoinvointi, ripuli, oksentelu, päänsärky, ihottuma, niveloireet ja hermovauriot. Keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä voi ilmetä myös muita oireita, pääosin siksi että antibiootit vaikuttavat emättimen ja suoliston bakteerikantaan. Ne lisäävät näin ollen alttiutta tiettyjen bakteerien ja sienten leviämiselle emättimessä ja ruoansulatuskanavassa. Tästä syystä antibioottikuurin ohessa tulisi syödä myös probiootteja.

Suurin ongelma on se, että bakteerit muuttuvat helposti vastustuskykyisiksi antibiooteille.

Tutkijoiden mukaan on odotettavissa, että tulevina vuosina bakteerit kehittävät vastustuskyvyn monille antibiooteille. Näitä ovat muun muassa norfloksasiini, siprofloksasiini, amoksisilliini ja ampisilliini. Tähän mennessä ainoastaan fosfomysiini-trometamoli näyttäisi olevan riittävän tehokas tämän vaikutuksen estämiseksi. Tutkijat tekevät kuitenkin kovasti töitä varmistaakseen, että saatavilla on vielä hoitovaihtoehtoja.