5 asiaa, joita ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan

Olisi traagista katua tekemättömiä tai tekemiään asioita elämän viime hetkillä. Muuta toimintatapojasi ja ajatteluasi, ja pysy itsellesi uskollisena - älä taivu muiden vaatimuksiin ja oletuksiin.

Ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan sitä, että unohtavat usein elää hetkessä murehtiessaan tulevaa tai märehtiessään menneisyyttä. Nykyhetkestä irrottautuminen voi johtaa siihen, että elämä tuntuu valuvan hukkaan, mistään ei saa kiinni ja ajatukset harhailevat kaikkialla muualla kuin tässä hetkessä. Suunnitelmien tekeminen on luonnollista, mutta jos et pysty keskittymään käsillä olevaan hetkeen, menee elämä vilisten silmien ohi ilman että edes huomaat sitä.

Mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan?

Kukaan ei tiedä, kuinka kauan meillä on aikaa maapallolla. Vakavasti sairailla voi olla jonkinlainen käsitys siitä, kuinka paljon aikaa heillä on, mutta kukaan ei tiedä tarkkaa päivämäärää tai kellonaikaa sille, kun vedämme viimeisen henkäyksemme. Usein ihmiset katuvat, että puskevat eteenpäin arjessa laput silmillä, kohti seuraavaa saavutusta, palkkapäivää tai lomamatkaa, eikä kuolemaa tai sitä, miten elämäänsä elää, tule välttämättä mietittyä kuin vasta vanhana.

Australialainen sairaanhoitaja Bronnie Ware on omistanut elämänsä kuolemansairaiden hoidolle ja kokosi kuolevien ajatuksista kirjan, jossa hän jakaa viisi yleisintä ajatusta ja kaduttua asiaa, joita hänen hoitamansa potilaat kuolinvuoteellaan miettivät. Bronnien tarkoitus on rohkaista ihmisiä miettimään elämäänsä ja sitä, miltä se näyttää taaksepäin katsottuna kuoleman hetkellä: voitko olla ylpeä siitä, mitä olet saavuttanut ja miten olet elänyt, miten olet kohdellut muita ja miten olet viettänyt aikaasi? Näitä asioita on hyvä miettiä nyt, jotta voit muokata elämääsi nyt, kun se vielä on mahdollista.

Alta löytyvät lauseet ovat kuolevien suusta, ja ne ovat katkeransuloisia ajatuksia elämästä, unelmista, toivosta ja siitä surusta, ettei elänyt elämäänsä niin kuin olisi halunnut.

1. “Toivon, että olisin ollut tarpeeksi rohkea elämään juuri itseni näköistä elämää, enkä taipunut siihen, mitä muut ihmiset minulta odottivat.”

Bronnien kirjan mukaan tämä lause oli yksi jatkuvasti esille tulevista aiheista, joita kuolevat pohtivat. Oman ainutlaatuisen itsesi oleminen maailmassa voi joskus olla todella hankalaa, etenkin jos koet, että omat unelmasi ja tavoitteesi poikkeavat valtavirrasta. Kaikki eivät halua saada korkeakoulututkintoa, nousujohteista uraa, perhettä ja omaa taloa. Kaikki eivät halua pakertaa päivästä toiseen mediaseksikkään työn parissa. On aika tutustua itseesi ja siihen, millainen ihminen olet ja keneksi haluat tulla.

Monilla ihmisillä on suuri lista asioita, haaveita ja tavoitteita, jotka he ovat tuominneet mahdottomiksi tai saavuttamattomiksi. Onko asia todella näin, vai pystyisitkö muuttamaan tilannettasi? Jos olet aina haaveillut asuvasi Espanjan rannikolla, lopeta haaveilu ja tee siitä totta. Sinulla on mahdollisuus tehdä elämästäsi juuri sitä, mitä haluat.

2. “Toivon, etten olisi tehnyt niin paljon töitä.”

Työskentely on keino saada rahaa ja elää mukavaa elämää, maksaa laskut ja saada ruokaa ja katto pään päälle. Työelämän paineet, stressi, uralla eteneminen ja pitkät päivät ovat kuitenkin monen mielestä niitä eniten elämänlaatua heikentäviä asioita, ja suurin osa ihmisistä haluaisi työskennellä vähemmän tai vaihtaa työpaikkaa. Monet kaipaavat pehmeämpää elämää.

