Kuinka uskottomuuteen kannattaa reagoida?
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Bernardo Peña
Kun ensimmäisen kerran kokee uskottomuutta parisuhteessa, menettää petetty viattomuutensa. Luottamus kumppaniin särkyy, ja monet tavallisista perusarvoista murenevat. Mutta mitä pettämisestä tulisi tarkemmin ottaen ajatella? Mikä olisi tällaisessa tilanteessa paras tapa toimia? Tässä artikkelissa käsittelemme pettämistä ja sen jälkeistä pohdintaa suhteen tulevaisuudesta – kuinka uskottomuuteen kannattaa reagoida?
Uskottomuuden seuraukset suhteelle
Uskottomuus, tai arkikielellä pettäminen, tapahtuu usein silloin kun sitä vähiten suhteessaan odottaa. Löydät ehkä tekstiviestin kumppanisi kännykästä, tai satut näkemään jonkin yllättävän sähköpostiviestin. Kenties valokuva tai selkeä vihje siitä, että sinun rakastamasi ihminen on ollut sinua kohtaan uskoton. Kuinka uskottomuuteen kannattaa sitten reagoida?
Psykologien mukaan ihmisillä on sellainen mielenkiintoinen piirre, että me yritämme ymmärtää kaiken. Me siis etsimme tässäkin asiassa selitystä siihen, miksi asian piti tapahtua meille. Seuraavassa on mahdollisia ajatuksia pettämisen syistä.
- Rakkauden puute suhteessa
- Tylsistyminen
- Toisen ihmisen tapaaminen sattumalta
- Jokin luonteenpiirre kumppanissamme, josta emme olleet tietoisia
- Kypsyyden puute kumppanissamme
- Joskus ihminen saattaa jopa miettiä itse olleensa syynä toisen uskottomuuteen: huomion vähäisyys, yhdessä vietetyn ajan puute…
Yksi asia, joka sen sijaan on usein selkeä, on uskottomuuden suora vaikutus petetyn itsetuntoon. Seurauksena ei siis ole pelkästään vihaa, kipua ja jopa raivoa siitä, mitä on tapahtunut, vaan on myös normaalia tuntea itsensä nöyryytetyksi. Siten ihminen saattaa joskus ajautua masennukseen, mikäli hän tulee petetyksi suhteessaan. Mutta miten sitten olisi parasta reagoida, jos pettäminen sattuu omalle kohdalle, jotta tilanteesta selviäisi mahdollisimman hyvin? Mikä on kaikkein järkevin tapa ajatella ja käyttäytyä?
Mikä on tavallisin reaktio uskottomuuteen?
Ihmisen tapa reagoida uskottomuuteen riippuu yleensä useasta tekijästä.
- Kuinka kauan uskottomuutta oli kestänyt ennen kuin se ilmeni? Oliko se jotain äkkinäistä, vai pettikö toinen jo pidemmän aikaa?
- Tunteeko petetty henkilö itsensä jollakin tavalla vastuulliseksi tilanteesta? Onko hän jättänyt kumppaninsa huomiotta liian usein?
- Reaktio riippuu myös siitä kuinka pettäminen ilmeni. Kiistikö kumppani koko uskottomuuden, ja jatkaako hän kiistämistä? Vai tunnustaako ja katuuko hän?
- Yksi reaktioon vaikuttava tekijä on tietysti myös petetyn oma luonne.
Seuraavassa on muutamia kaikkein tavallisimpia tapoja reagoida uskottomuuteen.
1. Etsit syyllistä tilanteeseen
Tämä on yksi kaikkein tavallisimmista reaktioista. Kun yritämme ymmärtää tilannetta, alamme joskus pakonomaisesti etsiä jotakin ihmistä, joka olisi syyllinen. Tai keskitämme kaiken halveksuntamme kumppaniimme tai siihen henkilöön, jonka kanssa kumppani oli uskoton.
Syyllisen etsiminen auttaa meitä poistamaan raivoa, mutta sen täytyy olla jotakin tarkemmin määriteltyä. Kun keskitytään syyllisyyteen, on seurauksena useimmiten eroaminen, mutta myös anteeksianto voi olla lopputuloksena.
2. Kosto
Moni alkaa uskottomuuden paljastuttua etsiä keinoja loukata kumppaniaan. Tällöin ihmiset saattavat lopulta päättää erota ja lopettaa suhteensa. Tai ehkäpä he päättävätkin jatkaa yhdessä asumistaan. Olipa tuloksena mikä tahansa, etsivät monet ihmiset kostoa ryhtymällä itse toiseen suhteeseen – he yrittävät siis aiheuttaa sitä samaa kipua kumppanilleen, jota he itse tuntevat.
3. Anteeksianto
Tässä kohtaa tulee olla selkeä sen suhteen, että anteeksianto ei aina ole sama asia kuin asian yli pääseminen. Voidaan jatkaa suhteessa olemista, mutta anteeksi antaminen ei ole sama asia kuin unohtaminen. Joskus ihminen tuntee itsensä pakotetuksi rakentamaan suhteen ongelmallisten negatiivisten tunteiden varaan, ja tämä ei ole aina helppoa.
