Abulia: oireet ja hoito

Abulialle on ominaista apatian tunne ja motivaation puute sekä tästä osoituksena oleva puhe. Potilaalla ei ole tahtoa mihinkään ja tämä saattaa olla merkki masennuksen puhkeamisesta.
Abulia: oireet ja hoito

Viimeisin päivitys: 01 syyskuu, 2021

“En jaksa tehdä mitään”, “ei kiinnosta”, “yritän, mutten pysty”. Nämä ovat yleisimpiä lauseita, joita terapiassa käyvien potilaiden suusta kuulee. Usein kyseessä on tässä tapauksessa abulia eli tahdonheikkous tai tahdottomuus.

Abulia tarkoittaa äärimmäistä välinpitämättömyyttä, ja se ilmenee mielenkiinnon, tahdon ja energian puutteena mitä tahansa aktiviteettia kohtaan. Siihen voi olla jokin suhteellisen yksinkertainen syy tai se voi johtua jostakin monimutkaisemmasta, tapauksesta riippuen.

Abulian oireet

Joitakin abuliaan viittaavia oireita ovat seuraavat:

  • Motivaation ja kiinnostuksen puute kaikenlaisia aktiviteetteja kohtaan, niin miellyttäviä kuin arkisempiakin, kuten työtä tai opintoja.
  • Kyvyttömyys nauttia mistään.
  • Sen tiedostaminen, että asioita olisi hoidettava tai ainakin aloitettava, mutta niin ei tapahdu. Abulia johtaa viivyttelyyn.
  • Mielenkiinnon puuttuminen ilmenee myös ihmissuhteissa. Henkilöllä on kommunikaatiovaikeuksia (ei vuorovaikutusta, yksisanaisia vastauksia, ei aloita tai jatka vuoropuhelua). Myös kiinnostus seksiin saattaa vähentyä tai kadota kokonaan.
  • Henkilö laiminlyö osittain tai kokonaan henkilökohtaisen hygienian.
  • Tunteiden latistuminen: välinpitämättömyys tai vaikeus reagoida koettuihin tilanteisiin.
  • Liikkeiden hitaus tai motorinen inhibitio.

Oireen vaikeusaste on tässä merkittävää; sen esiintyminen ei itsessään välttämättä ole ongelmallista, sillä useimmilta ihmisiltä puuttuu toisinaan motivaatiota tai voimia ryhtyä toimeen. Ongelmaksi se muodostuu silloin, kun oire jatkuu pitkään.

Tämän lisäksi tulee huomioida, että abulia on yleistä monissa mielialahäiriöissä, kuten dystymiassa tai masennuksessa.

Abulia voi olla merkki jostakin mielialahäiriöstä
Abulia voi olla oire masennuksesta tai muusta mielialahäiriöstä.

Mistä abulia johtuu?

Kuten minkä tahansa psykologisen ongelman kohdalla, abuliallakaan ei ole mitään yhtä tiettyä syytä, vaan päinvastoin: kaikki riippuu kyseessä olevasta häiriöstä.

Joissakin tapauksissa syynä saattavat olla neuroendokriiniset muutokset (kortisolin lisääntyneestä tuotannosta johtuen). Neurologisella tasolla taas jotkut tutkimuslöydökset viittaavat rakenteellisiin tai toiminnallisiin ongelmiin eri aivoalueilla, kuten vaurioihin tyvitumakkeissa.

Mielialahäiriöistä kuten masennuksesta tiedetään se, että muutokset välittäjäaine serotoniinissa, noradrenaliinissa ja dopamiinissa vaikuttavat motivaatioon. Yksi vaihtoehto onkin hoitaa oiretta masennuslääkkeillä.

Abuliaa voi ilmetä kuitenkin myös psykologisten tai psykososiaalisten tekijöiden yhteydessä, kuten pitkittyneissä ja voimakkaissa stressitilanteissa tai traumaattisissa kokemuksissa.

Miten abulia diagnosoidaan?

Ilmiön moniulotteisuudesta ja lukuisista mahdollisista syistä johtuen abulian diagnosoimiseksi tulisi tehdä perusteellinen tutkimus, jossa tarkastellaan neurobiologisia ja psykologisia tekijöitä.

On tärkeää ottaa huomioon yksilölliset näkökohdat, arvioida potilaan taustoja ja mahdollisia häneen vaikuttavia vastoinkäymisiä. On myös tärkeää pohtia, ovatko sosiaaliset tekijät voineet laukaista abulian tai saada sen pitkittymään.

Kun epäillään abuliaa, potilaan haastattelu on äärimmäisen tärkeää, mutta myös perheenjäsenten kertomuksesta voi olla hyötyä. Kun saatavilla on mahdollisimman paljon tietoa, saadaan laadittua parempi hoitosuunnitelma.

Käytettävissä olevat hoidot

Hoito riippuu pitkälti diagnoosista. Kuten yllä jo mainittiin, abulia voi olla oire eri häiriöistä. Usein saatetaan suositella psykoterapiaa ja lääkitystä yhdessä, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Mitä terapiamuotoon tulee, vaikka mahdollisuuksia onkin paljon, kognitiivinen terapia on yksi yleisimmin käytetyistä. Siinä keskitytään potilaan uskomusten ja ajatusten muokkaamiseen itsestään ja senhetkisestä tilastaan. Käyttäytymisen aktivointi on toinen tyypillinen hoitomuoto.

Tämän lisäksi psykoedukaatio on erittäin tärkeää, jotta voidaan sekä lisätä potilaan ymmärrystä kyseisestä ongelmasta että tehdä hänestä ratkaiseva henkilö omassa muutoksessaan. Tämä mahdollistaa sen, että potilas tekee itsehoitotoimenpiteitä ja parantaa elämänlaatuaan vähitellen.



  • American Psychiatric Association. (2013). Manual diagnóstico y estadístico de los trastornos mentales. Quinta edición. DSM-V. Masson, Barcelona.
  • Guadarrama, Leyla, Alfonso Escobar, and Limei Zhang. “Bases neuroquímicas y neuroanatómicas de la depresión.” Revista de la Facultad de Medicina UNAM 49.2 (2006): 66-72.
  • Barraca, Jorge. “La Activación Conductual en la práctica: técnicas, organización de la intervención, dificultades y variantes.” (2016).
  • Das, Joe M., and Abdolreza Saadabadi. “Abulia.” StatPearls [Internet] (2020).
  • Aragonès, Enric & Cardoner, Narcis & Colom, Francesc & Lopez-Cortacans, German & Gilaberte, Inmaculada. (2013). Guía de Buena Práctica Clínica: Psicoeducación en pacientes con depresión.