Monet haaveilevat mielenkiintoisesta ja itselle tärkeästä työstä, jonka tekemisestä voi nauttia. Työn ei haluta olevan pelkkää vastenmielistä pakkopullaa. Nykyisin monet vaihtavatkin uraa monta kertaa elämän aikana, mutta toiset pysyvät hampaita kiristellen samassa työssä vuosikymmeniä.

Pitkät päivät vievät aikaa perheeltä, ystäviltä ja harrastuksilta. Vapaa-aikaa on rajoitetusti. Elämän päätepisteessä voi joutua vastakkain sen ajatuksen kanssa, että on tehnyt töitä suurimman osan elämästään, ja ihmiset katuvat, että se on vienyt aikaa pois kaikilta niiltä asioilta, joilla todella on merkitystä.

3. “Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta ilmaista tunteeni.”

Lakkaa pullottamasta tunteitasi ja ajatuksiasi, ja kerro niistä ihmisille. Pelko pitää meidät hiljaisina, joten lakkaa pelkäämästä muiden reaktioita ja torjuntaa. Vain puhumalla suusi puhtaaksi voit varmistaa sen, että pysyt uskollisena itsellesi, vähennät stressiä ja saat ympärillesi samanhenkisiä ihmisiä. Kun rakastat, kerro se. Kun olet eri mieltä, kerro se. Kun olet vihainen, kerro se. Ilmaise tunteesi aidosti ja avoimesti, tämä tekee sinusta onnellisen.

4. “Toivon, että olisin pysynyt yhteyksissä ystävien kanssa.”

Lapsena ja nuorena ystävyyssuhteet ovat tärkeitä, mutta aikuiselämän kiireessä ne voivat jäädä muun elämän jalkoihin. Ajan puute voi johtaa siihen, että ystävyys laimenee, eikä ystävää näe yhtä usein kuin aikaisemmin. Joskus ystävien kanssa ajautuu riitoihin ja joskus elämäntilanteet muuttuvat niin, ettei ystävä enää sovi kuvioihin.

Ystävyyssuhteiden ylläpito voi joskus olla hankalaa, mutta se on todella tärkeä osa onnellista elämää. Ystävä tuntee sinut vuosien takaa, hän jakaa kanssasi muistoja ja hän kuuntelee murheitasi. Ystävä pysyy, vaikka puoliso jättäisi. Ystävä pysyy, kun lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa. Älä aliarvioi ystävyyden voimaa.

Kuolinvuoteella ihmiset katuvat sitä, ettei ottanut yhteyttä vanhaan ystävään, jota ei ollut nähnyt vuosiin. He katuvat myös sitä, etteivät kertoneet ystävälle, miten tärkeä hän on.

5. “Toivon, että olisin kokenut todellista onnea elämässäni.”

Onnellisuuden tavoittelu on nyky-yhteiskunnassa tärkeää ja ihmiset yrittävät lisätä onnellisuuttaan eri keinoin. Onnellisuus ei kuitenkaan ole määränpää, vaan onnellisuus on asenne. Voit kuvitella tulevasi onnellisemmaksi, kun saavutat jonkin päämäärän, kun saat oman asunnon, kun saat lapsia, kun löydät täydellisen kumppanin… Onnellisuus ei kuitenkaan ole ulkoisista asioista kiinni.

Kuolinvuoteellaan monet ihmiset tajuavat, että avain onneen piilee joskus vaikeissa päätöksissä, jotka johtavat täydemmän elämän elämiseen. Bronnie kuvailee kirjassaan kuolevilta oppimiaan asioita näin:

“Ihmiset kasvavat, kun joutuvat kasvokkain kuolevaisuutensa kanssa… Opin sen, ettei tulisi koskaan aliarvioida ihmisen kykyä kasvaa ja kehittyä. Jotkin muutokset potilaissa olivat valtavia.

Jokainen kohtaamani potilas kävi läpi koko tunteiden kirjon, kuten olettaa voi: kuoleman kieltäminen, pelko, viha, katumus, lisää todellisuuden kieltämistä ja lopulta hyväksyminen. Jokainen potilas löysi sisäisen rauhansa ennen kuolemaansa.

Tämä tuo lohtua ja rauhaa, kun käsitellään kuolemanpelkoa. Usko siitä, että olet kasvanut ja oman elämän hyväksyminen voi tuoda lohtua viime hetkiin saakka.”

Nauti elämän tuomista mahdollisuuksista, keskity hetkeen ja lakkaa elämästä tulevassa tai menneessä. Rakasta ja vietä aikaa läheistesi kanssa. Ota ohjat omiin käsiisi ja elä juuri itsellesi sopivaa elämää.