Mutta voi myös olla niin, että kaikesta huolimatta pystymme saavuttamaan menestyksekkään jatkon suhteelle. Jos anteeksianto perustuu siihen, että kumppani todella ja oikeasti katuu, voi tilanne olla hyväksyttävä. Mutta tämä ei ole helppoa – ihminen joutuu tällöin oppimaan elämään “pienen tai suuren kroonisen kivun kanssa”.
4. Uusi vaihe suhteessa
Tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä, mutta jotkut parit kokevat uskottomuuden jälkeen uuden intensiivisen vaiheen suhteessaan. Tällöin asian yli pääseminen tapahtuu, ja tämän jälkeen siirrytään vaiheeseen, jossa on suurempi tunteellinen ja seksuaalinen intensiteetti. Tässä tilanteessa yhdistyvät monet asiat: pelko rakastetun ihmisen menettämisestä, syyllisyys sen henkilön osalta, joka on ollut uskoton, ja syvät keskustelut, joissa suhteen tärkeitä asioista selvitetään. Tämä on yllättävä käänne, mutta sitä tapahtuu.
5. Lopullinen ero
Tämä voi olla asia, jota ei voida estää, ja se on varsin ymmärrettävää. Uskottomuus on sen sitoutumisen rikkomista, joka koskee kahden ihmisen välistä intimiteettiä. Se on siis loukkaus tunteitamme kohtaan sekä hyökkäys itsetuntoa ja henkilökohtaista tasapainoa vastaan. Kaikki ihmiset eivät siis ole kykeneväisiä antamaan anteeksi, ja kaikki ihmiset eivät ansaitsekaan tällaista anteeksiantoa. Useimmiten tapahtuukin niin, että uskottomuus johtaa suhteen rikkoutumiseen.
Mutta… miten siis uskottomuuteen kannattaa reagoida?
Ei ole olemassa mitään yhtä vaihtoehtoa, joka olisi paras tai huonoin yleisesti ottaen. Paras vaihtoehto on se, joka antaa petetylle tunne-elämän tasapainon ja rauhallisuuden. Uskottomuuden haavoja ei unohdeta ajan kuluessa, ja ne eivät lähes koskaan parane. Voimme siis yrittää sovintoa, mutta pelko jää aina asumaan mieleen. Anteeksianto on aina terapeuttista, se on selvä asia, mutta joskus se ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu, sillä se, mikä on oikein, on terve irtiotto tilanteesta ja haavoitetun ihmisen oma toipuminen.
Mutta jos kuitenkin katsot uskottomuuden olleen yhden kerran tapahtunut asia, ja jos et arvele sen sattuvan toista kertaa, kokeile ihmeessä suhteen jatkamista. Jokainen ansaitsee tietysti toisen tilaisuuden, mutta silloin toisen osapuolen tulee tehdä kovasti töitä sekä todistaa kiintymyksensä aitous ja todellinen katumus.
Anna siis anteeksi, jos pystyt, ja jos ajattelet suhteen jatkumisen olevan paras vaihtoehto. Mutta jos itsetuntosi on pirstaleina ja sydämesi on liian rikki jatkaaksesi suhteessa eteenpäin, irrota itsesi tilanteesta ja päätä suhde sen ihmisen kanssa, joka sinua vahingoitti. Tällöin on sinun aikasi toipua kokemistasi vahingoista, nousta ylös, ja katsoa sitten uudelleen horisonttiin toiveikkain silmin.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Beltrán-Morillas, A. M., Valor-Segura, I., & Expósito, F. (2019). Unforgiveness Motivations in Romantic Relationships Experiencing Infidelity: Negative Affect and Anxious Attachment to the Partner as Predictors. Frontiers in Psychology, 10, 434. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2019.00434
- Braithwaite, S. R., Selby, E. A., & Fincham, F. D. (2011). Forgiveness and relationship satisfaction: Mediating mechanisms. Journal of Family Psychology, 25(4), 551–559. https://doi.org/10.1037/a0024526
- Knopp, K., Scott, S., Ritchie, L., Rhoades, G. K., Markman, H. J., & Stanley, S. M. (2017). Once a Cheater, Always a Cheater? Serial Infidelity Across Subsequent Relationships. Archives of Sexual Behavior, 46(8), 2301–2311. https://doi.org/10.1007/s10508-017-1018-1
- Lichtenfeld, S., Buechner, V. L., Maier, M. A., & Fernández-Capo, M. (2015). Forgive and Forget: Differences between Decisional and Emotional Forgiveness. PLoS One, 10(5), e0125561. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0125561
- McDaniel, B. T., Drouin, M., & Cravens, J. D. (2017). Do you have anything to hide? Infidelity-related behaviors on social media sites and marital satisfaction. Computers in Human Behavior, 66, 88–95. https://doi.org/10.1016/j.chb.2016.09.031
- Nagurney, A., & Thornton. (2011). What is infidelity? Perceptions based on biological sex and personality. Psychology Research and Behavior Management, 4, 51-58. https://doi.org/10.2147/prbm.s16876
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.